~laskuja~

~ko pani niitä ispinöitä siihem päällen niiv voi peto ko se jänespaisti oli hyvvää~

(ispinöitä eli talia)

~nakkaa ispinöetä potuu höystöksi jos eij oov voeta eikä lihhaa~

~en minä saata syyvä niitä ispinäpottuja kun ne niin röyhtäyttää~ 

(vrt. rasva, monien vatsavaivojen syy)

~oom määki vielä nykki tehenyl laskiaiseksi ispinärieskaa~

(rasvarieskaa)

~se ossoo jo naaroo issetellä~ (lapsi)

~tuollako se tuo pikkupoika uunin piällä issettellöö~ (lempipaikat)

~se naurook issotti~

~mittee sinä poika issotat~ (murjotat, is-sanan merkityksiä,

vrt. is-sielu)

~istutam mikä puu hyvää, nii varmast kasvaa, ku tuorehel päiväll istutat~

(tuorehella päivällä, nousevasta kuusta)

~melekeempä aina kojuja istutethiv vieri vierhen joen pohjaan~ (koivupuita, 

lohipatoa tehtäessä)

~enner rukkaisem peikalot istutettiin nahkanauhaisella~ (ommeltiin,

rukkasen peukalot, vrt. lukkasen)

~ei tuo tyttö vielä ossoa istuttoam mekkoasa~ (ommella mekon hameosaa 

yläosaan)

~rintatilikku pantiin ennenko kaulusta istutettii~

~monta oom minähi istuttanna kaotoa varteen kun nuorena miehenä tein kenkie~

(kengäntekijät, miehiä)

~sittem mentiij ja istutettiin~ (pohjaan liistekatiska)

~sienet pitäis yks yökaus istuttaa kylmäs vies~ (ennen keittämistä)

~itätuul talve istuttaa ja pohjane pois ajjaa~

~mää olin isoäitiitään hoitamas~ (omista huolehtiminen)

~mur rupes jo henkitystä vähä salpaamaan että täyty istaahtaa~

(hengitys varoittaa, yhteydessä sydämeen ja tajuntaan)

~istahran nyv vähän aikaa, eihän nyn nin kiiru o~ (kiireetön elämä)

~istahettaa vähä ja siit lähetää~ (hiljaa hyvä tulee)

~istahtakkaa häntä ny meilläki kappalheen aikaa~ (käymään kutsuminen)

~tullee sisäle ja vielä istahtaa ennen ko mie kerkesin kääntyhäkhää~

(tekee vastoin tapoja, vrt. istumaan pyytäminen)

~pitää istualtah lähtee, ettei viel lapsenonnee~ (uskomus)

~mie säikähi nii jot mäni oikei istullee~

~se istualhan imettää nuita penikkoja~ (karhu, oikean suomen luontoa)

~yhel istuivellaa ammun nekkii~ (istualtaan kolme metsoa, 

kesyt metsälinnut sukupuuttoon ampuneet läskit)

~istahtelie vähäv väliä, kuv väsyy niim pijaan~ (vanhuuden oireita,

vrt. sydän)

~pittää olla alaiset nurij ja yläiset oekee~ (paidan ylä ja alaosan 

istutuksessa)

~istu, ettes lapsellykkyy viä~ (istumiseen / seisomiseen yhistetty 

lapsilykky, vrt. pienet kodat ja majat)

~ko sareppäivää ja muuta oli ni tykättiin istuu kankaspuihin~

(sadepäivien työt)

~istun että onni paree o~ (ennen matkaa)

~joka tyynen istuu se tuulen soutaa~

~siihe istuu ja tekee munat~ (töyhtöhyyppä)

~kuollee kirot ist siinä puihe piälä~ (kuollutta purilailla vietäessä,

vrt. irot, iro=isoisä)

~jos metto tai muu mettälintu tuli istumaan, niin se ennusti tulipaloja 

ja muuta pahhaa~ (metsän linnut, kuuluvat metsään)

~sillon kala rantaan, kun sirviäiset istuu veessä~ (vesihyönteisiä)

~miehiäki kö tuli iltaa istuhun niin ei mitääm muuta ko kummituksista~

(puhuttiin, kummi=ummi, vrt. um-sielu, n-um-a-la)

~mitkä tytöt olliit istumaas~ (keinulla, nuorten paikat)

~huomen aamu noisemma puhetta istuma varra~ (puhdetta istumaan)

~kuu istu ehtot~ (myöhään noustessaan)

~mä muista, se o nii istun mum päähä~

~se muija o istunut kiälestäs kiine kuttei jo kotja kuulu~

~tervankusseen täyty kastaa ensi että se istu se karva kii~

(karvakenkiin, koipikkaat)

~mikä se nuorena istuu peähän~ (sen vanhana osaa, vrt. pelkkää turhaa 

/ vierasta opettavat skoulut, tuloksena joukko avuttomia ja

hukassa olevia ihmisiä)

~kun tuloo lum kun lehet istuu tuloo myöhä kevät~ (syksyn ja kevään 

yhteydestä)

~teä ves o nii istunutta, niiko luosavettä~ (luosa eli lätäkkö)

~se saa pikkusen aekaa istuap paassa~ (puuro)

~kun net söit pettuleipää, niin niillä sisusta istu~ (vatsaa

kovettava pettu)

~vatta istuupi~ (kovalla ollessa)

~kivitauti ku ei ruumis kulie, ku ruumis on istunu~ (vatsan

kivettyminen)

~neet täyryi istuut tästäki tykö~ (hameet vyötäröltä)

~tekee semmosta istuallista tyätä~ (oudoksutut istumatyöt)

~istuallisessa tyässä tahtoo ruumis koukistua~ (selän vastaisia)

~pittäähän tässä istuita, ettei lapse unet mää~ (vrt. lapsi onni)

~se istuitoo siihen napanuoraan ja siitä se ysönee ja ysönee~ 

(sikiö kohdussa)

~katto ny tot lasta, kun nukkuu istuvilleeh~ (unen onni)

~ei vielä isttuillaam pysyk~ (lapsi)

~se selekä ol niin kippee jotta ei meinanna peästä istuilleenkkaa~

(alaselän ärtyminen, hoitona parantava selällään makaaminen,

suoristaa selkää)

~istuiltaaha sit o hyvä lähtee~

~siit ol vähä niinkum miel paha kun se istuvillee ampu~

(jäniksen, vieraat tuliaseet)

~istuviltaan kun nousoo niin tahtoo peätä viemata~ (huimata,

verenpaineen oireita)

~ettei jääl linnun istunta~ (avohakkuiden ihmettelyä, kansan

oikeustajun vastaista, vrt. hakkuut laillistanut "suomen valtio")

~meitil ol siäl vanhas tuvas kolmep penkkii istumin~

(vieraat penkit, omat istuimet)

~istumet pittää kuivatas sauna uunilla, niistä suap hyvvee liäkettä~

(istumet eli istukat, vrt. haltijan sija)

~napanuora katkastaa istumesta~

~istumet piti nakatas saunankiukaan taka että ne kuivaa~

(vrt. sukulaiskansojen viedä metsään tuohivakassa,

saunat=myöhäistä perinnettä)

~no eikös siltä vieläkhään ole istumet tulhee ulos~

(istukat, jälkeiset)

~muari torkku istumillaah~ (elämän kaari)

~istunkivi~ (avolieden litteä reunakivi)

~istuinkivi~ (pihalla oleva suurehko uhrikivi, uskottu suojaavan 

ukkoselta)

~pää on kun seittemän variksen istunlauta~ (hiukset pystyssä,

pyhiä lukuja)

~jalakalavo ja istullavo~ (laude, saunassa)

~istuimpaekat on käönnä kippeäks~ (pakarat)

~sanottiin istumpahtaimiks~ (saunan lauteita)

~istumpenki ol irtaime~ (veneessä)

~variksen istumpuu~ (pantiin auman huipulle, omat kotieläimet)

~se istupuun juur ol moampitävien pöytä~ (uhripuun juuri, maahisten pöytä)

~ennev vanhaan syätiin istumpöyräsä ja ruaka pantiin kiärtämään~

(pidoissa)

~elekää tallatkos sen istunteljom päälle~ (veneen istuimen)

~korvessa istuja~ (karhu, piru)

~myö pii´immä päivän istujaisii~ (vrt. illan)

~sinne tulliit nuoret naiset ja tytöt ja kuka kynnel kyken, istujaisii~

(istujaiset, istua yhdessä)

~tuosta sais hyvän haavanistukaisen~ (istukaisen eli taimen,

vrt. istuttaa)

~tuo tuomiit taet olla istukas~ (istutetut puut, oudoksuttuja)

~tämähän se om moan istukas~ (alkuperäisasukas, talon emäntä,

omat naiset)

~piti sitte kätilö hakkeek, ei lähtennä ne istukkaat~

(is-tukka, vrt. is-sielu)

~istukaskoivusa on suuri ja komija tuulenpesä~ (vrt. koivussa

johon istukka ripustettiin)

~ne ol jonnillaeset istukat missä se laps kehittyy~ (vrt. is-sielun 

sija ennen syntymää, jonka jälkeen siirtyy lapseen)

~juurmuori se ottaa lapsen ja korjaa keen ja jälkimäiset eli istukan~

(juurimuori eli kätilö)

~istunthaiset~ (sikiökalvot, istukka)

~ei meil ol mittän kiirut mee istuskelen täsä aikan kuluks ja kattele~

(omaa elämää)

~tuloo se ilta istuksiinni, aika mänöö moatessaa~

~siellä eij ouh hyvä istuksia eikä loekuilla~ (metsässä, itikka aikana)

~selekkäär rupes pakottammaan kum minä ahkerraan istuksin~ 

(istuminen=selkää vastaa elämistä)

~istuksii kaeket päevät~ (paheksuen)

~istuksiissaan aina vähän lasta soovattaa~ (mummo, omat lapsenlikat)

~syksysuvella ku tuahi kävi kiinni, ku se oli istuksissa, 

ni nylkysimellä tuupattiin irti~ (istuksissa eli juutuksissa)

~min en tahtonup päästäm mihinkääm pitkästä istumasta~ (jalkojen

puuduttua)

~parreiv vähä istuma ku palijo seisoma~ (terve istuminen,

tarkoitettu lepo ja ruokahetkiin)

~voi istumam pystyvalkiaa~ (omat voimasanat)

~istumakiikku~ (lapsilla tuvassa)

~sit jos enemmä sakkii ol, sit ne olliit jotaki istumaleikkii tahe mitä sit niis~

(nuoret)

~ohhaan tääl istumapaikkoi, istutah vaikka täh~ (kalliolle, omat katsomot)

~seun hakannu mettän aivan laniksi, siinei oo käjen istumapuuta~

(vieraat metsien hakkaajat, voitteko poistua maasta)

~ne tuukasvat meitin syämää istumapöytää~

~seisomapöytäkö ol vae istumapöytä~ (pidoissa)

~istumapöytä ja siihin tuotii mitä syömistä ol, siitä sai itte ottoak~

(vrt. pöytiä edeltäneet alustat, nahat ja kankaat)

~sitte ku ne vihityks tuli niin ne istu semmoseen istumasohvaan niin ne 

istu kumpanenkir rinnam morsiaj ja sulhanen~ (vieras vihkiminen,

oma ensimmäistä kertaa (julkisesti) yhdessä istuminen)

~istumasokos arvostellaa kuka se on kuin männöö syllii istumaa, huivi on pantu tarkal 

silmil jot ei nää yhtää~ (sokkoleikkejä)

~siithän se on nin kalpie, kun aina on istumatyössä~

~lapsii istumavetie keitettii sitä~ (kylpyveteen suopursua, omat hoidot)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)