~laskuja~

~hiiri syöp köyhä säästö, kärppä viep itara kätkö~ (omat kotieläimet)

~niin itara ihminen, ei siltä vois saa´a mithään, eikä sannaakhaan, 

eikä lakkiakhan ottas leikim päästä~ (vieraat piirteet)

~itara kaikki pitää, aulis aina antaa~ (ääripäät)

~sammakko loikkas etehei, sellai vähä itara~ (pieni)

~oon kuullu että itsettömäksi meni~ (tajuttomaksi, vrt. itse=tietoisuus, 

tajunta)

~kun se ol ihettömänä se ei ikään toimittanna mitää~ (puhumattomana)

~ne oli köyhän lapsie semmosie itsettömmie~ (vrt. suojelushengettömiä,

vrt. is-sielu)

~iti kitisee vaikkei korvantakuset viälä kunnolla ok kuivanu~

(iti eli jalkojenväli, poikien perään olevasta)

~ilta tulloo, itikkaist purroot, lähtää emo kottii~

~siel järver rannas itikkaist syövät niin kovast jot, älä vie lasta sin~

~itikakello~ (vanamo)

~se sitte alako ritvoja syyvväk kun alako itikammahalla lehet ollaj jotta se, 

itikammahalla ryllötti~ (ritvoja=koivunoksia, itikammahalla=hiirenkorvalla)

~itikat söi kesäl kovasti~ 

~itikka inisöö korvais juures, eno, eno~ (enoiksi kutsuminen)

~se itikka on kumma löötämääm paljaan koha~

~siin ol sitte se taeka sitte siinä kul laskiaesiltana kylyvettii ettei itikat 

kesälä osis syöny~

~se niin hienostih hänisöö itikka~ (iti-kka, iti-sielu)

~semmoset vaatheet panna ettei itikat purek kinttuja~ (itikka aika)

~itikka eäntää niin pahoin korvissa ja tahtoo purra~

~sanota tommossit kaikki piäni mönninkäissi~ (itikoiksi)

~kyllä nyv vissiisti hyttyset ja muut itikat meittiä suvella puree~

(itikat eli hyönteiset)

~niit on niim palijo nuita itikoita ja vere imijöitä~

~veessä ne sannoo itikoiksi niitä pikku itikkoja~

~pittää pessä loppukuuta vaatteet siis evät mitkään itikat sikkii~

(kuun mukaan työskenteleminen)

~ylös nyj joka itikka~ (joka ainoa)

~aika itikka~ (pieni mies, sanan alkuperää)

~kyllähä moa itikkase elätteä~

~nii se lop ku itika laol~

~kuunnella itikoita~ (olla sekaisin, hölmistyksissään)

~Elekku, siinä on itikka puhumaan~ (taitava, sukkela)

~minä kuljin isompain itikkain perässä, em minä iliveksestä välittäny~

(pyydetyt ja pyhät eläimet)

~sutta ei tohittu sanuu kevätpuoleev vallankoan nin kylläpähän 

ne ol itikoeta~ (kiertonimet)

~se o suuri itikka noin niin kur riskiä sorttia~ (hirvi)

~se on ollus semmonen itikka että se on tappanul lampahajaki ko susi~

(himangan ahmat, montako jäljellä)

~se on arka itikka se kettuki~ (vrt. iti-sielun omaava)

~itikkaparvi hyrree~

~joku suuttuu ihan itisem pienestä ja turhasta asiasta, ei tartte eres 

tikulla silimääm pistää~ (virtojen kieltä)

~hyättemi itikoi itinkaissi, lentämättömät pörrinkäissi suuremmat 

lentäväiset förrinkäissi ja sorrinkaissi~ (hyönteisten nimiä)

~mönninkäiset ol sellasii noita itiöit~ (noita itiöitä, vrt. apuhenkiä)

~ne siel linkertelyöt sellaiset pikkuiset itijöt~ (nuijapäät 

vedessä)

~risu ympärillä on kaikellaista pientä itiöö ja semmosta mitä kala syö~

(kalatietäjät)

~oottako nähänys sellasta itijövä kus siipiorava~ (muhoksen siipioravat,

missä pohjoisraja)

~itisööt niinku hiirem pojat~

~pruukas sano iti tuul, ny sanova itä tuul~ (oma iti, vieras itä)

~itiäinee~ (metsäkirvinen)

~itkasuohaa tuo vähä yöl, mut joha tää o paljo kilkkiemp päivä aikaa~ 

(lapsi, kilkkiempi=pirteämpi)

~eepä se kultu ikkasse~ (lapselle)

~taeshan se vähä itkasta, totta sen ikävä ol~ (lapsen voinnin

tunteminen)

~istun tuohoj ja itkasen~ (jos on paha olla)

~mie täss itteksei itkekselen omii asijoitai~ (itkun kautta)

~lapsi ei nuku, itkeskellee vaen~

~itkeksentellöö alakkaa piennuuvvesta kuv vuah havaihttoo~ (lapsi, 

alkaa itkeä syntymän jälkeen)

~sillä Timolla taetaa hampaeta puheta kun se itkeksii~ (puhjeta)

~se itkettellöö voa, ei se vakituisesti itke~ (lapsi, itkujen 

tunteminen)

~aina itkettelee vähempätää~ (kiusaa, tekee vastoin tapoja)

~itketteliihän se sitä yökauvet~ (lasta, yöitkettäjä)

~ee kaet siltä hoetoo puuttunna, sitä itketti voan se oma itkettäjäsä~

(itkun ihmettelijät)

~vanahat ämmät kylyvöttäär röttyyttivät sitä joka oli saanu itkettäjän~

(itkun poistajat)

~itkettäväene ol lapsessa, kun ei moannu yöllä~

~itkettämähä pakkaa kus sulhanen jätti~ (aikuisten vaivat)

~ko oikiaa silimää kutistaa niin naurattaa, vasempaa niin itkettää~

~tytöt lauloit, itkettiit morseaanta läksiäisissä~

~siin o vissi lähte silm ko maast vesi itkettä~ (lähteen silmä)

~ain tuost kallijokuppiest itkettää vettä tuoho~ (itkevät kalliot)

~paenaese itketöstä vastaam pantiim puukko olokii alak kätkyvee~ 

(painajaisia vastaan)

~mithä se suri ku sitä niin itketytti~ (surun aika)

~sit niin itketytti kun se seiso äitesäh haulal, näihhäm minä~

(omien itkeminen)

~ko ol itkeväine laps ni sitä sit roijatti ain siin vakus~

(vrt. itki vakkua tai keinutusta, kannattaa kokeilla montaa 

konstia)

~kun on oikeen itkeväinel laps, niin kolmeh henkee saa hallita  

yhtenä yänä~ (hallita eli hoitaa)

~teä laps on ollu nih itkeväine pienestä pitäi ja kunei niije 

vaivoja tiejä~ (ei tiijä, arvata voi)

~minä menin nurkan taha itkemeän~ (julkinen itku, tapojen vastaista,

vrt. omituiset "itkuvirret")

~toine puol täll ov vähä lyhvemp, sentähe se itkyö~ (lasten

mittailijat, omaa vai vierasta)

~ne ei saant lapset itkee ja tyrskää ko olliit karmakat ukot~

(lapsia vierastavat miehet)

~hää itköö oven toesella puolen ja mie itkin toesella~ (erot,

lukeminenkin itkettää)

~kulluu aeka laolamattai ikä kulluu itkemättäi~ (itku=valinta,

keskitie ei itketä, muttei nauratakkaan)

~se itki suvenkolloon sej jäläkee~ (suden koloon, kovasti / ääneen)

~repo itkee rellitteli kiven peällä kyykyllään~

~ja joukhainen itkee vuosittain puoltansa ja pellaa ja itkee sillä 

paikala~ (joutsen, itkee puolisoaan)

~ei kuollutta pie itkkeek~ (vrt. jälleensyntyminen,

hautajaistavoissa paljon vierasta)

~se itköö nimijää~ (nimeämätön lapsi, vrt. kaksi nimeä,

syntymänimi ja luonnenimi)

~Reeta itki kerrannim minulle että hänem miehesät tuhlasi ne rahat~

(vieraat miehet)

~ei astia eärijeä itke~ (elävät astiat)

~onhan tämä suurempuoleinen marja astieksi van eihän tämä itke eärijään~

(omat astiat, itse tehtyjä)

~ei tää kor ääriää itke, jääköö vaijaaks~

~se itkyö sielt pohjavettä tunkuo~ (itkevä maa)

~kallio juures on moa märkä ko kallio itköö vettä~

~koevun kylestä itkee mahalaa vielä näen kesälläki~

~ei meä itkemätä itätuul~

~vettä rupes taevas itkemään~ (itkevä taivas)

~jos valkija itkee, nii se tietää suruu~ (puista tippuva vesi)

~uuni itkee~ (haapoja poltettaessa)

~laps on niin itkii ja kitulikas, koittelen voitook 

riijenmarjavoiteella~ (oikean hoidon löytäminen)

~hyvi itkie oli mutta oli terveen näköne~ (lapsi)

~meijjäm musikat eijjou olleet itkoja~ (lapset itkeväisiä)

~oekeen itkolle lapselle on laetettu nuorakiikku~ 

(nuorassa riippuva kätkyt)

~se om märän itkomoa aena korppea~ (märät korvet)

~itku pitkäst ilost, parku paljon nauramast~

~soon sitte lähtö taas itkua vailla~ (lähtöitkut, vrt. lapset)

~jottai rohtuo ois suatava tuol lapsel ko se on nuoi itkuloillua, 

ei se uo terve~ (rohtoa eli lohtua)

~sittä se on itku kun se piässöö se rönkä itku~ (itkujen

tuntijat)

~itkukseeha se laps naoraa~

~kyllä sitä on suanu monta kertoo itkussa silimi, tulla ja lähtii, 

tää peree etee~ (perheen eteen tekeminen)

~itku silimään näky Rahkosennii ukolle tulovan, kun kuul jotta hänen 

poekasa on kuatunna rintamalla~ (vieraat sodat, omat uhrit)

~vein itku on suolla~ (silmälähde)

~se oh hyvin itkuhiin laps, liekkö ihlan tervev vai mitä sittem poraa~

(se, vrt. hän, vrt. suojelushenkien saapuminen)

~jos laps ol itkuin niih haettih poppamummo ja sanottih että soom 

pelästyksis~

~ei s oo itkusensorttinen tenava yhtää~

~mie oon nii miittint jot ei ne nii itkussii olleet lapse enne ko nyt~

(itkujen lisääntyminen, vrt. vieraat tavat)

~tyttö tuli nii itkumielissää~ (koulusta, poikien kiusattua,

pakko-oppilaitosten arkea, eroa.skoulusta.fi)

~kelle itkullakso, kellem mieluinem mesimätäs~ (elämä,

oma valinta)

~tuo Liisa son semmonen itkupirkko~

~meirän lapsett ovvatten kaikki paljait itkupussii~

(lasten syyttäjät, vrt. itsensä)

~vasen silimä on itkusilimä, oikee silimä on naurusilimä~

~tänäpäivänä on kutkuttanna itkusilimee mikään vahinko tuo on tulossa~

~mitäs se pikku kulta nyn nin itkustellee~ (lapsille puhumisesta)

~siälä se istua nyrrytti ihan yksistään ja itkusteli aina välillä, 

kuv viarasti raukka~ (lasten elämää)

~elä nyt tyttön ou ennee nui itkusuuna, eihä isi ossoo lusikkoo tehä 

tuommosee itkusuuhu~ (kärsivällisyys, omia hyveitä)

~oikke surku tul, koo stää piänt flikka itkut nii, et oikke tupettuma pakkas~

(tukahtumaan)

~ylönkate lasta itkuttaa~ (katsoa ylen, vähätellä)

~kallijo itkuveilä ku pessöö käsnijä ni ne lähtöö poes~ (vesi vanhin)

~meitä niin itmakasti nauratti~ (itkusta nauruun)

~Villekii siinä itmottaa~ (nauraa)

~onko niis mitään irun alkuu~ (irun eli silmun, koivuissa)

~sitä ei sanottu juureks vaan sitä sanottihin ijuks~

~no joham minä alom päästä ivulles siittä asiasta~ (idulle, vrt. jyvälle)

~oesikko hänestä itua kesän tulolle~ (lehtien lähdöstä, syksyllä)

~siitä se sae ion ja nyt sit oj jo nukka paljoj ja ympäriis~ 

(huhu sai idun, alun)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)