~laskuja~

~eihäm meitin tarvitte ittees pilkkaa~ (pilkata itseämme, vieraat tavat)

~mää olen kävellykki itteni väsyksii~

~alahalla sittep pestähän ittensä~ (saunassa, itse=keho)

~suur kala niv veniest ois viskant ittese vaik järvie~

~ei uo oma itsehee~ (valokuvassa)

~sitte ko se noin kukkii ihtensän niin se on kaunis~ (pihlaja)

~se otti syy itellee~

~totta se on tullu ihteesäp poijista~ (poika joka ei ole tullut

kumpaankaan vanhemmista)

~on ittel ku Korvin suret~ (omiensa keskuudessa, susien suomi)

~kyls ittees päin ossaat olla~

~se on aina nii itsehee päi kiperä~ (vieraat piirteet)

~on niin itara ja ihteesä vetävä siltä ei tarvihe appuu outtoo~

~se on niin ite ihtiää, jotta ei sille puhe aota~ (ite ihteään, 

itsepäinen)

~se o olovannaan nim mies itestää~ (pullistelijat,

oman vastakohtaa)

~ne tuppaa vähän itteensä ottaan kun sem mahlajan aikana pirstotaan~

(koivut, eläviä olentoja)

~se otti vähä niin kun itteheh~ (ottaa itseensä)

~em minä tohis silles sitä sanuva, se ottaa siitä itellesä~

~kattiki koitta nii tehrä ittes työ, et hänekki huamataisis~

(tehdä itseään tykö, kotikatit)

~kyllä mun pisteli niin vihaksi, etten meinannu itteeni mahtua~

~eihän sitä ihtesäp piäle ouk käynyttä~ (sanonta)

~se män ihteesä~ (arvosteli itseään, vrt. vieras piirre)

~kesti ison aikaa, ennenko se pääsi oiken ihthens~ (rauhoittui,

itse=tavallinen itse)

~se olikin itte jumala joka tuli vastaa~ (vrt. karhu)

~jälkeiset tul monelle eeltäpäij jo ennenku se ite kakara~

~joskus keskele väylää sinne syväle, ithen väyhlän~ (laskettiin 

jokiverkot)

~teev vain niinku ite aattelet~ (omat teot, omat virheet)

~konkka ittiäni~ (huudettiin konkka-nimisessä piiloleikissä, 

konkkakiven luona)

~elu vain om menny, ei itte ole menheet~ (porot tunturiin, 

lappalaiset, jällivaara)

~kakarat kasvo itte siin vaan~ (hyvät vanhemmat=hyvät lapset)

~ne ol itte arpaajat, jokka arpo ei sit joka ihmiin osannu arpova~

(arpomiseen erikoistuneet noidat)

~koska sin oot itteksi päähny~ (lapselle joka sanoi "minä itse",

vrt. itse=it-sielu / is-sielu)

~ei meillä muita ole ku isse ja akka~ (vrt. isä, itse=ise,

vrt. isän kautta periytyvä sielu)

~se itek kuulu siellä liikkuneen~ (karhu, vrt. karhu-sielut,

isi-sielun kantajia)

~minä jo aattelin, että sieltä jo ite tullee~ (vrt. karhu)

~kais sitä ittekkuki asiansat tietee~ 

~minä puoltoestavuotiseks imetin aena, itekkuttaan~ (lapsiani)

~itekkustae on omasah hyväsä, sammakostaer runttipääsä~

(itse kustaan, sammakostaan, vrt. suojelushenget)

~kokkoonnuttiin yhteen kun tuli itekkutki omilta teiltään~

(omat pyhät)

~ittek kumpiki lähti suunalhen~

~se hääty valita nek kivekki niihin kophiin että net on niiku 

ykspainoset ittek kukanenki~ (kivet tuohisiin koppiin,

verkon alapaulaan)

~mie sanoi hyvä päivä, mut kukkaa ei vastant siihe, nii män isse 

eistäi miu hyväpäiväi~

~kyl see kaikem pare on ku saa ittaevolas simmost tyät tehrä ku 

vähä epäle~ (työtä jota ei tarvitse epäillä, vrt. epäilyttävät

"palkkatyöt", voitteko poistaa)

~kyllä ihminen itteppäinsäkkij jotakit tehrä osaa~ (oma oppi,

tulee luonnostaan)

~isvaroissaa laps jo lellii~ (lapsi seisoo, itse varoissa eli

omillaan)

~itsepasiattaa se män lukkoo~ (korva, vrt. pasianssi)

~se mänii ni ihtet tietäksee, ettei se puhun niistä mänöstääm miteä~

(omat matkat)

~on se kumma mies tuo Antti ku rupes iha ite ihollee mulle juonittelemaan~

(vieraat piirteet)

~ajattelin iteh hengessäni~ (oma totuus)

~tuiskun eellä se kyllä hyppelee ja kimmottelee aivaa itte ihaksehem~ 

(poro)

~min oun ihek kohastain ruvenna tekemään konttia~ (omat työt,

omasta tahdosta)

~ja itessä mielin sitä uurastin~

~minä tuumasi iteppiälläe, jotta antaapaha akkoe huastoom mitä haluvaavat~

(vapaa suomi, vapaa puhe)

~ne on aivaa iteppäälleen ne kalakärväset~ (muista kärpäsistä)

~ittet tarvitaksehen tehhän kenkiä täällä~ (sallan omavaraiset,

malli jolle suomen valtio olisi pitänyt perustaa, voitteko 

palauttaa)

~ne ain jätettii itsetakijaa~ (itseä varten, raudusvihdat)

~meil ol itekkin tosa noi, huanen takam pirtti~ (savupirtti, 

huoneet ja pirtit)

~mull on itte mökki, ja mää elän ja olen va~ (oikean suomen malli)

~se oj juuri väkipäinem mies, semmonen itteaikhainen~

~mie oon ihe eläjä ollu aena~ (itsenäinen, omia arvoja)

~soon toa Lopo nii ite eläjä, jotta seej ota neovvokista vaarija~

(liian itsenäinen eli itsepäinen)

~poika oj jo niin ittehyvä jottei sillek käy enää mitääs sanomine~

(itte hyvä, aikuinen)

~mikääs meitin on ottaas, myä ollah itkantaa, toista soon teitin, 

tyä oletten erkantaa~ (itkanta ja erkanta, suvun haaroja,

vrt. it ja er)

~se o miu issekantain~ (mielipiteeni, vrt. ottaa kantaa)

~ihekehuinen ei taija paremp olla~

~annetaan sen ukulin olla itteksiäns, kyl se siit aikaa myäleen alkaa 

tulla toisten joukkuan~ (padasjoen kieltä, vrt. jukurin)

~heä leikkii sit siin isseksie~ (lapsi)

~ei siitä ouk itekseen laitettavoo, suattas vaikka eksyy~ (lapsi)

~se kum pelekeä itekseen~ (lapsi)

~Hullu-Juho haastel itekse kaik mitä hä oli näht~ (hulluuden oireita)

~se lakas ihteksehe~ (verenvuoto)

~se katoa ihekseen se elohiiri~

~myö ain sanotaa jot linnut osajaat itseksee puhhuu~ (vrt. laulaa)

~rantaverkot, ne ol ihekseej ja selekäverkot iheksee~

~mää tuli ehtol ittekseltäs kipjäks~ (vrt. tautien itämisaika, 

päivällä saatu tauti)

~osovaa se Aino vaikka ihan iteksijjään sinne~ (lapsien

opettaminen itsenäiseksi)

~uveavanto tullee iteksijjääj jiähä~

~pittää männä mummon kanssa ettei iteksijjää~ (lapsen uimaan)

~joha nyto itekumma, ettei lapset tottele~ (vrt. ite ja kumma, 

vrt. umma, um-sielu)

~ne on niin ittekkäi ihmisii~ (vanhat piiat)

~ittekäs taas ku s ei kethään kuuntele~

~siell oli itelliikkuja, ei se oom mikkääm muu~ (kummitus)

~ku oli oma mökki talo maal, nees sanotti itsellisiks~ (omat mökit, 

vieraat talot, "maanomistus", voitteko poistaa)

~talo otti muutamam päivä vuores~ (vuokraa päivätöinä,

toisten työstä eläneet / elävät "talolliset", mannekansojen

piirteitä, voitteko poistaa)

~se isomp suar itellinen suar~ (itelliset saaret)

~itteläs tommone haav parantu~

~no se tuuli vei sitä ittellää~ (tulta)

~ei niit kukaa pyyrystäny, ne loppu ittellää~ (metsäkanat,

vrt. metsien kaataminen, "maatalous")

~mithään se niin oli ittelänsä, mikhään sillä oli~ (hiljaisuus,

ajatuksissaan, huolissaan)

~itteläns sanottu pois jääkää kaikki~ (haudalta lähdettäessä)

~ei Pekka kehanna renkinä olla, itemmiehikseen rupes~ (vieraat

rengit, omat itselliset)

~mitäs huolta siul ennää on ko lapseis ovat jo itsemittasiijais~

~se suuttu ittellen ja teki ittemmurhan~

~ittemmurhaaja hauathan eri laila~

~ei se taivu tulemaa sinne ihmisten kesken, se on niin itsenahkane~

~ko tulee hyvin ihtellainen~ (emänsä kaltainen, vrt. isän)

~ittesäm menettäjä~ (itsemurhaaja, vrt. sielut)

~se on alkanu ittenäisenä elämhään, heittänyp pois palveluksen~

(vrt. palvelukseen ohjaavat "skoulut", onko päättäjissä yhtään

ei mannea)

~annahhan Heikki olla ihan ihtenään sen Leenan~ (kiusaamiseen

puuttuminen)

~itte oittinen~ (itsepäinen, vrt. oikkunen)

~joku on niin ite oma että pittää muijen puhheita taruna ja hupatuksena~

(liiallinen itsellisyys, itkekeskeisyyttä)

~kyllä se niin itteppintasta tua nahka oj jotta siihen ei meen naskalikaan 

ku pänttäämällä~

~itteppintasuksissah tos kiukuttelee~

~tu itteppitkänä ny äiren tykö~ (lapselle)

~iteppitosukset~ (teki ennen joka mies)

~iteppituisijoa lapsia jo~ (vrt. aikuisia)

~ihepitäitövä muksa~ (muksa eli tyttö, omillaan pitäytyvä)

~minä on ollu oikein semmonen ihteppäinen että minum pitää saaja ollan 

niinko tykkää~ (oman elämän aineksia)

~se ittesty niin ettei ennää mahus sisälekhä~ (ittestyi eli suuttui)

~ei niitä sikkiimisen kautta tuun niitä kassoo ittestänsä~ (etanoita)

~oli pitkä mettätaival ja satoo lunta, ja lunta oli jo ittestänsä~

~ittestähän tehty~ (isätön lapsi)

~se on ittesthä~ (ylpeä)

~ittessäilyvii marjoi~ (karpalot kylmässä)

~on se siksi itevvaranen kulukija ettei se lähekkääm muijen kyytiin~

(oma kulku, vieraat kyydit)

~oli kuusest otettu, sellaasia ittevvääriä~ (puita, vrt. saamen kielen

myötäpäivään vääriä)

~ihtik kuki otti osansas siittä~

~itsinki~ (lintu joka ääntelee "itsi")

~kylläpä se on ihtiö~ (omapäinen)

~ittattanen~ (kivitasku)

~itter~ (ruskea polttiainen)

~kun itterkusiaisia tuloo paljon kivelle, niin silloin tuloo paha seä ja sai~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)