~laskuja~

~tuuli on iräs~

~kun iräll om piliviä, niin huamenna sataa~

~mitä itä illalla, sitä länsi aamulla~ 

~itäh päin vainaja katteleh pantih~ (vrt. nousevaan päivään)

~ijän kesä, ijän talavi, ijän ilimat ilikkeimmät~ 

~itä jos o irvallaan niin sillo ilimat muuttuu römppösiks~ (itäinen taivas)

~oikeim musta pilivi oli ijällä~

~eesimmäiset lumet ku sattaa ijästä tullee talavi ja se lumi pyssyy~

(haapajärven kieltä)

~mitä itä alkaa antamhan, sillä ei olet toista päätä~ (itätuulesta)

~niill oli kivissä merkit, missä päin on, pohjanen ja missä on etelä ja missä on itä~

(lappalaisilla, jukkasjärvi)

~iästä kulkoo kylmin tuul~

~se un kulukenu ijät lännet~ (kaukana, joka paikassa)

~lännessä on noussu niin koa viha iäm puolisia vasthaa~ (omat "kansallisuudet",

lähimmät kylät)

~itä suven istuttaa~ 

~itähän se äityy joskus lainetta tekemään~ (itätuuli)

~itä illast yltyy~

~kul länsi lientää ja itä tuulee niin sathen se tekkee~ (lientää eli pilvistyy)

~tuuli on kääntyny itäetelhän~

~itäeteläss on tuul~ (kaakossa)

~kesä ei tuu ennen ko se menee itäetelähä~ (tuuli, vrt. kylmä itätuuli)

~aurinko on aamulla itäetelässä~

~se näyttää tuoll itetelällä niij jotta se tliis sae~ (it-etelä,

itä=sisältää it-sielun, vrt. idästä / päivästä tulevat sielut)

~itäetelä se on niinko kaikkein enimmäm maatuulta~ 

~syksyllä kattellaan tota itäilmaa, taivaarrannalla semmonen tumma pilvi 

niil laajalta kun näkkee tuata itäilmalta tietää aikaista lumen tuloa~

(oriveen kieltä)

~itäilimalla ku oo piliviä huomenna sattaa~ (ilmalla=suunnalla, taivaalla)

~pani se ukko tännäip päivänä tuolla itäilimalla~ (ukkonen)

~sittä kun tuli itäilimat, lunta ku tuli niim palijo, että aijoesta 

yli hiihottiin~ (ohoh!)

~ilän suvi, ilän talvi, ilkeitä kaikki itäiset ilmat~ (suvi ja talvi, 

vrt. kevät ja syystuulet)

~tot itäist suuntaa menee niin tulee järvelle~ (tietön suomi, 

pikitiet=laittomia oikeassa suomessa)

~se missä asuttiin niin se oli, itäsellä lohkolla viimenen asunto 

Juuam pitäjjee~ (juukan pitäjää)

~ittäisimpänä auringosta~ (tähti, vrt. kuusta)

~itäne itkyö~ (tuo sateen)

~ei itähine lakkaa tuulemasta ennen, ko se itkee~

~mnää tykkäsi et se ol itäkakost, mut kyl pilve oikken täörest kakost 

näkyväk kulkeva~ (rymättylän kieltä)

~itä viepi kalat merestä, itäkaakko kattilasta~

~itätuul ja itäkakotuul neet toivas sit taas kotti~ (turusta 

rymättylään, merisuomalaiset)

~ku vai tuuli pyssyypi tuolla itäkoilisesa, nii seisovat ilimat siito tulosa~

~tuulloo enemp tuolta itäkorvalta~

~niin siellä Paltamossa isossa itäkylässä~ (vuolijoelta itään)

~itäkäk se ol ilokäk~ (idästä päin kukkuva)

~itälaht~ (pohjanlahti, ruotsin suomalaiset)

~tuuli on itämailla, taitaa tulla sale~ (sadetuulet)

~tuala itämailmalla sataa kovaa~ (itä ilma)

~käk kuukku tuola itämualimala päe~ (toukokuu! käen kuu!)

~tuul on kylmäs läves ku o itäpohjas~ (koillisessa)

~täst näin se män itäpohjaa kohlen~

~itäpohjast tuuloo se oikei kehnolt kulmalt tuuloo~ (maan kulmat)

~itäpohojasta oli vetotuulet~

~pohjapuolest tuul siis on kylmää kesäl, itäpohjast jällee siin on kylmää~

(kesien ennustajat)

~tuuli on itäpohojaases~ (tuulen haltijan olinpaikka)

~iestakane itäpohjane tuul~ (edes takainen)

~kala ei syö eikä lintu laulak kun itäpohojasesta tuulee~

~ko se tuonne itäpohjashen mennee, tahtoo tullas sae~ (tuulen tuntijat,

vrt. ystävät, palvojat)

~pohjanen se on taas sama ku itapohjanen~

~jos on itä ja itäpohojastuuli niin sillol lohi tullee rantaa vasten~

(kalatuulet)

~itäpohituul o talvesyrän~ (vuodenaikoihin yhistäminen)

~itäpohjatuul oikei myö saaottii ain ko se ol pohjase ja iä välilt~

(välituulet)

~kun tuuloo kesällä itäpohojosesta, sillon saa muikkuja~ (nuotalla)

~itäpohojosella on niin kolokko pilivi, että saa nähä minkälainen 

saje sieltä tulee~ (ullavan kieltä)

~päivä nousoo oamulla itäpohuiselta~ (koillisesta)

~ne hallammerkit näkyy talvel jouluj jälest ja keväil, tuoll itäpuolel 

ne om parahast päästä~ (hallan merkit, taivaalla)

~se menee tuolla itäpuolta jokia~ (polku, omat valtatiet)

~tuloo varain lunta, kun on pitemp itäpuol, kun kuret muuttaa~

(kurjista ennustaminen)

~siä pitee kylymee itäseetä~

~kointähtihän on tuola itätaivaalla~ (aamutähti)

~itätuul ko sattoa lume se kesteä~

~ko ijältä tuulee sanotaan itävinkaksi~

~se länstuul se pilkko sen jää ja itävirta vei~

~ves o ain itävirraal lämmintä~ (itävirta, tuulesta)

~se se on lystin näköstä kun se peäsöö suppuun ja siitä alakaa ittäötyäl lakalle~

(lakkojen ystävät)

~menhellä viikolla se on tämä vaami meijän tokhaan itäny~ (vaami 

eli naarasporo, vrt. vaadin)

~mikkään koerrallen on tullunna kun se nui iukkaa~

~ne iukki oekeen sev vein kuumuutta~ (iukki eli kiljui, saunassa)

~ei se ullu oikiaa leikkiäkää, ivvaa ja pilikkaa paremminni~

(leikki, iva ja pilkka)

~elä suutu, ivollaaha mie vua kiusasin~

~ei käytetty kiitosta ollenkoa em minä tiijäs siitä mitii, mitä ivalla joku sano~

(kiitosta ruokapöydässä, vieraat tavat)

~ei millonkkaa ollum minulle iva~ (mieheni, omat eli ivattomat suhteet)

~kylhän siin nyt ivailettev vaikketten ittes sem parempia o~ 

~se Eero on nii kova toisii ivaileh~ (tekee vastoin tapoja)

~pojat iuvvailee minua~ (vrt. "skoulut", tuhonneet monen pienen

tytön mielen)

~se oli heti niin ivallinej ja käytti komppisanoja~ (pisteliäitä sanoja,

vieras puhe)

~ivantamarjakukkane~ (hento ohutlehtinen heinä, muistuttaa orvokkia)

~se raunijotassu ov vähä nii ko ivapuhetta~ (kivitaskun nimi,

vrt. oikeat nimet)

~jos toene rupes ivaskoemaa toene kohta sano, pilekkoop pirua narroon näköistäs~

(pirua eli näköistäsi, vrt. kaksoisolennot, kuvajaiset)

~elä aena ivvoa toista~

~se oj jumala luoma ja jumala ol laittana sen sellaiseks sitä ei suant ivata~

(raajarikko, vrt. kaksi luojahenkeä)

~jopa Oloka oli iveksen näkönen ku pani miehev vaatteet päälleen~

(iveksen eli hullunkurisen)

~älä sie mene siihen rimphin siinä painuu iäisyyhen~ (rimpisuot)

~ijäksi se meni se veitti ei sitä löyvy misthän~

~kyllä se tuo Jylingin luhta on ihan ijäks viepee~ (ijäksi viepää, upottavaa)

~em päässykkään Tuonunevasta yli ku eteen tuli iäksviepä rimpi~ (nevojen nimiä)

~se oj ja iäkäs piika jo, yli neljänkymmene~ (ikäpiiat)

~piruhan vanaha on ja ihminen ijäkäs~ (sanonta, piru-sanan alkuperää,

vrt. piru=korppi-henki, vrt. alkuheimot)

~se on ijälinen jo tuo piika, se on niinku vakasempi~ (tyttölapsesta)

~meil näät oli yks miun äitin iälline, hää ommaa nuorutta haasto~

(iälline eli samanikäinen)

~ne ien rasvas haltien haituvoa~ (lapsen pään aukiletta,

vrt. jonkin sielun / haltijan olinpaikka)

~minä muistan iänaikuset~ (muistajat, hyvän muistin omaavat)

~höil kolm vuotta ol ijäero~

~on meil ainakii viis vuotta iäerroo~ (viisi vuotta vanhempi mies

=samanikäinen, samaa polvea)

~yks mokomiist iänikisiist tappoost oh hakajaisiim päiväkalal käymine~

(kaikki yhdessä, vanhaa kyläperinnettä, vrt. sukulaiskylät)

~se on ijanikkuineh hallampesä~ (tervasuo)

~ijänikkuinel lumi säelyy pohjaspuolella tunturin rotkoessa~

~mie uskallin sanoa sille suorhan, me kun olemme aivan iän ikuset~

(vrt. vanhempien kunnioittaminen)

~ijä ilimosia honkia kasvanna noella harjulla~ (honkaharjut)

~ija ilmone ihme nuoita lapsii ko kävviit tappelemmaa~

(ihmetellyt eli vieraat tavat)

~monessa syömmoam mökissä on turvekkatto ollunna ijankaiken~ 

(sotkamon turvemökit, vrt. majat)

~kus sink kylä mene ni älä siäl iankaikkisest ol~ (vieraat kylät)

~ei ystäväkäm mikään iankaikkinen kistu o~ (kirstu, ystävyyden 

hyväksi käyttäjät)

~muistaa vanhoi ijankaikkisii simmottii niiv vanhoi asjoi, 

simmottii lapsuuren aikasii~ (oma iän kaikkisuus)

~siel on kauhiah mettät, ijankaikkiseh mettät, lahovat sinne~

(metsät=luotu lahoamaan paikalleen, vrt. "metsätalous")

~no vieläkös sulla tuoki hame on elossa, sehän oj juuri iankaikkinen~

(elävät vaatteet)

~ku nii iankaikkisen kova kiiru pitä ihmisell olema ete kunnelisest 

syämänkän kerk~ (oudoksutut kiirehtijät)

~semmoner räsämänty puu, piti iankaikkiser roikinan ku se kaatu~

(männyt, petäjät ja hongat)

~voi ijäm päiväänen~ (omat voimasanat)

~sil tul iäpeä, jumala otti pois~ (iän pituuteen yhistetty j-uma-la, 

vrt. uma-latar, uma=ema)

~en tiem miten sattuu minun ijämpeä tulemaan~ (iän pää)

~em minä olek käynä kennekää häissä iässä~ (vieraat häät vai

vieraat kuokkavieraat)

~sais mennäm maan iätteisiin~ (ääreen)

~mikä kuitenki heijäkki on vieny sinne ijättimehen asumahan~

(iättimehen, maan ääriin)

~sehä ol ijät selvä asja, mut hyö koitteliit viäntiä sen toiseks~

(selvät ja vääntäjät)

~elekee mänkyk silles suolles, se on ijätiv viepee~ (joensuun kieltä)

~siinä o sellane iätivviepä hetej ja se laskoo siihe~ (vonginpuro)

~se on semmosta vetelee rimpee, iätviepee suota joss ee tulep pohjoo 

ikinä~ (varpaisjärven kieltä)

~se on rimpi, jossa on silikka vesi ja iätivviepä pohoja~

~siihe ijättää ain pörylöi aikaan nii paljo lunta, jot saap käyvä~ 

(lapioimassa, pöry=pyry)

~myö jiätytämmä miäen, tiemmä miäen itsellen~ (jäämäet)

~päivääl hellittää, yöl iätyttää~ (jäädyttää, keväällä)

~välihin aivan iättömät aijat yhyres paikas räpyttelöö siipiänsä~ 

(hiirihaukka)

(tähän päättyypi suomen murteiden sanakirja osa 4)