~kijaine~ (talitiainen)
~se kikas niin että ei päässy mihinkhän~ (kikas eli pakkuunti, sukset)
~pittää olla tuohi ettei lumi kikkaa jalan alle~ (suksen siteissä)
~kokka ol kijaksimis kii, ei ois luikahtant mitekiä~ (uistin kiduksissa)
~sit ko se matikka niel syötin ni se jäikii tuoho, kitalmuksistaa kii~
~kust ne miehet – kian kyläst~ (kysyttiin häissä, vrt. kian to=suden järvi)
~kivet on ihan ku kitaaseen kasattu~ (läjään, riviin)
~o ruven se verran tormama, et Kuusistonkurkul o jo kiraspäit~
(vaahtopäitä)
~katos ko Lepkarim matal kirasta~ (kuohuaa)
~taita ol aika vähä vesi kosk tosaki nokas on tomnen kirastus~
(kirastus=vaahtoava kohta)
~älkkä mukulas semmost kirastust ja meteli pitäkä~ (huutoa)
~ilimaski on niin pakkaasen kiteetä~
~lumenkitteitä sattaa~
~pakkasen kije~ (näkyy lumen pinnassa)
~yäll o ollup piän pakasen krahaus ko verem pääll o ohuv kire~
~vesilaksot oli aamulla jäänkitees~
~Jussi on sev velekasa kansa aeka kitimessä~ (pulassa, vieraat
koronkiskojat, laitonta oikeassa suomessa)
~meehhän naimisiin niij jouvvut kitimiin~ (satimeen,
vieras uskonto=vieraat liitot)
~menkää lortit vähä loitomma ettette ain ol yhres kitimes~
(karjalohjan kieltä)
~jos kiru ov valkonen nii hailii ei voi syyä~ (kidukset)
~noillahan se henkittää kiruksilla, kun sillä ol leukaperissä~ (kala)
~jakkauntuvat semmosissa säkheissä eli orsissa kiukset~
~hailii ku ruokitaa, ni hailiist otetaa kiuksimet pois~ (ruokitaa
eli perataan)
~ei muil olekkaa kiuksimmii ku kalal~
~kyllä s oli kirun kiruj jott ei se niim mennyk ku mä sanoo~
(siinä ja siinä)
~ensimäise haui panniit pajuoksaa kiuskamist~ (kiduksista,
veen haltijan kiittäminen)
~siittä kans tiätää kalah huanoks, että kirustimet muuttuu valkoseks~
~se kaappas kirustimist kiinnen ja vei sinnen saareh~ (lohen,
vrt. saaripyhäköt)
~se kiruttaa itteensä, se on ni hullu ei se raskittes syärä~
(syömähäiriöt, henkisten ongelmien oireita, ihmistä ei ole
luotu ajattelemaan itseään)
~totta sillä oli joku vaeva joka kivutti ja hivutti ja lopulta vei~
~veskin siin kiehahtelie aina kuinka valkea leimahtaa~
(valkealla keittäminen)
~vesi kielelle kiehahtelleepi ku sitä ajattelleepi~ (marjapuuroa,
omat herkut)
~pittää pannav vähä kartikkoita, jotta kiehahtasit tuo hauvvek~
(tuleen oksanpätkiä, haude)
~ihan vesi kiehahti kielel~
~kyl siel lum kiehahtaa~ (kovalla pyryllä)
~ves kiehahti silimän nurkkaan~
~kiahakka~ (poikiin menevä tyttö)
~kevästen tleevak kusilkaisep pesäs pääl ja siinäköst stää sentän kiahata~
(kusiaiset, kevään merkkejä)
~se kiahaa niin kovin et peitto mennee pois päält~ (lapsi)
~kai tualla jotakin on kun siällä varikset nin kovasti kiähää~
~kosken kiehteessä~ (pyörteessä)
~kiehe~ (kiven kohdalle syntyvä akanvirta)
~noi kärväset on nii kiäheelläs, et kai siit sare tulee~
~tuvatevo kieheishä nää meikii miehet o olliet~ (aloittamaan
uuden tuvan tekoa)
~elä kiehenteles siinä, ou ulompana~ (lähentelevälle, oma tila)
~nuo tytöt voan kiehenteleksen nuihem poekael luokse~
~siihe kiehensii tule ettee, ettee niä mittää~ (omat tv:t)
~kiehike~ (virikkeeksi vuoltu lastu)
~eij ouk kauvvo ennen kun on tuuli ja myrskyt, kun se ilimmaah hyppejjää
kiehikkoo~ (hyppivät muikut, oikeiden vesien aikaa)
~kiehimä~ (tikkaina käytetty oksikas puunrunko, vrt. vieraat
metalliset työkalut)
~n olik kiehiset vuoltu jo valamhiksi~ (sytykkeet)
~parilat ja neuvvot tuothiim maale ja kiehiset vuolthiin enne lähtöä~
(tuulastamaan lähdettäessä)
~kiehinen~ (saukon makuupaikka niemessä, oikean suomen luontoa)
~kusijaspesäs on aika kiähinää~
~kuis tämä päevä näin hiljanen on konnei juur ihmistä näy vaihka eilen
oli sit tavaton kiähinä~ (loimaan kieltä)
~se kiehittel tuost harjult kaik lume pois~ (tuuli)
~viime öine tuisku on kiehitelt sellase kinokse, jot siint ei piäse
ilma lapijoimatta~
~a tuol viisii siint viel kiehittelleip paha siä, ko lum jo tuolviisii
tuprahtelluo~
~siit kiehittäikse aika möry~ (myrsky, vrt. möyry, möyrytä)
~minä koeti kiehitteev vuahtova lusikala~ (kiehuvasta astiasta)
~se hyvin kiehitethäm mullalles se satimen alusta~
~panee se vähäl lunta sentään kiähittäe~ (tuuli)
~kur rikam peittää niin kaks kiehittää~ (lumi, matin päivän jälkeen)
~tälläine purku, se kiehittää lunta ijatokseen~ (pyry, kinokseen)
~kun oikein kovasti tuuloo vasten, niik kiehittää vettä silimään~
~elä säkyytä ennen kun kiehkijää~ (hoputa, kerkiää, vrt. säkylä)
~tuuli kiähittee nin etten saa pyykkiparan alle valkeeta syttyy~
(ulkopyykki)
~kurin kiähii, kun on varras puronnu~ (kudin, puikko,
kutomissanastoa)
~kiähi siit kankaast irki kurelangat~ (kiehi eli pura)
~lapset kiähii ympäril~ (pyörii)
~kun ne porot semmosisa oikein kiehivät niin se tukheuttaa niitä sääskiä~
(kierivät hiekkatörmissä)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
