~laskuja~

~kiahka~ (kiehäävä lapsi)

~kiehkasoo äitin perässä~ (pikkutyttö)

~kiehkaro~ (tehtiin saunaan, ladottiin kiviä puoliympyrään)

~oamusil ko heä heräjeä ylös ni siin o kärme kiehkeris~ 

(kiemuralla, vrt. tullut lämmittelemään)

~jänis tekköö kiehkeroeta mehttään~

~tuomosessa kiehkerössä neuli ne käärmeet siinä mättäällä~

~nei oop pikkuset kiehkerot mitä minä oon kulukenna teällä~

(sotkamossa, omat matkat)

~viijestä kiehkeröstä tulloo vettä, siinä ihah hiekka pyörii~ (lähteessä)

~kiehkero~ (suksisauvan sompa)

~istut niin kiehkerössä sielä viis kuus henkeä, Alatalov väki nek 

kiehkeröittevä niin ushein~ (istuvat piirissä, vrt. tulen ympärillä)

~tuon savun kiehkeroettaa silimiim, män vaekka millek kantille~

~tuo toisenpihan Elli on kiehkerä imeinen~

~ompa sillä kiehkerät hiukset~ (kiharat)

~kukas tot vyhtii on kehinny ja häsänny että lankakih on kiehkerälläs~

(sykkyrällä, valkealan kieltä)

~suksen kepin kerkkä pittää painua kiehkiiks~ (kerkkä eli sompa)

~Tiina se astuu vielä nii kiehkeest ku kakskymme talavias~

(talvinen, vrt. kesäinen)

~vielhä se teijen ämmä on kiehkijä ämmä~ (ämmä eli isoäiti)

~kiehkeä maesema~ (viehkeä)

~paenettavassa puussa ei suvaihe ollak kiehkiä~ (oksankohtia,

pyöreitä)

~kiehkit painettii hoavast~ (vakan kehät)

~astien kiehki~ (kimpiastia ennen vannehtimista ja pohjaamista)

~otettii retvakka varpa ja siit veännettii kiehki ja se pantii pangaksi vastoa~

(vastan siteeksi)

~pihkakiehki~ (rengas, puun kyljessä)

~jahka mie tästä kiehkiinnyl lähtemää~ (lähtemään valmistautuminen)

~se on niin kiehkistä se puu, ettei halakkii syömmelleen~ (oksakohtaista)

~em minä tuosta huoli seon kiehkistä luuta~ (sarviluu, luun tuntijat,

vrt. käyttäjät)

~tuossa puussa on kiehkinä ettei taho soaha halak~ (oksankohta)

~ainahan niitä puissa kiehkiimiä on~

~uunissa on hyvä kiehko~ (kiehko eli hehku, hiilien palettua)

~hiilet kiehkoaat uunissa~

~menee sillai kiahkuraa se meneeki pojaat lujaa~ (käärme)

~ennen ukot lukkiit loitsuluvun, sillo tuul loppu ja tul nous kiehkuran 

ilmua ja palo sammu~ (omat palokunnat)

~siihe ilmaantuu semmosia tervaskiehkuroeta~ (petäjään)

~kiehkura hiihettiin siksi laajemmalta että nähhääm menneekö ne pois 

siitä eli tulleeko sinne uusia~ (poroja, ranuan poromiehet)

~semmosta kiehkuraa rupes kaivamhaal lumee alle~ (kärppä)

~oli pikkunen kiehkura närreen vieressä sulloa~ (sulaa maata, kevät!)

~kiehkurahylije oo semmonen tavallinem Perämeree hylije, se ov vaii saanun 

nimeesän niistä kiehkuroista nahasaa~ (kalajoen hyljetietäjät)

~mato musta maan alanen kiahkurainen kiven alane~

~kiehkuraenen tuohenkäpry~ 

~täällähän kasvaa sanotaam maltoksi, kiehkurainen heinä~

~kiahkuraishylkeel on sellasii täplii seläs niit näkee harvon näil vesil~

(vehkalahden hylkeet)

~se ol siin kiehkuraisissoa ku keili~ (iso kirjava käärme, 

mättään päällä)

~tuohet päevämpaesteessa ruppeevat kiehkuroemaa, männöövät rullale~

~kekälej ennäjj ole, hiilet kiehkujat~ (kekäleistä hiiliksi)

~kiehmura~ (kalan tekemä sotkos verkossa)

~yhäs se vain tuo orava kiehnailee~ (kiertää puissa)

~se siin kiehnäjää itsee tyhjäks~ (kuteva kala)

~ai ku Mirri ol hyvä Matil, se kiehnäs piälliä suapasvartta ja hyrräs~

(kotikissat)

~älkeä kiehnata rikki retkujaano~ (lapsille, itse tehdyt vaatteet)

~paljas kenkä kiehnäis jala rikki~

~kum minä tuossa niskavirrolla kiehnasin, niin siitä se jämähti uistimeen~

(lohi ahmaskoskesta, utajärvi)

~elä kiehnee, kohta suat~ (lapselle)

~kiehkaks sanovat entoaikoina semmosta immeistä, joka koitti kiehnätät 

toista pahhuuteen tahij johonniil luvattommaan~

~kyllä tua Maija kiahnaa tuata Jussia~ (viekottelee)

~kiehneä itsiese emännäks tuol Juru Jussil~ (omat nimet)

~kiehnäötyy ilima aekojaav vaatteet, seom parasta kum muutat huonommat päälle~

(vaatteiden arvosta)

~mitee työ siinä eistaas kiehnäyvyttä~ (lasten elämää)

~kyllä se lumi täs meirän pihas sitte kiahoostaa~ (pyörii)

~tuuli kiahoostaa~

~min oor reistannut Tiltaa kiehotellal lystillaskuuv vain sei muka tohil lähtiä~

(lystin välttelijät, vrt. oma lysti)

~tuultaha se kiehtuo, ku nuoi puhaltelluo sielt tiält usiammalt päi~

(puhaltaa sieltä täältä)

~se ei oikkeen tuulikkaak käys se ei kun kiehttoo~ (pyörittää tuulta, 

vrt. kiehtova, taikuuden kieltä)

~se kiehtoo sen semmoisee nietoksee mistä ei rentonnaa piäsem mänemää~

(tuuli lumen)

~vesieteläpä siinä rupes tuulla kiskoon, sajetta kai se siinä kiehtonee~

(vesietelä eli kaakko, rantalaisten suuntia)

~silmistä vuan ves kiehto ku tuul nii kovast vasten nuamua~

(lumivaaran kieltä)

~jos vasten tuulleen kulukkoo, niiv vettä kiehttoo silimistä~

~savu sitten saken ja alako kiehtoos silemijä~

~se reistasi minnuo kiehttoav vaam minä er ruvennu~ (kiehtoa

eli yllyttää johonkin)

~minä onkin semmosella kivellä jonka ympäri ves kiehtoilee~

(vetehisten kivet)

~lähtiistä vettä kiehtää~ (pulppuaa)

~kattookos se Aino sit keittoo siell ettei kiehuh hajalle~

(ainot ja annit, vrt. ainoa lapsi)

~vellii ei tarvihe ennee keittee, kun se kiehuu lehteen~

(lehteen eli tasaisesti)

~vess kiehuu tyhjeä, ukkos tulloo äkäiseks~ (veen kohtelusta,

yksi jumalaisista)

~tais olla tuo ves kesen kiehumatointa, tuntu sem makuselt~

(veen tuntijat, vrt. palvojat)

~eihän sitä tiijjäm mittee sitä illaks kiehhuu~ (sanonta)

~tuulispää kiärtää niin yhres paikasas et muta kiahuu~

(tuulen voimista)

~petäjän kylestä pihka kiehuu~ (kesällä)

~ikäsähän tuot oh hoettu ei kiehuva hetek kuiva, vaan kuivipahan~

(kiehuva eli poreileva)

~revontulet hohtaa ja kiahuu~

~tulloo kova ukoilma ku pilvi kiehuu~

~se kiehuu melekein tuolla Pöntiöj ja Pahkalam päällä~ (ukkonen,

olinpaikan tunteminen)

~sappi kiahuu~ (suutuksissa)

~se kiehu mustanna siel nurkas ja jos jotekii mut ei uskaltant 

eneä miteä virkkoa~ (kiukkuinen nainen, vrt. väärin kohdeltu)

~kiehumhan mulla alko varsin mieli~

~ajatukset ko kiehuit miu päässäi ristii, rastii männee yötä, 

jot un ei tult miu silmähäi~

~koko pää kuumentus ja ol niin kun kiehuvaine~ (päänsäryssä)

~siinä ne oli kiehunu yhesä koosa~ (käärmeet pälvellä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)