~laskuja~

~sithän om monta kielenalaa, monta suomee täs suomes~ (monet kielet, 

monet suomet)

~ne kielehheinän kukkaset on nii vahvoi~ (kielon)

~puuruva om paha syyvvä iliman kielejjatkuva~ (lusikkaa)

~sill on kielejjuuri kipijä ettei tahos saattaas syyvvä eikä puhuva~

~kielejjänne on kiele alla~

~luulis oleva kielekantamet kipijänä ku nii paljo hoastoa~

~pienii lapsii kielekantimis se kuuluu ollee semmone jänne~

~ei sen kielenkantimet väsy~ (puheliaasta)

~miä olem puhunnu ihran kiälenkantomet kipiäks~

~menee väliin kalarruatokik kiälenkantumiin~

~eikö tuolla liek karva kiertynnä kielenkantoen kun se niin kakistel~

(koira)

~mull on kielenkanta kipijä tulleeko kurkkutauti~ (tautien enteet)

~elä usko sille mittää tähellistä, se on semmonen kielenkantaja, 

että heti juoruvaa ympäri kyllee~

~se on semmonen kielenkantelie että sen kansas soat varroem puhhuo~

(kielen kantelijat, vrt. kannella)

~mie meinasin sille sen sanoa se ol jo min kielenkärelläi, mut en 

taas muistannukkaa~ (kielen kärjellä)

~see onki nii sukkel kuten saas sanotuks vaik se nimi o juur mun kiälempääsän~

(kielen päässä)

~s on kauheem pahaa mutta kyllä yskä menee takansak kattomata, 

joka häntä saa juatua~ (koiruohosta tehty yskänlääke)

~kielemmurrekii heil on toisellaine ku meil, hyö laatiit toisellain~

(kielen murteet)

~kiälenne~ (kallion kieleke)

~semmonem puhe ov vain kielempieksova~

~olit tietenki jossaki kielenpieksäjäisissä ja jäit leuvoistas kiini~

~antakee kielenpittuus lihhoo, että soan keettee~ (omat mitat)

~siin oli sellaasta kiälevviätettä, ku jutellahaj ja haastellaha~

(kielen viete, vrt. illan)

~poiki tässä kesän kieleksessä~ (kesän kielellä)

~no ei sen tiijjä sen kielettömä vaivaa mikä sil on ko huutaa~ 

(pienen lapsen)

~ei siin muuta lustii huolint, ko puolekymment kielevää akkaa 

haastoit ihmeitää~ (omat lystit)

~mukulasta tuli kielevä jos sen nimi sanottihin~ (ennen nimeämistä, 

vrt. pyhinä pidetyt jälleensyntyvät nimet)

~terävä ko maron kiäli~ (kyyn)

~sitt ei uskosit tuota sokkeata, kielellääm pani neolansilimään~ 

(langan)

~poro sillon ku se hengästyy, sillon vennyy kieli ulos, suu kahalans 

ja kieli pitkälä~

~aivan tuli vesi kiälellen kun näki niim palio valokkia eikä päässyn 

noukkimaha~ (valokkia eli suomuuraimia)

~iha sylk kielel herahtelluo ko kasseluo nuota siu joulpaistoksijais~

(kirvun kieltä)

~mun tuli niin tavatoj jano että kiälenin kuivu oikeen n että 

suulakkeen kii~

~kuka laps lähtöö ennempää kävelemmää ennenko kävvyy luatimaa, sit sanotaa, 

se tallais kielem piäl~ (laatimaan eli puhumaan)

~kielhän se maita käyvyy, kysyjä tielt ei puutu~ 

~ainha se lapsen kiel männöö pehmiääst, ei sua koota sannoo, ässää ei 

sua sannoo, ärrää ei sua sannoo~ (pehmeä lasten kieli, vrt. vanhempi kieli)

~mite lie pääst miu suustain livahtammaa sellasii puhheita mitkä ois pitänt 

pittää kiele al~ (kielen alla pidetyt asiat)

~pijä tämä asija kielen alla~

~vasitteen keittää kieltään eto asijan tautta~ (heinäveen kieltä)

~kuuluu se tuolla kylällä kieltä pieksäneen mun peälleni ja koettanu morkata 

minuva~ (toisten morkkaajat, vieraita piirteitä)

~tuo se kaikki puhhuu ja juoruaa, joka onki kielestä veetty tähän mailmhan~

(uskomus)

~toisinnaar rötteyttyy huastelemmaan, sittä sitä piisovvaa tarinnoo millon 

on kielissään~ (pikkupoika)

~tuhka kiälesään olkoon~ (loihdittiin, vahinkoa estettäessä)

~mitä sylk suuhu tuop ja ves kielelle veteä~

~meijä Maija ko suoltua puhetta ni on kielkii karstal~ (puheliaat lapset)

~ooks kiäles niällyv vai ooks sä muutem peläästyny~

~toista miälesä ja toista kiälesä~

~sinä tuas toista puhelet ja toista ajattelet~ (vieraat tavat)

~paa mieleheis älä paa kieleheis sano muinone ämmäkii pojallee~

~maltsi mieleis pure kieleis~ 

~ikkää ku tul sytty, ni sitäpäätä kattila tulel~

~piä kiel keskellä suuta~

~kyllä se mielessä kuvehttii ja kielellä pyörii, empäs muistak~

~eikös se puhu viälä ällän kiältä~ (ällän kautta, oikeat murrekielet)

~minä oonkin oikeem paremmin kuarrevveteläistä siittä kiälestäni~

(olla jostain, olla jotain)

~se ruppee pämpyttämmää vua sitä ommoo kieltää~ (pieni lapsi)

~se on ihan sitä lapsuuven kieltä mänty ja kuusi~ (lapsuuden

kieltä?)

~se sannoo vanaha kieli, om pilivet harakansulalla~

~huuhkajalla om monet kielet, se räkyttää ja nolokittaa kuin kettu, 

se vihelttää ja noukkoosal liippoo~

~ku on kuovi tullu on elläimilles syömistä~ (keväällä)

~sen piätä ei kiännetä vaikka allin kielellä laulas~

~minn oun suanna allin kielet laalloo tuollep pentukarjalle, 

jotta pittää olla immeesiksi~

~se huasto allin kielillä muttei siitollu apuva~ (allin kielillä,

vrt. suostutellen)

~piäneks kiäleks ko siäl kurkulukus o~ (sanotaan, kitalaen kieltä)

~yks kiel ol aina virskantelehes~

~paimentorvessa on se tärrä elik kieli joka eänen antaa~

~kieli~ (ratamosarpio)

~koirankielet jo kukkii~ (kielot)

~se om pantava pelli pienellee, ett ei se vies sitä valakeen kieltä~

(veto uunissa)

~tuommoiset kielet oekeen nousoo tulesta~

~taivahalle rupiaa ilimaantumahan tuulenkieliä elikkä riekalehesia pilviä~

(sateen edellä)

~tehhän kieli kannol laithaj ja karhakka pistethär rakhon~ 

(vitsalenkkejä väännettäessä, omat työpaikat)

~kuussäiseksi palamikoithin se kieli~ (siima)

~kyl loukun kiel läpis, kun kuulu kolina kuan ovella~ (kodan ovelle, 

ilomantsin kotakansa)

~tos kaljon kiäles~ (kasvoi pensas)

~kyllä min oom palijo ollus siällä maankiälen alla~ (savea kaivaessani)

~se nousee semmosellek kielellen nin se rupiaa kaatamaan~ (aalto)

~kaikkii perimäine veetää aina tähä uunin kielelle~ (uunissa leivät)

~kyllä ne kestää, kunha pääsöö jääkiälelle ensi, mutta rannalla o nii paljo sulaa~

(kevätjäistä)

~tämä ku oli tarttunu jään kielhel leuvasta ja siinä pysyny ja huutanu~ 

(apua, hätä keinot keksii)

~kielelle oli käyny hyvästi kaloja~ (verkkojuonen käännettyyn päähän)

~ne on aivan kymmeneenki syltään ne potkun kielet~ (rysässä, johteet)

~ne kielet johtaa sinnes suuhun sitte ne, ne kalat ja, suusta sitte 

menevät keskisee~ (merirysässä)

~hiä ui iha vie kielel, jot piä ol hiekal~ (lapsi, veen kielelle)

~ku on ihav veen kielellä, luulisit tuossa soattavan ellee~

(elinpaikat)

~siinä männikön kielessä~

~hauki kuttoo jäijellähön aikaav vain särki vasta kesän kielessä~

~sitä ollaan tässä kesän kielessä~ (omat ajanmitat)

~hämärän kiäles rupes nin taintamaan, että täyty mennä muurin peälle~

(padasjoen kieltä, vrt. taintua)

~minä tuun sitte illan kielesä~

~auringol laskun kiälesä~ (laskettiin verkkoja)

~talaven kielellä~

~nenä rupes juoksehen kun seisoon vähä aikaa tua tuulenkieles~ 

~mihnähän on, mailman kiälis, ei siitoo aikoohin mitää kuulunu~ 

(laihian kieltä)

~tuatii heti kiehuvan kiälestä~ (ruoka pöytään)

~kielheinä~ (oravanmarja)

~kärmeen kielheinä~ (maariankämmekkä)

~koiran kielheinä~ (vesitatar)

~koirankielheinä~ (vita)

~kielikaali~ (suikealehtinen heinä)

~uuni leuvval paistettii kielkakkaroi ko hiilet ol viel uunis~

~kielikauto~ (lapikkaan rintakappale)

~lapsest ois tult kielkello~ (jos puhuttiin liikaa, ensimmäistä kertaa nähtäessä)

~kielkelloiksha ne meitä sano ku myö kaevattii aena poekii piäle~

(kantelimme pojista)

~kielkerttu~ (laulurastas)

~kielkonttia ol viistolla kielellä, laokkukonttia suoralla kielellä~ 

(kielimäinen sulkuläppä, konttien nimiä)

~kiälikukkanen~ (ratamosarpio)

~kielkulukunel lirpottaa niin somasti, se soep nätisti~

~sitte on kieliköyvet, niitä on kolomek kappaletta, ja viritysnaru jolla 

kielev väli sääjetään~ (rysässä)

~kyl sie uot aika kielliippar, heti sie uot äitil sanomas~ (kantelijasta)

~kuvontia voaj jatkettaaj ja se itestään tulloo tämä kontin kielläppä~

(tuohikontin sulkeva läppä)

~se on semmonen kaitanem maa, se kielimaa~ (niemeke)

~kielimäist leivät ain muutettii sit peräle jos ei ne hyväst paistuniet 

siin kielel, otettii perält toas kielel~ (taipalsaaren kieltä)

~ne kielinarut juoksi siulosta, ne oli päälläveen~ (lohikatiskan narut,  

kieliverkoista keskimmäiseen perävaajaan)

~tämäki kielinen, siinä oon vähän jytyä männikköä~ (kapea kannas, harjanne)

~mihinkhään on Luttu-Väinö joutunu, ko ei oo näilä kielisillä näkyny ollenkhaan~

(omat nimet)

~kiälinen om piäni niitun kulma~

~se oli vielä lapinkielinen synnylthän, suomen kieli oli vain semmonen sekanen~

(rovaniemen lappalaiset, pakkosuomeen hävinneet)

~se on niim mielenkielinen~ (mielistelevä, vieraat piirteet)

~kaekilla naesilla on kieliniekka, vaekka sit harvat näkkee~ (häpykieli)

~kieliniekkojaha ne laukut ja kontit on järkijähä~ (kielellisiä eli läpällisiä)

~tuo tyttö on sellane kielpalkku, silt ei jeä mikkeä sanomatta~ 

~ukkovaarivainaja sano aina että kielipalakkuilta sen kuulee tottuuvven~

(vrt. lasten suusta)

~kielparkkunahan nuo lapset on viisaita, mutta mikä ne sitte isompana 

tuhmentannoo~ (vieraat skoulut, edistystä teeskentelevä taantumus)

~kiälipiäti pannee vähä sukkelasti~ (laulurastas)

~kiäliruaho~ (ratamosarpio)

~yritim minä sannoo ettei sais kiälitelläm mittää~ (kannella muista,

tapojen vastaista)

~pojaat koitti kielitellä meitiä likkoja kanssaan järvelle souteleen, 

mutt ei me sinne menty~

~kielivarpa sittem pantiin että se näim piikotti~ (loukkupyydyksen 

virikevarpu)

~on yksi kieliverkko, tai ei yhthään, keskelä nielua~ (lanassa, rysämäinen koskipyydys)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)