~laskuja~

~mie pani sil viiko evväät ja anno semmose voikiekokii särvintä säkkii~

(matkaan varustaminen)

~tuon närekkiekon selässä tohtii ollaj janhusta~ (lylypuuta)

~sanotaan että se kiäree niinko kiako~ (kyy suutuksissaan)

~meillä lyärähä kiakua~

~karttupiilosilla myö oltii ja heitettii kiekkova~ (lyödyt

ja heitetyt kiekot)

~kiekkoakos ne sielä niin harthaasti viskaavat, että eivä jouva syöhmäänkhään~

(kiekon ystävät)

~se kiekko oli ymmyrkäinen, se oli kuusen oksasta~ (sauvan kiekko, sompa)

~sittä kerällem panttiin, iärystettiij ja sittä panttiin kiekolle~ (tuohinauhat)

~ne ittensäk kiakkoon tälläsi~ (kyyt)

~sitä sanotoa oksan kiekoks~ (oksakohtaa)

~sitte se kierrettääj järvveen näen ikkään kiekkooj joko lahekkeesseem missä 

nähhään kalloel liikkuvan~ (nuotta)

~kyl se muuto mukava ihmine o, mut nii kamalan kieko~ (suulas, vilkas)

~oles sä ny kieko, ettei suuvuoro saa~ (vieras puhe)

~kyllä se ol koko riemukiekko~ (vrt. lapsellinen)

~sehäm mänie kun kiakoi~ (kyy)

~mnää ole muistavanas ete kiakkopelei olis olluk kun kaht lai, kurrutust ja ajokiakko~

(heitettyä ja lyötyä kiekkoa, ajettu kiekko)

~se oli joka iltasta sitte, se kiakkopeli~

~mistääs mä löytäsi hyvän kiakkotavin~ (kepin jolla kiekkoa lyötiin)

~kiakkotavisilla~ (kiekonlyönnissä)

~kiekoteäppäijev vars ol eestä auk ja siinä ympärillä käytettiin narua, 

jotta ne pysysvät jalassa~ (teäppäiden eli tallukkaiden, vrt. tepastella)

~kiekul laulettih~ (keinulla)

~se on niin kiakku ja kiama~ (levoton lapsi)

~se sähköilee ja kiakkuu ylös ja alas~ (päivä pääsiäisaamuna)

~enkä tukas ook kiekkunu~ (tukistanut lapsiani)

~hakkisek kiekkus nim pal, oikke noin kamala kiekkuna~ (naakat)

~niveräpuu se on semmone sinnet tännek kiekkune, se ei vähälä halakija~

(kiemurasyinen, ristiinan kieltä)

~kärmiet käyvät kiekkuralle ja aijjoat ihmistä jälestä~ (urheita, 

vrt. sokeita)

~närevitsaslenkki tulloo tämäm pylyvää ympärilles semmoseem pieneen kiekkuraa~

(vitsaspuut, omat siteet)

~konttituohia ku kiskottiin, niin ne käärittiin kiekkuralle~

~käärme makais kanno pääl kiekkurallaa~ (oikean suomen luontoa)

~kielei peäl kiekuo mut em muista miks ne sannoit niitä~ (kiekuu eli pyörii)

~sit pantii pussi mikä pantii siihee koivuu kiekomaa~ (lapsi roikkumaan)

~niin se menee, että kiakoset hemppuu~ (kivekset)

~pittää kiekostoa tuo ymmyrväiseks~ (kiekostaa eli pyöristää,

vrt. kekostaa, ke=kehä, pyhä, pyöreä)

~ruppee näkyväk kiekoittammaa~ (uusi kuu)

~sanottii kiekotustuoheks~ (tuohinauhaa jolla merran ruoteet kiedottiin 

vanteisiin)

~kiäksi~ (sitkeä ja kiero puu)

~ooppas löytäny oikein kieksisen koivun~

~ettäkö te kiekujaeset määj jo moata~ (lapsille)

~olen ollu tässä kiekuksissa, että lähenkö vai laasaanko~ (luovunko)

~siinä s oli sillai kiakurasa pyärtänöllä~ (kyy)

~on kiekuras ku koirah häntä~

~tekvätten kiekuran kataan oksista~ (sauvan sommaksi)

~kiekurahylijet täm on tämä mitä me verkola pyyvämä~ (simon hylkeet, 

vrt. norpat)

~ojakim menee kiakurapäässä~ (pyörteisenä)

~vaimväel oli ennen kiakurarenkaat~ (korvarenkaat, useasta renkaasta)

~sitten oli viälä kiakurarenkaita, semmottia ko oli monta kiakuraa 

yhresä läjäsä~ (vrt. sukulaiskansoilla valokuvissa näkyvät korvakorut,

omista aineksista)

~kiekuroinnus sinne ittesä~ (kyy lämmittelemään)

~se kiekurtel ihal luonnonteitä~ (oja)

~siinä nes sitte kiekurtavap puun tyvelä~ (kyyn poikaset,

tärännön kyyt, missä pohjoisraja)

~jälkimmäisiin kiakuin käskettiiv vaan sukulaiset ja tutut~

(häiden jälkeen, omia juhlien nimiä)

~ja mie panin uistimem pyythööj ja kiekuttelin soutaa~ 

(soudin kierroksen)

~kiakutas siä nys sit vakuu, ettei laps havahru~

~käempiika kiakutta tosa~

~kiela~ (soikea korvallinen astia)

~kiela~ (kaksikorvainen puusanko)

~kiela~ (sarvinen suopungin silmukkarengas)

~kiela~ (lattialla olevaan pystypuuhun kiinnitetty reiällinen 

lauta jonka avulla lapsi opetteli kävelemään, vrt. vanhempi

puihin nojaaminen)

~osovvaa jo kielailla~ (keimailla, tyttö pojille)

~niimpä se on kielaimessa tämä veri~ (hyytymissä)

~punanem meni kielaimii~ (punanen eli veri)

~veri kielaintuu~

~kielaisija~ (paistettiin, kohoamattomia hiilileipiä)

~kielasep pijan, äläkä koko päeviä litki~ (kielase eli nuolase)

~luulis janol lähtenneen, kun sahtija kielas~ (omat viinat, 

juhliin tehtyjä janojuomia)

~kallijon kielakkeella ol kiärmek~

~aetaverkko vielä tehhää sit ja siitä sit semmoenen kielakev vielä 

nieluu päe~ (rysää tehtäessä)

~en ook kielas, enkä mielas, vain sanon asian arvolleen~

(valehtelu ja mielistely, vieraita piirteitä)

~kielas~ (tunturin tai vaaran matalampi jatke)

~kielas josta laijat lähtevät~ (lautaveneen pohjapuu)

~on se vain tuo suopungin kielas semmonen tehtävä, että ei sitä tee 

poijat puolekkaha~

~vaimok ko nep pääsis saunasta niin alko siinä kielaaminen~

(keskustelu, omat illanvietot)

~se jo vähä kielauttaa toisella lailla~ (puhuu liimattalainen, 

konginkangas)

~siinä kallion kiälekkeessä sen oli pesä, kaks munnaa~ (kaakkurin)

~elä mees sinnej jäänkielekkeelle~ (lapselle)

~lyö varovast niitä kielekkeitä niist voip kirves lipsahtua hyvi sukkelua jalkua~

(jäisistä puista)

~siitä lähti kielekkeet~ (korville, karvalakista)

~pua siihe uuni leuval iha siihe kielekkiel~ (kielekkeelle eli suulle)

~aika sitte ansoja punua, tehä teeren kielekkeitä, ku on hanahet vainiolla~

(vrt. kesämetsästys, oikeat metsät ja luonnonmukaiset konstit

=ei tarvita keinotekoisia rajoituksia)

~olpas se oekein kielekäs ja lipövä~ (vieraat piirteet)

~oli niin kiälellinee, kehtaski~

~kuku kultaine käköine, kuku kulla kieleline~ (käen aika)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)