~minä pirim miähestäni, em pitänyt talolla väliä~ (tullessani asumaan
miehen kotiin, kielloista huolimatta)
~hyö kyl kielteliit minnuu yöks, mie voa kiirehin kottii, mie en tahtont jeähhä~
(pyysivät, venjoen kieltä)
~kielo se on neliskanttinen, joka kanthiins yhtä paljo, krivat laijoissa,
mäntypuuta kai~ (astioiden nimiä)
~sii o ja simmonen kämy ollu, kummuntapane, ja sii on kieloi ollu~
(omat pyhäköt)
~siel ol yhres paikas kieloi ihran valkeenah~
~se on kumma onk nyk kielojakaan yhtää~ (kielottomat kesät)
~em mie olek kielo enkä kielas mutta sana sannaa vasten~
~kielpura~ (lappalaisnaisen lakki)
~kieltakainen~ (poron etujalan jänne)
~polvisuonen alla on kieltakainen, paksu luonnostans~ (poron takajalassa)
~mun käy vihakseni semmonen kieltenpunoja~ (juoruilija)
~niist ol kova kielto vanhemmilt ihmisilt ettei niit saannut tappaa~
(perhosia, vrt. sieluja, suojelushenkiä)
~eihään nym mitään kialtoo lapsil piretä~ (neuvot ja kiellot)
~se ei uskok kieltua eikä kestäl lyöntiä~ (sääski)
~kerta panhaav vielä kiellom pääle~ (löylyä)
~tääll ov vielä yhteiset ja kieltämättömät laitumet~ (maanomistuksen
vieraasta alkuperästä)
~kyllä se laps pittää kieltteem mutta se pittää kieltteen niin terävästi
että se sen uskoo~ (vrt. ei kielletä)
~leppä se ei kielläh heineä kasvamasta~ (alleen)
~kiälsi sen oikeen kiveen kovaan~ (vrt. kiven keralla)
~ei ne ainakaan kieltämäär ruvennu ettei oj jumalaa eikä taivast~
(oma jumala eli taivaan haltija, ei mitään tekemistä kristittyjen
"jumalan" kanssa)
~hää kiels minnuu jäämää, nii kovast kiellettii jäämää~ (pyydettiin,
kieli-sanan johdannaisia, merkitys muuttunut)
~ne oli luannonkasvamia semmottis kallionkialus~ (niinipuut, loppi)
~mentih tanssimah kallion kielulle~ (omat tanssipaikat)
~minun on kielun kipejä~ (kielu eli nielu)
~kieluheinä~ (hevonhierakka)
~se on semmoses kaljon kialukkees~ (kielekkeessä)
~kieluke~ (rannasta lähtevä kivinen niemi)
~rysän aijan päätä mikä joutuu luokan sissää, sanotaa sikla ja kieluke ja kiel~
(rysän osia)
~kakarona sitä kulettiin kaikki törmät niitten kielukkaim peräsä~
(kielojen, ei lasten suuhun)
~kielukka~ (kapea niittymaa)
~kielunauha ol kaikkein kapeint~ (nauhapirralla kudottua nauhaa)
~punnoo kieluksija~ (reitensä päällä, verkon kohojen naruja)
~kun pannoo vahvat kielukset, niil laavukset pyssyy niin kaava ku verkkoe kestää~
(laavukset eli kohot, verkkojen osia)
~kieluksella sulan aekana sujuvaam puuhun, talavella karttuun~
(kiinnitettiin jänislanka)
~pitäs ensin kielustook kaekki koukut~ (tehdä koukkuihin kielukset)
~hullu pitkään puhhuu, kielas kauvvan kiinittää~
~vakaenenni valehteloo ja kieläski toen sannoo~
~sää piri tota puufatti nii kaua tosa aurinkos et nyy se o kiamoi täyn~
(kiamoi eli halkeamia)
~väärää koivua semmosta kiamaa~ (vrt. kiemuraa)
~halakaseisihan sen vaen kun on tuo oksankiema tuossa niin paha~
(puussa, oksankohta)
~niil ol semmonen lähön kiema jottei pitänä piteliikääk, kun pojat tultiin
tähän kiemoomaan~ (houkuttelemaan mukaansa)
~siinä se Sirkkaki oli niin kiemallaan ko sillä oli se sulhanen~
~se on semmoinen kiema, se kiemmailloo~ (keimailee miehille)
~mium pit nauroo niij jotta mie mänin ihan kiemaks~ (ilon kautta)
~hammas kiamattele kum pistä jottan kylmä suuhus~ (vihloo)
~kun se laettaa peälleen se kahteloo ja kiemahelloo ihteäsä~ (itsensä
katsomisen myöhäisestä alkuperästä)
~mutta se se vasta rummoo on ku mies kiemailee~ (keimailee)
~ne puut oli niin kiamaasia, jottei niitä saanu halaki millää~
(kiemuroita, vääriä)
~kiemaista närettä, ei se oos suoroa~
~kiemainem puu, se on kieroa kuv vihtoa kun sen halkaisoo~
(kieroa kun vihtaa)
~tämä Virkku oj jo niiv vanaha ja jura, ei se kiemase enneä~
(ruokaa annettaessa, vanha koira)
~virta kiemasi sen lakin kostheessen~ (kiven takaiseen pyörteeseen)
~se ympäriisäp pyörähtää selällään, se ruppee selälleen ja siitä
pyörähtää kummallekkik kylelleen~ (koira)
~ne kiamaloittee keskenään ettei kattellav viitti~ (julkisesta
lemmestä, tapojen vastaista)
~siin o semmoenen kiemanulla, sanotaa ku o semmoene oksanej ja
syrjäviärä puu~
~siin toi katti nyk kiamaa ja tahrois et hänt kehutais ja silitettäisis
seljämpäält~ (kotikatit)
~se on koste, se pyörii, vesi kiemaa takasis sitte~ (akanvirrassa)
~kyllä sillä akalla on kiemenet, ei niitä tuhma tunnekkaan~
(keinot, konstit, taikasanastoa)
~noik kulik kiamottuvat tosa aurinkom paistes valla hukka~
(kulit eli pärepölkyt)
~sai meijän tytön kiemoteltuu eikä nyt mänis vihilen ei niät millää~
(omat lapset, vieraat häpeää levittäneet etelän uskonnot)
~kiamu~ (pahka)
~visasa on semmosia kiamuja, ei oos selvää pintaa~ (visakoivussa)
~semmonen kiamurenkas oli köpim pääsä että mä sain siihem pistää
uistimen siiman~
~kärmek kiemuilee~ (kiemurtelee)
~tua puu on nin oksanej ja kiamune ettei stää viitti ruvet veistämää~
(nakkilan kieltä)
~visa on kamalan kiamusta koivua~
~kattos kun on taivas täynnä kiamuroita, taitaa tullam myrsky~
(kiemuraisia pilviä)
~se om monessa kiemurassa tuossa lattiella~ (voimistelija,
kilpaurheilun vieraudesta)
~vesi aikoinaan syänys semmosen kiamurallisen ojankon~
(uoman, veden syömät kohdat)
~kahos, ku mato kiemurehtaa~
~kärme kiamuroitti iha jaloissani~ (ulvilan käärmeet, montako jäljellä)
~kiemuroittelie kun kärme~
~mato män kiemuroittel~
~kärme kiamurtel mu säärtän ylös ja mnää meinasi et mikä nin kylmält tuntu~
(käärmeiden luonteesta, puremat ihmisten syytä)
~joki kiamurteloo~
~sauvvu kiamurtelee ilmas~ (elävä olento)
~puisti hännällään tällä laella ja kiemurtel~ (käärme uidessaan)
~kyllä sielä saapi mäthään koloissa kiemurella ja kaamurella pöykkyröiä ja
kompastella enneku kypsän hillan löytää~
~lähti mennäk kiemurtaam pitkiv vettä~ (käärme, oikean suomen luontoa)
~piänep pojat tykkäväk kovast kiamruajuist~ (lapikkaista, vrt. kiemura kärki)
~soli aivan kienaksi poljettu koko vaaran laita~ (kienaksi eli kovaksi, lumi)
~vihko, nivaska, kienikäs, jousannippu, tarakka~ (selässä kannettuja taakkoja)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
