~tuuli kiapahtelee lännellä~ (puhaltaa lännestä)
~sitteh harjakaisiksi vähän kiapahleltiin kinkerijem päälle~ (tanssittiin)
~kissa kiepaht äkkiä etehein, en tieläm mistä ilmesty~ (ällän kautta,
hollola)
~se ol kiapahtant toas ympär ja mänt~ (järvenhaltija, vrt. majavien
liikkeet)
~puisella korennalla vuam painettiij ja kiepppautettiij, jotta ei ruppeep
palammaar reunnoihin~ (pyykki padassa)
~kärme kiepasii siitä rappui iestä takasi~ (kotikäärmeet,
elämää yllä pitävästä maasta elämän vastaiseen 100 vuodessa, "edistys")
~se ol nii tulikko mut ku se kiepasii ympäri se ol liijannii hyvä~
(miehen luonteesta)
~mihkä se mukula hukku ku juuri ikänä mun jaloisani kiepalehti~
(parkanon kieltä)
~kiappasin koltin siälp päälläni~ (koltin eli leningin, vrt. kolttu)
~se ov voimmakas virta kiappaamah uijan mukaansa~
~tasapäinen tuhannen markkaa se oli, ku se tohtori multa kiappas~
(vieraat rahasta parantajat, vrt. kaikki huijariammatit laillistanut
"suomen valtio")
~tekkee välliin tuuli semmosia erinomasia kiapauksia~
~se on yks kiepaus vaan, kum minä sen tien~ (omat ajanmitat)
~s on tarhapöllö ko on niinko kissam pää ja kovin kattelee kiapauttelee~
(vampulan pöllöt, montako jäljellä)
~kinttaan kärki, sehän se om pahinta alottoop, pittää niät kieppaatellak,
ennenkun sen alun suapi~ (kieputella neulaa)
~se kutee vasta siinä juhannuksen kiäppeisä~ (tähkälahna)
~siellä se karhu vihelteli Kokkoniemen kieppeillä~ (oikean suomen luontoa)
~tuulenkiäppeitä~ (pyörteitä)
~jo sekij joutu kiäppeisiin sem paham miähev vaimmona~ (vrt. pahoille
pakottaneet "avioliitot", pahojen ihmisten keksintöä, omat liitot
=päivä kerrallaan)
~ei täsä äite paljoo tyähön kerkiä, kul lapset yhtämittaa kintuilla
kiäpelehtää~ (hämeenkyrön kieltä)
~tuuli kiepittelis ja veis toisehem paikkahal lunta~ (tuulen töitä)
~tämmönen tuuli kiepittellee lunta vaikka minkälaisillek kiepeille~
(puuskatuuli)
~kyllä tommonen myrsky taas kiäpittee tiät niin tukkoon ettei peese
mihinkeen kulukeen~ (lumimyrskyt)
~tuuli kiepittää hietaa tuolla vaarolla~ (hietamyrskyt)
~huono son etton kovin jyrkkäpäätönen katto huonhessa se kiepittää
ja kassainnuttaa lunta katolle~
~niiko kieppijää tälviisii, tekköö kieppilöi~ (tuuli, pyörittää
lunta kinoksiin)
~se kiepittee tuota valkiaa tuo tuuli~
~ei se oot tuuli oikee vielä asettunup paikollee, kun tuo savukik
kiepihtöö millom mistäip päin~
~kielei peälä kiepoo~ (vrt. pyörii)
~maha turajaa ja kiepoo, huutaa ja möykkää~ (väärän ruokavalion
oireita)
~sen kiepoosat tek ja toas män portaan nenälle istumaan~
(kotipääskyt)
~mehän tanssia kiapotettihin niij jotta piaksun pohojat kuumeni~
(tanssin ystävät)
~tuala ne tenavat jo mennäk kiapottaa~ (tenavat, hirven heimo)
~katohan mimmosen kiepan otti, meni monta kertaa ylismukkuroja~
(kuperkeikkoja)
~kärmes kiappaaloo~ (kiemurtelee)
~ja nenä siinä ei ole niin kieppara ku tuossa siepakassa~
(poron koipinahasta tehdyssä jalkineessa, nutukas)
~olkuo heä kieppar tah koappar, koha heä o omas rannas~ (vene)
~nii niittem pää keikku, ku marom pää~ (omat vertaukset)
~tuossa niemen suojassa tuuli kieppeilee niin ettei saas selevää
mistä se oikeen tuulee~
~ku tehhääv vaan semmonen suppelomainen ni, se on niin kiepperä
että se koatuu niiv vähällä~ (vene, vrt. kiikkerä)
~kiäpperä venehän sinull onki~ (vrt. ruuhi)
~sormmiin ympärik kieputettaan semmoinev väkijjäinen kieppi~
(kerän pohjaksi)
~punomista varten ne sitte otettiin kiepile~ (tuohinauhat)
~niim paljon siin ol olluk kärmeitä, ne ol ollunna kieppilööellä~
(käärmeiden pesät)
~koera se on kyllä kiepissä kun se makkoo~
~nii ruskiit ne kiepit, siint tuntee hyvästi~ (vuosirenkaat
petäjässä, oikea kieli ja keinotekoinen kieli)
~jo se rankasookkii, kun tämmösen kiepin kävelöö~ (vrt. kierroksen,
oma elämä=kodin ympärillä pyörimistä, vrt. vieraiden rakentamat
"vallantiet", vastakohtia)
~kieppi~ (pyörre, koskenniskassa)
~teemmä sauvakon kieppijä~ (sauvan sompia, pyöreitä)
~säret tekkööt verkkoi suuret kiepit~
~pienet kiiskitirriäiset murtsusiit välittäi verkotkii ihan kiepiiks~
(koiviston kieltä)
~piästeleppäs tuo kieppi aak, sillä aekaa ku minä piästelen nuoeta kaloja~
(verkon solmukohta)
~lumi mennee kiäpeillek kun se kokkoilee ailav viärellel lunta se
kiärrettuuli~
~talavi kieppisät tasottaa~
~kylä mettikana tekee kah kiäpim mutta em minä tiäj jos pyy~
(mettikana eli riekko)
~lumkiepiss ol teiri~
~kuulu vaan semmonen kova kuhaus, kun teeriparvi lähti lentuol lumikiepistää~
(oikeat metsät, täynnä elämää)
~nem menik kiephin talavela~ (metsot)
~pakkastalvena net on ahnehet makkaamhaan kiepissä linnut~
~makkaa se poroki kiepissä~
~lappalaiset välistä nukkuvah kans kiepissä~ (vrt. inuiitit,
oikeita pohjoisen kansoja)
~kyllä se noin olkapään korkuulellen nin ku se ponkas siit maasta ni noin
se tek sellasen kiäpin~ (käärmeen voimista)
~kieppi~ (hyppyri)
~tekköö vaekka minkälaesen kiepin~ (mies, ettei joutuisi naimisiin,
vieraat uskonnot, vieraat pakkoliitot)
~saehan ne tehä aena semmosta pientä kieppijä~ (lapset, käydä asioilla
lähellä)
~ossaa se mies nakatam mutkaa ja tehäk kieppijä~ (harjoittaa vilppiä,
tapojen vastaista)
~kun se poutailmalla pittää semmonen kiäppinä kulkeman~ (tuulispää,
suvituulet)
~lumi kieppii, tullee läjäpäihin eli kinospäihin~
~ov vain kiapoottu tuasta pari ympärystä~ (vyötärön ympärille,
nyörivyötä turkin kanssa)
~se on siinä kiepullaan niin kaovan kun se mies sitä tarvihtoo~
(närelenkki, kaikella paikkansa)
~onpa sulla vahva tukka, tulloo iso kieppu~ (nuttura)
~jolla ol vankka tukka kahellel letillej ja kiepulle~ (laitettiin)
~näin tuulisella ilmalla pilvekkin on tommosia kiappuja~ (vrt. kieppua,
kieputtaa)
~kieppu~ (kallion kieleke)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
