~laskuja~

~mettä lakos kun tuuli kiappu sinnet tänne~ (tuuli metsää vahvempi)

~se laahustaa maasa ja kiappuu ja on siivet levveellänsä~ (metso soitimella)

~joko te pahukset kakarat ootta sielä puusa kieppumasa, äkkijä alas ku ois jo~

(omat leikkipaikat)

~äetisä ympärillä kieppuvat~ (lapset)

~siinä se kiappuu kaharev vaiheella meniskö vai ei~

~se tuohi veännettiin semmosellek kieppuralle~ (huosiainta tehtäessä)

~son niin kieppura ihminen, jotta se kerkiää joka paikkaan~ (ketterä)

~kaataavat ittens, kun on niin kiappura toi ruuhi~ (kiikkerä)

~poloku on kiepuraanen~ (kiemurainen)

~ookkos siinä senki kiappurapää~ (omat voimasanat)

~se otti venehuoneen eestä venehen ja sitä kieppuutti ilmassa ja särki venhen~

(tuulispää)

~lintu mennee kieppään yöksi, lummee, se kaivaa semmosen koloj ja siihem mennee~

(kieppiin, jokin metsälintu)

~se taitaa enemältä ossaa kaivamala mennäs sinnek kiephän~ (metso, itsensä 

keppiin, eikä syöksy)

~net ovat teirit toisinhan niin kesyjä ku ovat kiepässä että päälle saapi hihtaa~

(hiihtää, oikean suomen luontoa)

~kiepittelee, kiepittelee kyllä tullee muutaman päivän päästä uusi lumisae joka 

kiepät tasottaapi~ (kiepät eli kinokset)

~kieppä~ (notkelma, kuoppa)

~ei mikään ol niin kiäppärä elävä ku toi kärppä~ (ketterä)

~kiepsahtelie siin jalos toi koirra, ei yhtiäm pysy ulkon~ (ihmetellyt

sisäkoirat)

~sillä tosijahan kyllä rätisevät siivet kun se kiepsahtelee~ (sudenkorennolla)

~a hiä kiepsaht miul syllii~ (kissa vai koira)

~se poloku keäntyäk kiepsahtaa tuosta mäen alta~ (omat tiet)

~tuul kiepsaht luoteelle~

~se on nii kiepsakka hommissaa, pystyy tekemää mitä voa~ (omat moniosaajat,

vrt. omituiset "ammatit")

~se on tuo tuul ollunna nii kiepuva~ (kieppuva eli pyörivä)

~pikkupojjaakkin meni semmosta kieputahäntää~ (tanssia, aikuisten mukana)

~ne kiaputteli siä lankasa sitte~ (lastuista tehdyt linnut)

~hyökylaenek kuv venettä kieputtel~ (vrt. aalto)

~joku Taneli hukku ku jää petti, ku sitä kelkkaa kauheesti kiaputettii~

(napakelkkaa, vieraat keksinnöt, omat uhrit)

~koirra kieputtaa häntiään, kun on olevannaah hyvä~

~jo se kieputtaa sittet tuota savuo tuul~

~minuva nii ouvvost kieputtaa ja silemät alakaa pyörijä piässä, tulenooko mikä piätaut~

(kieputtaa eli pyörryttää, vrt. häkä)

~ihav veet kieräht silimiin kun nin täyty nauroa tuom pojan jutulla~ (ilon kautta)

~kierrähytin saavij järves nurin, että pit pohjakim puhlistuman~

~tuohesta kierähytetty ratti~

~kierainen~ (suopungin osia, sarvesta vuoltu, kaksireikäinen)

~toine kävel siel vonka penkeriel ja sit se ain kieraas pohjukkoa ja sit se tul rantoa 

se perä~ (reisinuottaa vedettäessä)

~Lempi, kierasepas nuo nutut~ (väännä kuiviksi, pestyt nutut)

~kieraseppas siittä pajusta vittas~

~se sen turvan ympäryksen kieräsöö poes, sen turpanahkam poes~ (karhulta kaataja,

vrt. sukulaiskansojen tavat)

~minua kierasi nii ilikiästit tuolta mahampohojasta~ (vatsamatojen oireita)

~menimmä ja kierasimma apajan sitte siinä~ (kierasimme eli kiersimme)

~ne oli semmosia kiarrakkaita kuvioita~ (kierteisiä, koukeroita)

~se on kierräkäs ihmiin, ei sihip pilä uskoman~ (kiero)

~sahliil loppuminen on sillol lähelä kun niitä saadaan~ (kierakoita, 

nokkalohia)

~se ol ̮yks kiaraus vaa ku se käänät ja toi sem puuparma~

(sylillisen puita)

~monta kierahusta päälaella~ (pyörtyäistä)

~kiärekekkoivu lainehtii nii että~ (visakoivu eli lainekoivu)

~rupes pirtti kiäreemään niin tavattomastij ja silmänil löi vallam mustii~

(pyörimään)

~kieri käärölle ja toi kotijaa~ (tuohet, oma metsätalous)

~kattos ko puup pallaa ahkerasti et hiki päästä kiärii~ 

~ku suot sullaa, muat sullaa, kiverrinnat kierijää~ (kevät!)

~ei paksuva ei kiereetä, ei hienova ei lieveetä~ (lankaa, kehrätä)

~kierri~ (vaivaiskoivu)

~kieri~ (soramaa jossa hietapolkuja)

~kyllä niitä semmosija oli kum paiskas tukil laattijaaj ja tukki kiärijeli 

ja oli kipee eikä äite ollu yhtikä~ (synnyttäjät, tukin eli haltijakuvan

lattialle, vrt. tuki ja turva, vrt. sukulaiskansojen synnytysnuket)

~kieriheinä~ (paimenmatara)

~ne meni kun kiarikat sit toinen toisees peräsäkin, pisti kai hännän suuhuus 

ja lähti niinkun kiarikka toinem peräsä~ (käärmeet)

~noi lahnat noon ihran pahalaisii sotkeh verkkui, kun yhren kiarikan selvit, 

nii on viäl viis viäres~

~kiärikkähästä tulee virnahia~ (kierreheinästä, virnahia=siemeniä,

siemen=lainasana)

~kierimet ol joka valkamapaikas ennestää~ (verkkojen kuivaustelineet)

~ko ne sai joutuin aamulla kierimillev verkot~ (alettiin korjaamaan,

verkkojen kuivuttua)

~kierintapit on nuottikoassa joehin nuotta pannaan kuivammaan~

(nuottakodassa)

~minä kun kieristelin siinä tilalla~ (tilalla eli vuoteessa,

tila=tia, vrt. sija)

~kieristyy leppäkii jos se äkkijeä kuivatoa~

~lauvat on kieristynniet kuivaissua~

~lapset kieristää ussei leivä sellaseks murikaks~ (nakertamalla 

reunat pois)

~kuu syär ruuppia äläkä ruupankantajaa~ (kuun keralla parantaminen,

vrt. rupi)

~parempi se on ko se saa kiäritelläj ja mönkkeröitä~ (pikkulapsi,

istumaan pakottamisesta)

~menkäi ulos karkial kiäritteleh siint jaloost~ (karkial eli pihalle)

~karhautti ulos ja kieritteli utukassa~ (saunasta, pehmeässä lumessa)

~haapa on koko ääretön kiärittelemään itteens~ (kuivuessaan)

~kierittyy kieräks~ (keväällä jää)

~katos kun kat kiärittä palli~ (kissa palloa)

~ne listeet oli niinkum matto tossa laattialla ja siittä kiäritettiir 

rullallen kun se viätiir rantaan~ (liistekatiskan liisteet,

omat pyydykset=omista aineksista)

~se ol rysä nii täys et sen ku kieritäm moalle~ (kalojen määrästä)

~kiermissä ei kattoo piälä, semmone ero koppelila ja kiermilä~

(nuotan kuivauspaikkoja)

~sitte panttiin kiermillen, se tehttiin havupuusta semmoner riuku ja siihen 

oksia jätettiin~ (nuottaa varten)

~kiermikalliile ahettii nuotta kuivamaa~ (kiermikalliot)

~otti verkot kiermikepiltä ja viskas järveen~ (kuivumasta)

~hirvet makasiit siel yhes kiermitsäs~ (oikean suomen luontoa)

~niitä on tunturissa kiernoja täällä, ja se kun nousee suorhan taifhalle 

ja taas laskee samhaan paikhaan~ (kiernoja eli kiirunoita)

~kiernapeipone~ (järripeippo)

~konkelo kiernaa~ (toisen puun varaan kaatunut puu)

~se ov vasta kiero mäki~ (vrt. suora)

~kierot aallot kum puhkiaa laitaa vastaan niin siitä pärskäyttää~ 

(vettä veneeseen)

~kiero oksan käkkyrä~

~sie olet pirullinen, sinnikko ihiminen, sulla lyö kierhon hiuksen~

(pirullinen eli sinnikäs, itsepäinen)

~mikä nuos sivakat on vetäny aika myen niin kieroiksi~ (vrt. sukset)

~kirmeätä, jotta vetää suun kieroon~ (kirpeää)

~lankan täyryi ollak kiaroks kehrätty ettei se päässyk kehkimään~

(tiukkakierteistä, purkautumaan)

~syrällanka oli paksua ja höllää, ei kiaroo~

~kiireest kedräät, kieroo ajjaa~ (tulee liian kierteistä)

~ne ol nin kiaroi kuusii, tahto tulla nin kiskosii airaksii~ (kiskosii 

eli sälöisiä, vrt. kiskoa)

~vaaj jo on tuo korpikuusi kieruva puuta~

~s oli niin kierua että ei siittä saattanup pärhejä kiskua~ (päreitä)

~ne sano että se on kierova se kiv~ (kieroon lohkeava kivi)

~yl piäsäk kun kahttoo, silimät kierroom männöö~ (vauvalla)

~se on kierroo puhetta~ (vieraat suhteet)

~ei kahentoesta vuojen aekana kierova sanoa kumpikaa toesillee sanonu~

(omat suhteet)

~ikännäis et minnuu kieroo katsont vaik mie tälläne vanha ja hämpsä oli~

(miniälle)

~vet minullen kieruu ihan tyhjän tähek~ (veti kieruu, vihoitteli)

~lumi oli kierona~ (tuiskutessaan)

~kel on kaks kieroo, se on onnikas laps~ (hiuspyörtyäistä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)