~sielä vahtopäisä kihahtelee~ (meri, hailuoto)
~vesi kihahteli silimänurkkiin~
~rakkei tul ales äske semnem pikkunen kihaus~ (rakeita)
~kyl mnä semmost kihaust ole hiukan kuullu~ (huhua)
~se on yks kihaus vaa, ko mää sen keitä~ (omat ajanmitat)
~siellä on niillä kihhaukset~ (kemut, vrt. kihut)
~läksijäiset oli semmosep pienek kihhaukset~ (häissä)
~kyls se hiukan kihattaki~ (ankerias, käärmeen sukua)
~olis joka päevä uunillinem puita että muurin kylki olis n että kihahtas~
(puiden puutteesta kärsivät, vrt. "metsän omistajat")
~muikut kihahti~ (nousi pintaan)
~minun kun mielessän kihahti semmonen aatos~
~poutaan kihahti~ (helmipoudat!)
~on nii makkiinnäkösii, iha ves kielele kihahtoa~
~älä ennää juo hei katajamarja olttaan, se vällee kihahtaa kulmaa~
(käy päähän, katajanmarjaolut)
~se nauro niin makijasti, että veet silimiin kihahti~
~parissa kolomessa päevässä lehti on kihahtanuh hiirenkorvalle~
~mulla niin kihahti vihaksi~
~kauhi kärm kihaut siäl kivenkolossa~
~mä kihautin sillai ku teeret ja kyllä kohta tuli parvi teeriä~
(matkin teeriä)
~jos korvii kihahuttaa, nii tulee pahat ilmat~
~niin tuli keittäissä hyvä haisu että ihan veen kielee kihautti~
~kun aena sattook kihhaottaa niin se niin ihastuu laeho~
(elävä laiho)
~kihahutappa kerta kiellon päälle~ (löylyä)
~vesi kihaaloo~ (ennen kiehumista)
~sillonko metäs kihasee sillon ei se kuule yhtikäs mittää~
(metäs eli metso)
~mänön kihakka~ (halu mennä)
~kiiski kihakka ja särki sähäkkä~
~kihakka koski~
~Maijal ol kihama kahama piässä naimisii mut nyt tulis takasii~
(vieraat avioliitot, omat naimahalut)
~nolonapa sieltä tulit vaikka sen kihaman kahaman kans sinne mänit~
~katos tota tukka, se o nin kiharaine et se o vallan kukerpäis~
(kukerpäissä eli solmuissa)
~katos tommost kiharakarvast koera~ (vrt. suorakarvasta)
~kuit toi yks heijä lapsist tommonen kihartukk o ja toisil o siliä
valviah hiukse~ (vrt. eri isät)
~toas rupijaavat kihhaamaan~ (muikut)
~keitetäh ens kihaveles ja vasta siit pannah lihojen kans samah patah~
(kiehuva vesi)
~kihirinpistos~ (iskias)
~nuo puoskat kun tuos kihelehtäät~ (lapset, pälkäne)
~mun käteheni on tullu kihellös sanottihin kun kättä syytti~ (syyhytti)
~meilän vainiolle tuli aika kihelmä peltopyitä~
~seihtemää asti, yhessä kihelmässä~ (taloja, omat kylät)
~ku kihelmää ol, nii keittivät niist vettä~ (kihelmäheinistä syyhyn)
~kihelmäheinä~ (ahomatara)
~nupurkainem poltta nii, et vallan kihelmöitte~ (nokkonen)
~oli niin kylymä notta nyt alakaa hampahia kihelmöörä~ (laihian kieltä)
~haava paranoo kun sitä niin kihelmööttöö~
~siitä tulloo suoja kun korvan lehtijä nin kihelmöe~ (ilmoille
herkät)
~vuorokauvven se kihelmoepi~ (suuta, näsiän marja)
~hiki kihelmöitte~
~vesi kihelmöitte silmist~
~poutijaha siitä pitäs olla ku aurinko nii kihelmöip laskiissaa~
(tietää poutaa)
~nokulainen osu miun kätteen ja nyt sitä kihemöittää niin kamalast~
(nokkosen pisto)
~ne on siinä niin yhlessä kihermässä että se on kun seula~ (tähtikuvio)
~keärmmeet on kihermässä~
~mehiläiset olliit puu oksaal yhees kihermitsääs~
~siin o iha sakijan niitä tähtilöi, yhes kihermitsäs~
~isäntä siittä kihermöitti kovim mein isälle~ (vieraat isännät,
omat isät)
~siihel laherrannallen ne kihertävät kaekki asumaan~ (omat lahdet,
vieraat kylät)
~myö ku piästii niemist ulos ni siel jo tuulla kihert ja se vua ylty yltymistiä~
(järvellä, jaakkiman kieltä)
~siel on nii paljo sauvuu et ihan silmii käyp kihertämmää~ (savusaunat)
~ei huol mitteä kiheröi~ (kihartaa tyttöjen hiuksia, vieraat keksinnöt)
~kiheetä mettää~ (tiheetä)
~tulep poes sieltä kihingistä~ (tungoksesta, vrt. taudit)
~kihinkoon tönöjään rustoovat~ (kihermään, kylien vieraudesta)
~jos kuuluu tännekkis saakka semmone kova kohina ja kihinä talvel ni se
tiäsi kovvaa pakast~ (kosken kohina)
~viäläkin tekkee miäli kuuntelemmaam mettäksen kihinää~ (vanhana,
metson soidinta, vrt. ampumaan metsoja)
~jää pitää sellaist kihinää~
~sahti käypi että kihinä kuuluu~ (kittilän sahdinkeittäjät,
etelästä tuotua vai mahla ja katajasahdit)
~kusijaispesäs on aika kihinä~
~sitä kihistöstä ei ossaam matkia~ (metson kihinää)
~sillon kun se kihisee saa mennä että risut roikaa~ (soitimella)
~korvani kihisee taitaa tulla kuolhen sanomia~
~älä ihmeitäs kihisek kunne isänenkän käy~ (puhu ihmeitä,
ukkonen käy)
~mänkää lapset vähäks ajaks ulos, siint kihajamast~
~räkkä kihisee~ (sääsket)
~luhurikka on kukas notta kihajaa~ (mesimarja)
~kihisee kivviir raosta vesi~
~se nappi ensin, sit se kihisti päälle~ (metson ääntelyä)
~rykii kihjuttoa nii kuivast~ (kuivat ja märät yskät)
~se o nii miähen kihkas~ (kiihkossa, halussa)
~tuuli on kihkaantunup puhaltammaan~ (elävä olento)
~kun syhhyy ja kihkaa, tarttee talia ja pihkaa~ (omat hoidot)
~kum pitoi mentii pantii kihkavaatteet päälle~ (vrt. kihuvaatteet)
~saek kihkeintyy~ (kiihtyy, kiihkeä olento)
~palo koko kylä sil ku se oli kihkellykses~ (vieraat kylät)
~loehtijan luonto kiihkenöö~
~tuuli kihkenee~
~pian se lukuhalu loppu, vaikka se nin kihkeesti alko~
(lukemisen vieraudesta, oma perinne=suullista perinnettä)
~joka osovaa justiisam matkien niin se tulloo ihan jalakoen,
hyvin kiihkeänä tulloo~ (riekko jalkoihin)
~kihkeä pakkanen~
~kiihkeä tuul~
~oh hyvä kävelläk kun on niin kiihkeä ilma~ (kuiva ja kirkas)
~se tuli siinä kihkeennä yäsyrännä~ (kotiin, keskiyöllä)
~siin ol kiihko hiilis~ (hehku)
~tulen kiihko liijessä~ (liedessä)
~se jo kiihkoontui siinä puhheessaa~ (vieraat kiihkoilijat)
~vieläköä nuo hiilet kiihkoutus että soatas vähän vettä hoalistoa~
(haalistaa eli lämmittää)
~hiillos kiihkoutuu~
~kiihku lapsilla kylään, kiihku kylästä kotio~
~savheinät ol syyhyvoiletta niil se kihku häves~ (kihinä, kutina)
~saas nählä tuleeko niist paria, kylhän ne on kovas kihkuris toisiins~
(kiihkossa)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
