~laskuja~

~Iita anto kihilap pois ja sitte vielä meni hijoille~ (pojan viereen,

lohduttamaan, vieraat kihlatavat, oma ihmisyys)

~ne ei oo pruukanna teällä antoa kihloja~

~kunn ei stä kaikki kihloim mennykkän~ (omat ja vieraat naimatavat)

~kuu on kihloos~ (kehiessään)

~talosset nyt pitivät ne kihlaeset~ (talolliset, vieraiden tapojen 

tulosuunnasta)

~ei niit juur ennev viätettykkä, kihliäisii~ (vrt. kosiaisia)

~ne kihlo naimalykkyä~ (kihlo eli taikoi, sanan alkuperää)

~on noussuk kihimmaa taettaa tullas saje~ (ohutta sumua)

~pakkasen kihimakka~ (pikkupakkanen)

~jos eijj ois lännelle astit tuo kihimu tulis pohojanee~ (ohut poutapilvi)

~ihan oamusta se taivas rupesi jo kihnautumaan sen näki mikä siitä tuloo 

että puolelta päivin se puhkijaa satamaan~ (kihnautumaan=menemään

pilveen)

~nek kaet om paljo käöttäneet tulitikum puutteessa kihnantulta~

(kitkatulta, hankaamalla tehtyä)

~männylylyst tehtii, siit tuli liukas luska ku se viittis oikeen kihnaa~

(kihnaa eli hioa, lusikasta)

~mitä ne tenavat taas siinnä ovessa erestakasin kihinaa~ (tenavat,

hirven heimo, virrat)

~tualt lännen pualest kihna vähä, mahtak vaan sare tul~ (kihna eli

menee pilveen)

~lunta sataa kihnanu koko päivän pohiasesta~

~huviksees muutamak kojetti stä kihnavalkeeta~ (kitkatulta,

alkuperäisiä selviytymistaitoja)

~saa siinä vitikelillä tarpeeksee hiihtaak kihinutella~ (vitikelit)

~tuulla kihinutti~ (hiljaa)

~sataa kihnuttoa, voan ei kovasti~

~mehto hijjook kihnuttaa soetimella~

~hienoja kihoja jeäpi veim peälle~ (muikkuparvesta)

~kihot nousee, lohi on apajassa~

~niillä o yhtteem mänön kiho~ (vrt. kiihko)

~ensin kuuluu kaputus ja sitte se on kiholla~ (metso)

~oli niin kuuma jotta hiki kihooli ottallen~ (laihian kieltä)

~ves kihhoil pitki selkää~ (vrt. hiki)

~oli kuuma että pihka kihhoeli seinistä~ (kesä!)

~tuon kihokiven vasemitep puolitek kun antanet mennä~ (vedestä kihoavan 

kiven)

~mnu ova silmän tullu nii huanoks, niist vesi kiho ko vähänki ulkon o~

(vrt. tuuli)

~saunas ol niin hyvä lämmin että hiki kihos pintah~

~niist kihuvoa sellaista ninku maituva~ (voikukista)

~niitty kihovaa vettä~

~se kävi nii kipijästi, että hikihelemetki ohtalle kihosi~

(oikeat kivut)

~tuli oikeen kova kihotos~ (tuulenpuuska)

~min en oos sattunna kuulemaan sen kiihotuksie~ (karhun yllytysloitsua,

vrt. kiihottaa)

~tuuli kihotti niin ettei tahtonup päästäm minkee~

~siitä tulloo tuisku kun se nuin aekaeseen kihottaa~ (sulattaa lunta, 

takatalvet)

~kum mehtä alakaa vihottaa, nin särki kutovak kihottaa~

~kävi semmonen kihotostuuli~ (puuskatuuli)

~kihotustyyn tul tuassii, ei suak kalloo~ (kihotustyyni, vrt. peili, rasva)

~yskä on tulom päällä jos kihotuttaa~ (kutittaa kurkkua)

~sen nihki vei, se jäykisti vuaj ja koukisti~ (jalan kihti, niveltauti)

~nihtii aatto kum pisti piköljyyn suoloo ja hiero sen sitter ruumiiseen~

~hierominej ja hauteet on ainuva apu jihissä~

~ku vaa on kiht ihmises ja kihtheinist keittää vettä jolla hautoo, nii paranee~

(heinätähtimö tai punakoiso)

~jihtkanerva~ (suokukka, kihtiin käytetty)

~ol sit kuulemma semmosija ihtimarjoja joita keräsvät, ja siitä sit laittovat 

semmosta juomaa~ (punakoison marjoista)

~ihtipuu~ (näsiä)

~jihkiriijjenkukka~ (jokin leinikki, myrkyllisiä)

~kihtiruaho~ (ketoneilikka)

~ku tuo ilma viel kiihtyy nin tuluo ukoilma~ (ilmat ja ukon ilmat)

~ei oo merkkiekää loppumisesta, ei kun kiihtyy vaen~ (sade)

~em min ous siihem metätyshommaan kiihtynnä~ (vrt. vieraat aseet,

metästäminen ja huviksi tappaminen)

~olen niin kihtynnyt tähä huoniesien etten osaa eniäm pois muuttaa~

(kiintynyt, koti-ihmiset)

~kihuja pittää nuoret keskennään~

~ei se ou palijo tuullukkaa, pieni kihu o käyny~ (tuulenvire)

~kihu~ (tunturikihu)

~jokku kihungaiset on sev vaihettanu~ (vaihtaneet lapsen, henkiolentojen nimiä)

~semmosija kihuroita~ (pilven haituvia)

~siel kihuttii nii jot lusti ol kaikil~ (mäellä, omat juhlapaikat)

~kolmen pyhän hyö käyvät teäl joka kesä kihhuumas~ (toiselta järveltä,

vrt. järvi=suku)

~kun lahna kuttoo matalas järven lahes, nii selät näkkyy vaa, ko ne oikei kihuaat~

~rupesi pihka kihuammaa~ (pihkan aika)

~toisiaa kaamitiitta ja kihutteelliitta etsiittä toisiinsa peittoi~

(ajoivat takaa, piilopaikkoja, tytärsaaren kieltä)

~pittää hakkeep pyykit poes kuv vähäj jo sattook kihhuuttelloo~

~älä ollenkaan kihuuta, totta soon~ (naureskele, jokaisella oma totuus,

vrt. yhteen totuuteen pakottaminen, "koulutus")

~sillon kun se kaiken kiivaimmih hiijoo ja kihhuuttaa se ei nää eikä kuulej 

juur mittää~ (metso)

~lunta sattaak kihhuuttaa~

~kehvelilapia se on jolla jäitä viskothaan, ku on ensin jarhola töötittu hajale~ 

(puulapiolla, tuuralla)

~kyllä se koitti juosta kihveltää sukkelaa~ (karkuun, pikkupoika)

~joe ja kihvelti kaeken omasuutesa~ (omistamisen vieraudesta)

~kihvi~ (männyn jälsi)

~tuulipa ovia kolkuttaa kii, kiiku lulla, avaan on portin päällä kii, kiiku lulla~

(lulla eli kätkyt, luulilaulut)

~tullee sale, kun kiija huutaa poikasijaan suajaan~ (kiija eli palokärki, 

vrt. ääntely, vrt. kiia)

~kattokaas, poijat, kun tua kanahaukka tuala ylähällä hianosti kiiaaloo~

(ylistaron haukat, montako jäljellä)

~kalakaijjukik kiijailee kaloja~ (kalasääski, hämeenkyrö)

~kiiaishaukka~ (pieni haukka, vrt. kiia)

~vaikka vaapsahaanen kiiaa nenän eres ei se ammu jos ei näytä hampahiansa~

(ampiainen)

~haukka lentää kiijaa, kiijaa~ (lasta kutitettaessa)

~pääskyset kiiasiit kartanomaal nii alahittai ja lensiit luhi otsaalt 

avonaiseest ovest luhtii~ (kotipääskyt)

~musta tikka kiijjoa saetta~ (mustat tikat eli kiiat)

~sirpakalikka pit kiijaottoo ilemaa~ (sirpaa lyötäessä, lyöntipelit)

~puusta kiskottii kijjäkkeitä~ (kierrettiin tuohinauhoja)

~siinä ol enner revonkiijas~ (kiijas eli pesäkolo)

~ala sie kiijattaa tätä pirtaa Kertul mie tule siit ko jouvu~

(kiijattaa=kiidättää, jouvu=ehdin)

~hiitehiinkös tuoh Hiltankin tähäk kiiätti urkkimaa~ (vieraat 

piirteet)

~no meä kiijjeti kotii~ (kotiin kiitäminen)

~ne on ni innoissaan, ne kiijättää jälestä~ (vihaiset ampiaiset)

~se kiijjjättämällä otettii~ (tuohi, kiertämällä)

~sielä sattaa pakkasen kiiteitä~ (kiteitä)

~kiskottii kiiekettä koevusta~

~jos pääskyynen kiitelöö hyvin alahaatte, se tiätää saretta~

(alahärmän kieltä)

~kipunat kiitellöö~

~luilla se kokko kiitelöö, eikä liijalla lihalla~ (kokko eli kotka, 

hyväkuntoiset petoeläimet, omia opettajia)

~sielä lumen höytyviä kiitelee~

~koko yöt kiijelliä tanssilois sit uamul ollua uupuneita~

(oma nuoruus, vieraat pakkotyöt)

~ne ol jo lapset kiitelevät ennenku toesta tehtii~ (kiitelevät

eli kävelevät)

~en suanna sitä kettua ampuneeks, ku se juoks kiijjeksee~

(kettujen katoamisen syitä)

~haesoo kur revon kiijjes~ (pesäkolo)

~siellä on semmossie kumpuja ja kynnäetä ja sieltä om monesti löyvvetty 

ketunkiijjekssie~ (pesiä)

~missäs kiijäti o~ (lyhytvartinen leipälapio, kiidättää uuniin)

~se ol semmosesta kiijätystuohesta tehtynä sekkiih huosijain~

(huosia eli pesin)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)