~laskuja~

~se on nii vora, kierukkaine, se senku veijjais minnuu~

(veijjais eli narrasi, viipurin kieltä)

~tehlään viä tommosia piäniä koreita kiarukoppia~ (vinoon punottuja

pärekoreja)

~kierulaenen~ (sammakon toukka)

~kieruna~ (kiiruna)

~kiarupää kaera~ (kaira eli pora)

~tota kieruruoho ja saviruoho~ (peltoheiniä)

~joka asias se kieruttelee~ (tekee vastoin tapoja)

~piti kolme kertaa kiaruttaa simmosen tiätyn kiven ympäri~ (taikaa tehtäessä)

~em me oikkee suaraa kehranneek kyssyy niin ko asia ol, mut ko vähä sillaal 

kiaruuren kaut~ (euran kieltä)

~kiäryyrestä, myätäpäevänej ja vastapäeväne~ (puu, päivän suunnat)

~paju väännettiin taipusaks, semmotteks, että s oli oikeen kiärrä~ (pantaa tehtäessä)

~jos vaik miekii mäni nenällei, ko o nii kierä rinta~ (vrt. rinta mäki)

~tehhään ymmyräinem pyöreä vittavaulu ja hyvin kierä~ (vaulu eli rengas)

~ko mäntypuu ol lylyä niin siittä ei soop pärettä millee, ei sen kiäreekeet tartte 

olla mutta se on niin kovoo ettei siittä sool lastuja~ (kankaanpään kieltä)

~jok on kierä puu se halakiaa sivuu~

~verkompaula tehään aina kolomesta säästä, kierää ja vahavuutta saa paulahan 

sev verran ko ihtekuki haluaa~ (säästä eli säikeestä)

~oli kaksi käärmettä yhesä kierasa~

~häjy miäs akkansa kiäräks tekkee~ (kieroksi)

~kyllä minä lakituvassa meinasin alkuuv vähä ällämystyä kum mulle tehtiin 

nim pirun kiäriä kysymyksiä~ (vieraat lakituvat, rahan kerääminen ihmisten 

ongelmista=todellinen rikos, voitteko poistaa)

~se on kierrä ihmiin, joka puhuu eles toista ja takan toista~

~minä arvasin heti, että son taas teheny jotain liipiskanttia, ko se oli niin 

kierän näkönen tullesans~ (ullavan kieltä)

~sill on silmäkki kum pissilä päässä, kierät ja kirkhaat~ (pöllöjen nimiä)

~kävelläp pit kunnes tul viimmeinen kierä~ (synnyttäjän, vrt. polvillaan

synnyttäminen)

~Maija on tehenyk kankahan aiva kierästä kyliestä karstannu keherännyj ja kutonu~

(alusta alkaen, itse tehdyt eli omat)

~älä ollenkaan yritäkkään niin kiärin kaavoon mua puhuttaa~ (vieraina

pidetyt kiertelijät)

~pakkastalavi vam muuten kierä talavi~ (kierä eli vähäluminen)

~vaen piru kierällä~ (pääsee sinne, vrt. jäällä liikkuvat eläimet)

~on hyvä mennäk kun se on kierillä~ (jää paljaana)

~lähetää aikasie keyvväise kierän pääl~ (jääpäivät)

~käy nin kiärä tuuli että vesi silmistä juaksee~

~ku vereksen vii´in sattaa hangen pääle, ja sitte siihen vielä kierä ilma ja aurinko~

(vitilumen, kevään ilmoja)

~tuo on tuo marjas s om paljon kierempi uistimessa~ (marjas eli naaraslohi)

~hirvet meni hiljakseem mäjen syrjään eikä niillä olluk kiireen kiärää~

(hirvien elämää)

~siäll ulkonn o nii lämmi, et siält tarkne ilman piänintäkkän kiärät~ 

(rihman kiertämää, kesä!)

~kierähankije aekaa sinne piäs suoraa~ (jäähankien, kantavien hankien)

~kiäräheinä~ (satapolvi, nivelruoho)

~kiäräheinä~ (peltohatikka)

~ihav veet kieräht silimiin kun nin täyty nauroa tuom pojan jutulla~

(ilon kautta)

~ja tauko kieraintu jalkhaan~ (nuotan vetoköysi)

~aina se on kiäräälemäs, että sais tappelun alakuhun~ (paheksutut

eli vieraat piirteet)

~em minä ainakaan ooh hällep pahaa tehenyv vaikka se kieräili mulle~

(ilman syytä, vierasta käytöstä)

~pangatkii olliit kieräimäisiist vitsaksist~ (sangat, pärekoreissa)

~jiälä hyvä keli, o iha puhas kieräjiä~

~kiäräkaira~ (neulemalli, kierteelle menevät silmukat)

~tuli kieräkinkerin aikana~ (kierähangen, vrt. kinkerit)

~se on kierräkäs ihmiin, ei sihip pilä uskoman~

~ei siit olet taikaa, se on semmonen kieräpäinen~ (olla taikaa)

~ku keväil jäät kierii, nii ov välist paljast kieräpäätä koko jää~

(kieräpäivät, omia pyhiä)

~kierätalaveks~ (sanottiin vähälumista talvea)

~kiesitethän kaloja~ (kierretään verkko kalaparven ympärille)

~se kiesithään kulle, alethaan kiesimhään~ (kulleverkolla pyydettäessä)

~kiesijöimhän se oli menny~ (hakemaan peuranlihoja ja taljoja metsästä, 

talvella)

~kieska~ (taljan pingotuspuu)

~oikei ko kaike kessää kiessais perrää, ni sai ko saikii itsellee ukon~

(kesä, ukon saannin aikaa)

~tekkee semmoseksi kiestoksi~ (kiepiksi juuret, rovaniemen nuorantekijät)

~vitta kierethääj ja kiestothaa~ (lenkkiä tehtäessä)

~kaati kiataasthin ethen kul lährethim pyykille~ (kaati eli esiliina)

~se om paljom mukavamp siinä vastam päällä ku se kun kietasee ja pistää läpite~

(pannan vastaan)

~kietas huivim päähäsä~ (todeten vai oudoksuen)

~minua niin kietasi ilikiästis syän alta~ (sydämen alta, oikeat sydänoireet)

~nua kiatelehet hyppää erestakaasi ja jättäävät aina oven auki~ (lapset)

~penikka koira o aina tuallaanen kiatales~

~kiatales kumminkin, kun en keriinny~

~voi, sen kietales mitä teit~ (omat voimasanat, hauskoja)

~kissinpoian on kovaa näläkä se tuos kietalehtaa jaloos ja vinkuu~

~se Miina oli nin nästi lapsena, kuinka siitä nyt tommonen kiatana tullu on~

(siivo, vallaton, lapsen luonne ja oma luonne)

~mitäs tommosii kiatanii ja vanhoi totkui enää ylläs panet~ (retkujen nimiä)

~Jukka o ni kietevä tenava joka paikkaa se ehtii~ (nopea, sukkela,

omia hyveitä)

~kietka~ (kätkyt)

~sinnes se kietoo ihtensä~ (kissa, heiniin nukkumaan)

~kylhän noom papit nyk kiatonnur rahaa~ (rahan avulla pyöritetyt vieraat 

uskonnot, voitteko poistaa)

~huluvaksi sitä sanothin, ku lumi kietou~ (räystään yli)

~lapinkietso~ (närhi, vrt. monet lapit, koko maa=lappia)

~kyllä siitä tulloo kietterä tyttö~ (ketterä)

~mummo ol hyvin kietterä vaik ol kaheksas kymmen~

~lemmonko kieva siulla on sinne kylään~ (kieva=into, halu)

~kyllä on kievassa tuokii tyttö miesten perään~

~ne kievanat ovat myöthän vihreät talvellaki~ (vesikasvit)

~se uni ei Maijalle hyvää kiävehri~ (tiedä, enteile)

~mitähän nuo harakakkin taas kievehtii, kun niitä lentelöö niin kartanolla~

(ennelinnut)

~se kiävehtii sitä poikaa niin kauhijasti~ (poikahulluus)

~se koettel minuva matkkaasak kievoja~ (houkutella)

~kievotti kolmee kertaa maakiven ympäril myötäpäivää~ (taikaa tehdessään)

~tuul kievottaa lunta~ (pyörittää)

~punasesiuhtava tuuk pääs~ (tuuk=liina, huivi)

~s on siniseltä tiuhtavaa~ (sinisen sävyistä)

~se kiuhti niim monen karvaselta~ (väriseltä, vaate)

~niihä se kihtais vähä ku ruohopäise näköisel oikei~ (ruohopäisen

eli vihreän, omat värit)

~lum niin sorjast kihtajaa päivä paistees~ (kevät!)

~lakkoja ol suolla nii kaaheesti, keltaselle kihtas~

~on kihtaava ilima, kun kuuki mollottaa ja puijen lehet kiiltää~

(kuun ystävät)

~ko täältä käsin kattoo, ni se on viheriä ja täältä käsin se kihtaa punaselle~

(vaate)

~hopea kihtaa selälä~ (ketulla, vrt. vanha kettu)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)