~vetää kiihaa~ (hangata, tehdä kitkatuli)
~Mikolla sattu kiihakampi emäntä~ (kiihkeä vai vihainen)
~se on semmonev voepa, se on kiihakka ukko~ (voipa eli kiihakka)
~muta kyttöö pitkkään, sen suattaa tuul kiihyttöö ilimitulleen ihan~
(kytevä tuli ja ilmituli)
~tulta kiihytteek palamaan~ (puhaltamalla)
~ei saerasta soak kiihytteäs semmoisilla aatoksilla~ (vrt. kuolemalla
pelotelleet mustakaavut, eroakirkosta.fi)
~koevu kuppeesta kiskotaa kappee kiiheke ja, sitte pujotellaa semmone mytty~
(kiiheke eli tuohinauha, huosiainta tehtäessä)
~pitäsil lähttee hukan kiihekssii ehtimmään~ (kiiheksii eli pesiä,
oikean suomen luonto=täynnä elämää, vrt. tyhjät metsät)
~yhtäkkii kiihisttäyty niim pakkaiseks~
~se o nii miähen kihkas~
~tuuli on kihkaantunup puhaltammaan oikeir rajusti~ (elävä olento)
~tauti kihkavuntuu toisinaaj ja toisinaa hellää~
~pouvvankiihkeet lentää seässä~ (pilvien nimiä)
~vissii siint saaje tulloo, ko kärpäset o noi kiihkeillää~
~loehtijan luonto kiihkenöö~ (vrt. noitamatkat)
~tuuli kihkenee~
~kyl se mailma sukkelasa reerasa on ko n on niin sotakihkosia kaikki~
(valtiot, vrt. kansat, valta turmelee, voitteko poistaa)
~se ol oikeem mehtäkiihkone~ (mehtän ystävät)
~mihkä toi ihmii kiihkointuu, nii se kiihkointuu siit nii~
(omat kiihkoilut, innostuksia)
~mie ko uon olt ikkäi nii kiihokas tuo työ perriä~ (työn ystävät,
vrt. työ=kutominen)
~sillen tulloo se kiihkopeä lähteän niin se lähtöö~
~älä viel paa juskii kii ko hiilet kiihkovaat, tulloo vällee vinkaa~
(peltejä, häkää)
~hiilet kiihkovaat~
~se kiihkoaa niin tuulemaa että mitenkä tässä männää~ (lujaa,
myötätuuleen)
~hiki kiihkovaa pinnaast~
~tuul kiihkuu~ (yltyy)
~innokas ov vähän semmoinel luonnokas, kiimainen~ (vihastuneesta,
sanojen alkuperää)
~mua on iänkiihnees~ (jääriitteessä)
~huomena hän lähtee, sato elip paisto~ (lähdön kiihko)
~hiä ko oikei kiihottel minnuu, ni mäni tantsuloi~ (vieraaseen
kiihottajat, omat päätökset=omat virheet)
~se kiihottel liijest hiilosta~ (liedestä, vrt. teki vastoin tapoja)
~kiihotteleppas niitä hiilijä, että paremmin pallaavat~
~noit lapsii kihotettii marjaa, mun nekös mäniis~ (liian järkevää
lapsille, lapsuus=hupsuilun aikaa)
~van kun ampijaesethij jotka ampuu niin niitä kun kiihottaa niin
ne sitä sitte äkäsie on~
~kun kiihotat hiilosta, niin kyllä siinä vielä vespata lämpii~
(vesipata)
~tuul kiihoitti porom palamaa~ (poron eli tuhkan)
~hiä kiihotti tuulta~ (viheltämällä, vrt. kutsui)
~mie ku vähä rapsim poikoa, ni eihä teä ku kiihtoutu~
(lasten lyömisestä)
~minnekkä se poijan kiijukas ne koiranpennut vei~
~poijan kiijulaiset on tuvan lasin särkennä~ (ilkivalta
=mielekkään tekemisen puuttumista)
~kiik kiik, tulloo kylmä kesä~ (laulaa kiuru)
~kiika~ (räsynukke, vrt. ii-ka, joka iikka)
~voipas kiikahinen~ (omat voimasanat)
~ku keinustuoli meni kovaa vauhtii, ni sillon mei lapset kiikahrettii
ylösalaisin~ (vieraat keksinnöt)
~kyl se siit nukkuu jos sit vain kiikahuttaa~ (lapsi)
~kiikauttaa~ (keinuttaa lasta jalkaterien päällä, omat keinut)
~jopas nous kahttook kiikaelemmaa~ (lapsi kätkyestä)
~oli se kiikan kaakan, jos pysyyn kärryyllä~ (vrt. kiikun kaakun)
~suuriha se risukasa on, mutta päästetäänpä siihe kiikanpoika,
niin pian se häviää~ (kiikanpoika eli vapaana palava tuli,
vrt. kitkatuli)
~mennee ku kiikan valkee~
~kiikavvalkia otetham puusta hiuttamala~ (hivuttaa=hangata)
~kiikavvalkee~ (revontulet)
~mikäs siellä nii outo on ko Maija oikee kiikarilla kassoo~ (kattaa
silmät kädellä, vrt. katsoo peukalon ja etusormen välistä)
~sieltä kiikaroi ja sieltä puottaa kul lyijy, kalan niskaa~ (kalasääski)
~sillä on maha kiikassa~ (lasta odottavalla)
~häjy, kun tuota sarvenoo kiikastaa~ (sarvenoo eli lonkkaa,
vrt. mistä kiikastaa)
~verkko kiikastaa jos se ol liiam matala~ (kiristää, pingottaa)
~tukka oli letilä pitkin ottaa, lujala niin että kiikasti~
~mistäs se assii kiikastoa~
~no se kun ei minun elämällankkooni niät kiikasta~ (oma elämä
=omiin asioihin keskittymistä)
~kiikastaa simmost, et huamen o pouta~ (enteilee, näyttää,
taivas selkenee)
~laps ei kiikastellei lähtiissää~ (kiukuttele, vastustele)
~laitto tohon, seinään kiikkamaan~ (isä, hauen leukaluut)
~kiikkaa ja kuukkaa eikä oo pahee kun muukkan~ (ontuva lapsi)
~se poika on kiikanna tuommosessa vitmissä~ (kankaisessa kätkyessä)
~kärk kiikka~ (kärki eli tikka, vrt. joka iikka, ii-sielut)
~huamasiks et aurink kiikkas taas monem bäeväm beräst~ (bäivän
ystävät, rauman kieltä)
~kiikauttaa~ (palokärki)
~taas pittää semmosta kiikavalakia etteihän siinä kiehu mikhän~
(pieniliekkistä valkeaa)
~kiurut kiikertäät kiiiker kiiker kiiiiker~
~kakarat kiikertää airalla~ (kakartajan heimo, laihia)
~juoksuo, sukkeloa kiikerteä~ (lapsi)
~männä kiikertiä perriese ettie~ (nuori äiti,
omien eteen tekeminen)
~kiurut kiikertäät~
~tikut kastettiir rasvapattaaj ja kiikitettiim pihallej jähtimää~
(kynttilöitä tehtäessä)
~lum on nuoskiaa, kiävettyit jalkoihin kiikat~ (kovettui)
~mie peästelen teän kiikan auk~ (solmun verkoista)
~älä souva verkos on kiikka~
~kiikkana hyppii puis valakian lähettyvillä ja nauraa kräkättää vain~
(metsäpalon sytyttänyt henkiolento)
~kiikka~ (puukantinen ja pohjainen tuohiastia)
~min lapsuven aikanain ol lamput viel ylpäiseh sellassii pienosii
kiikkalamppui ettei niil näh tehlä tarkempii iltatöitä~
(lamppujen vieraudesta, ilta=levon aikaa)
~toi meijär ruuhi on niin kiikkana ettei sil uskalla sourella kun
tyynel veel~ (omat veneet, itse tehtyjä)
~elekee työ männä niin isolla sakilla siihen venneeseen, se on sen
verran kiikkana, jotta veistä ihtenny löyvättä~ (ilomantsin kieltä)
~kiikkayskä ja tuhkarokko sitte kans yhtenä siinä mukulain kimpus~
(hinkuyskä, vieraat kulkutaudit)
~työvenhen häätyy olla nopiakulukunen, s ei saa ollak kiikkerä~
(veneet ja työveneet)
~kauhijan kikkerä kallijo~ (äkkijyrkkä)
~kikkerät näky olevan laijat sillä raep pilivellä~ (pilvien
tuntijat, vrt. taivasta palvovat)
~se on kiva vaekka se on kikkerä~ (kiva eli nopea)
~on hyvin kikkerä vain kulkemhan~ (vikkelä, reipas,
rovaniemen mäyrät, montako jäljellä)
~se onki sitä kikkerää sukua, täysin käsin se rupeaa työhön~
~me oomma niin kikkerästi nauraneet~ (ilon kautta)
~siin on kiikkevä mies, sei sitte väsykkää~
~kun ihiminen on kiikkevä ni se kerkijää vaikka mihinkä~
(kiikkevä eli reipas, omia hyveitä)
~min olin tuommone pikkaraene kiikki~ (pieni poika)
~kiikkuja ei syvämmuala ollum muuta kun nuorakiikkuja~
(keinujen vieraasta alkuperästä)
~otas se tenava kiikusta pois~ (vrt. skoulujen pihat,
välitunnitkin vierasta)
~tuut lullal lasta kissa tuli vastaa, kissa hyppäs kiiku
piäle kiikutteli lasta~ (tuutilaulut)
~kiikku voal laipijjooj ja siihen kiikkumaan~ (lapsi,
kangaskätkyen nimiä)
~huuppis, tulem meijän kiikkuu~ (lapsi, jalan päällä)
~tuleppa kiikkuu~ (polvelle hyppimään, omat kiikut)
~syksyl oltti niin kauvan kiikkumas ku näk ehtosin kiikku ja
äl ulko olla~ (äl eli tarkeni)
~kevväällä alako paekalla se kiikkuminen ku alako tullap pälävijä~
(syys ja kevätleikit)
~ku meä voa vähä aikoa kiiku, minuva rupijoa pyörryttämeä~
(parempi pysyä maan pinnalla, vrt. merisairaus)
~pannuapas tiä lankku tuoho kive piäl keskelt tasapainoseks,
jot piäsyöt lapset siin kiikkumua~ (lankkukeinut)
~ennen köyvvessäin kiikkuivat ja kätkyössä ja huskassa~
(lapset, huskassa eli nuorakätkyessä)
~siell on hyllävä moa se kiikkuu kum peällem mennöö~
~tuul puistaa kuusie jotta ne kiikkuu~
~lieju joka kiikkuu kun astuu peälle~ (elävä olento)
~panthin orthen kiikkumhaa~ (nuorakätkyt)
~jos se lyhenevällä päivällä jos se näin kynsistään kiikkuu niin
sillon sanotaan että se on, tuiskunej ja kylymä kuu~ (uusi kuu)
~kajavat kiikkuit siel mere pääl~ (lokit, laatokan meren)
~rakkaa ov vaikia kiikkuva~ (kivilouhikkoa)
~Oikaraisen kylästähäm mie olen tännek kiikkunu~ (tullut
vanttaukseen, jokea pitkin, omat valtatiet)
~kiikuthav vaarhan kattomha~ (vaaran päälle)
~lappalainen kiikku tunturia päälle, niinku siel on semmoset pistot
laijat paikon~ (pistot eli jyrkät, omat kohdat)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
