~kiikkuri kaakkuri kirjava lintu~
~mihinä kiikkuvalla se poika taas on, kut tuata ei näjy mihinää~ (töysän kieltä)
~voi kiikkuva sentähä mitä teki se~ (omat voimasanat)
~ei niillä kätkyttä ollunna, kiikkuvakka ol orressa~ (kätkyet ja vakat)
~ohikulukiissa kiikkuvassuu heilauttoo~ (kätkyttä)
~kiikkuloissa koskettivat ihteesäkki~ (keinuissa lapset, loukkasivat,
vrt. skoulujen pihat)
~siälhään se jo mennä kiiksii, ei sit enääh kii tapa~
~kyllä se oli siinä kiikun kaakun notta jos mä kerkesin~
~se oli siinä kiikunkaakuu, mennä ja ei~
~kiikun kiikul lasta, kissa tuli vastah, kissa istu kiikum päällä ja kiikutteli lasta~
(tuutulauluja)
~olen niinkun kiikunpuulla~ (kahden vaiheilla)
~kiikurasv~ (keltamaksaruoho)
~kiikurasvaks~ (kutsuttiin isomaksaruohoa)
~kiikuri kaakuri kirjava tikka~
~kiikuris kaakuris kirjava lintu, sorjalla korjalla äänellä sinkuu~
~mut niitteim muija laulo sittel lasta kiikutteli~ (jättiläisten äiti,
omat sadut)
~se kiikutteli itteens~ (edes takaisin, istuessaan, omat "meditoinnit")
~siit ol oikei kotvaise aikoa ja yhö kämmene peäl voa kiikutteluo sitä morsiantaan~
(jättiläinen, vrt. isokokoiset luolamiehet, sadut=kaikuja menneistä)
~isuva tyttyvä isän pittää kiikutella~ (paheksuen=tekee vastoin tapoja,
lapsesta tytöksi)
~tule eteltuul ja sade, ko kärk niin kiikutle~ (palokärki)
~aina tua meirän Juha on jossaki kiikotoksis~ (kiikkumassa puissa,
omat leikkipaikat)
~sit mam huamas, et muust onki jo muut appu ku vakku kiikuttama~
(oma työnteko, omien auttamista, omasta aloitteesta)
~kiikutan nyl lasta, että vyhtyy~ (viihtyy)
~siit ei huolit toas kiikuttoakkoa, tuul kiikuttoa~ (puuhun ripustettua
kangaskätkyttä)
~mitä sinä otat lapsesta kiikutettavaksi~ (toisten lapsiin koskemisesta)
~se ku o liikuttanu, nin kiikuttakkon kans~
~pilkkiä pittää kiikuttaa koko aja~
~kiikutti ihtijjää~ (puolelta toiselle, vrt. laulaessaan,
ikivanhaa perinnettä)
~poikie tahto tukasta kiikuttoa~ (rovasti lukukinkereillä, skoulut=suoraa
jatkumoa vieraaseen uskontoon pakottamisesta, oman eli suullisen
perinteen vastakohtaa, voitteko poistaa)
~kyllä sitä ihimistä kiikutetahan monella eri tavalla täs mailmas~
~talvella tuotii ves kelekalla kesällä kiikutettii ämpärlöissä~
~noussoo aina semmoisillen kiikkuuspuillej ja niistä sittä putovvaa~
(lapsen kommelluksia sivusta seuranneet, tuntuu oudolta,
vrt. itse oppiminen, jälleensyntyminen)
~suarasta kuusesta vaah halkastiin kiilolla kiilain kans ne laulat~
(kiilaaminen=sahaamista vanhempaa)
~piän nahk kiilal suur nahk seinäl~ (pingotettiin)
~kiila~ (kiukaan holvin ylin kivi, lakikivi, lukkokivi)
~pistä kiilap paera liäppen ku liin o ni soukka, tlee levemp liäve~
(paidan levikkeeksi ommeltu kaistale, kaira)
~joutaapaha siellä Otto käömää, eikä se olev Vilepullakkaan niin
kiilalla, ettei yhtä päevee jouvvat tiäreemää~ (oman elämän luonteesta,
vrt. pakottamisesta lähtöisin oleva palkkatyö, vastakohtia)
~kiila~ (pilvetön juova taivaalla)
~ei pakasel ol hättää ko vaa pesän kiiloi piisaa~ (kiiloi eli
polttopuita)
~kiilaa mie suvaitsiv vaa tiukkaa~ (tiukkaa eli leikkiä,
jokin pallopeli)
~se vähän niinku kiilaupi~ (haavankelo mäntyiseen haarukkaan,
kitkatulta tehtäessä)
~ne ennust, että vielä toi ilma siitä kiilaantuu~ (kylmenee)
~tähteempä se näkkyy vaen kiilaotuvan~ (pakkaspäivät=tähtitaivas)
~jopahan rupes hyytämään, ku pakanen kiilavu~
~siellä aorinko vua kiilahtelloo jo~ (kevät!)
~kiilaottaa se aena vähäv välistä tuota päevee mutta ilma on kolkko~
(kolkot päivät)
~kiilahuttaa taas aurinkoa kuumasti pilven lomasta, ja taas sattaa
tuhahuttaa~ (kesän ilmoja)
~aurinko kiilahti pilverraosta~ (vrt. kilo, kiilto)
~kyllä siittä tänäpäkiv viälä ukkonen tullee, ko aurinko nin kiilasee
pilvien raosta~
~kiilakimpi tuli siihen sitte viimiseks~ (kimpiastiaan)
~sittek kun se on se viimmenen, se kiilakivi, saatu sinne, sinnel
lakkeen niin sitte, kyllähän se sittek kestää~ (kiukaan lakeen,
pesälliset kivikiukaat)
~illalla luul, jotta se pakasttuu, ol niin kiilakassa pouvvassa~
~menipä tuo ilima niin kiilakaksi~
~ne tuolleesak kiilakasti huastelivat isäsäj ja äetisät tappaa~
(lapset, kuopion kieltä)
~ilma kiilakoituu täyve kuun aikan~ (selkenee)
~kyllä pakkanen äetyy se on jo niin kiilakoetuna~ (äityy eli kovenee)
~kiilaleippo~ (kalapadon seinämän säleikkö)
~kiilanuotta~ (merilohen pyyntiin käytetty rysämäinen havaspyydys)
~siinäp oesih hyvä kiilapääkivi kuulamam muuraukseen~
(kuulama=kiukaanpesän katto)
~päivä kiilastaa~ (päivän kieltä)
~jo aurinko taas kiilastaa, se tullee sae~
~ei heil viäl nukutak kosk valkki viäl kiilasta~ (kiiluu, tuikkii)
~se koivunkelles oli niiv vahava, ettei sitä saanuh halaki muuton kuk
kiilaamalla~ (kelles eli pölkky)
~vanteet kiilattii telekkime kansa~ (saavin ympärille,
telekkime=puisen taltan)
~se käsillä siihev voan täsmittiij ja kiilattii~ (nahka paininpuuhun)
~tätä se kiiloa tänne ylös asti~ (jalkaa, vrt. hermoradat, hermokivut)
~taitaa pakkaanen vaan kiilata, eikä puhettakaan jotta se heleppaas~
(kiilata eli kiristyä)
~se kiilaa vaan, kyllä siittä taitaa ilimaa piisata~ (ilmaa eli
kylmää ilmaa)
~kiilaa huomiseksi kovan pakasen~
~jos se lännempohojoselle kääntää tuulen ja vähä kiilaa lisää niin
ei oo asiaa verkonlaskuun tänä iltana~ (ilmojen mukaan tekeminen)
~hiljoa alottoa, siit soap kiilata vähä kerrast~ (kiihdyttää matkaa)
~jopa herijat ovat kiilanneet ihtesä korkijalle~ (kurjet etelään
lentäessään)
~kiila toltaval metärannalt se o selvaste ilma merk, et huome o paha ilma~
(kalannin kieltä)
~päivä kiilaa nii kuumast että vähält ettei tainnistel~ (tainnuta, kesä!)
~kiilauskala~ (sormin perattu pikkukala)
~viitake suuvitaan~ (vuollaan kiilavat tikut)
~oohhoon noita kissojakin, kum makkaavat tossa päiväkiileessä pitkää
pittuuttaan~ (kiileessä eli paisteessa)
~eikö siellä yhtääm möntikkätä tiellä näkynä tuommoesessa kiileessä~
(möntikkätä=käärmettä, kiileessä=helteessä)
~on lehekiilee aika, ei saa nuotal mittää~ (lehtien kellastumisen)
~kohas tulluo toas se lehe kiileaika ni kyl puut lähtyöt äkkii paljoaks~
(räisälän kieltä)
~ei toimita männä tuuluaal, ko on lehekiile~ (tuulastamaan)
~eihän tästä mihinkääm piäse, kun tuota pennunkiiliistä ei sua makkoomaa
koko illassa~ (itseään ajattelevat)
~kon kiiljäinem pistä silmkulmaha niin kyl silm tukkesse varmaste mene~
(ampiainen)
~kiilijäenen ilolintu, pistäp puita ja kantoja mutt elä minuva~
~kiiliäinen~ (vesikuoriainen)
~se kiilemöi ihan ninkum mettijäisen taikka kiilijäisem pisto~
(mettijäisen eli kimalaisen)
~oikei tähes ja iltarusko ja siit alkaat tähet noussa pakkase iel,
se o kiilee~ (pakkasyöt)
~kyllä pakkaset piisoo, kun taevas on niin kiileenä~ (kiileenä
eli kuulaana)
~jopa tul kiileä pakkainen~
~sillon niin kiilee luonto, että sei malta outtoo~ (kiilee
=kiihkeä, kiivas)
~Kotiahon Tuppu oli sittek kiilejä mies, ei se antanup perääm
missää asijassa, vaam piti nahkasa~
~kiilimöittie kun noi ampiaiset niin pist~
~perävierijän kiilimöittee niv vietävästik kun istun tuolla mättäälle,
liekkö siin ollu mehiläisem pesä vai mitä kusijaisija siin ol~
(oikeat ja väärät mättäät)
~pintoa vähä ninku vihavoitteluo, ninku kiilimoitteluo~ (ihottuma)
~minu alako varpaetae kiilimöetellä, nii pistelöö ja kiilimöettelöö
ku tulisila neolola~ (kovalla pakkasella)
~palanutta liätää kylymänyttä kiilimoittaa~ (läätää eli kirvelee)
~haik kiilimoittaa silimiä~ (haiku eli savu)
~minä ammun sitä kolomen nelijä kertaa ja s ei muuta kun katteli ja
kiilisteli kuusel latvasta~ (maan kesyt eläimet sukupuuttoon
ampuneet "metsästäjät", läskit)
~kun aurinko laskee niij jos se sillon oikeim polttaa ja kiilistellee,
tullee saje~
~pakkaiseks kiilisttyy niät näkkyy~ (kylmenee, silmin nähden)
~ei suvenna pitkään, illan kuhjeessa kaekkos viimmeiset piliveh häetyvät
ja taevas kiilistyi poutaa~ (suvenna eli lämminnyt)
~pakkanee yöksi kiilistyy, päeväksi lauhttuu~
~sielä näyttää ilima ylenevä, näyttää kiilistyvä kovvaa pakasee~
(ilma ylenevän, vrt. taivas)
~illalla kiilisty tähtihi ja sanon jo sillon, että ny rupes tinastumaha~
(tinastumaha eli kylmenemään)
~kum minä tässä oikeen kiilistyn, niin kyllä soat kuulla, mikä sinä oot~
(kiilistyn eli kiivastun)
~taevassii on nuin tähessä, niin pakkanen se ei kun vuan kiilistäksen~
(kylmät tähtiyöt)
~tais suveta niin pahasti, että tulee semmonen rävä, ko kiilistää
pakkasen puolelle~ (rävä eli jäinen hanki)
~vapsahaiset kiilitti meittii nii et~ (juoksuttivat, ampiaiset)
~oskos sulla miteä sellaista rohtova joka ottas tuan kiilimisen
tuosta mun seärestän~ (omat parantajat, rohtojen tuntijoita)
~kiiliäisenkukka~ (ruusuruoho)
~kiiliäisenkukkain~ (niittykellukka)
~sen uuvve vävy kiilijäisijä männeä juomoa~ (juhannuksena appelaan,
omat juhlat=perhekohtaisia, vrt. omituinen pakkojuhliminen)
~kiiliishavukka liitelöö~ (iso haukka)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
