~laskuja~

~kun oli kuumaa ja tyynettä, sellaist kiillettä~ 

(kiillettä eli paistetta)

~tualt niin kiilostaa toi eteläntaivas~

~jos iältä tai kakolta kiillostaa niin tulee kova tuul~

~kylläpä siinä aurinkoki kiillostaa veenpinnasta~

~kyl se täs nii kiillottaa, ettei voik kattova~ 

(päivän kieltä)

~aurinko se vain kiillottaa pilvel läpi~

~kun ne yöl kiilluttelievatten~ (aarnivalkeat)

~kiilo~ (pilvien välinen kirkas kohta)

~niitä kiiloo sisältä~ (jalkoja, nivelet vai hermot)

~taitaa ilimat särkyä, ku nii jäsenie kiiloo~

~selälleä ku kiiloheikki~ (kiiltävä kovakuoriainen)

~kiilokka~ (pieni siika)

~kiilokärpänen~ (iso kiiltävä kärpänen)

~kiilolaho~ (lepän lahopuu, kiiltää pimeässä)

~kiilpaju~ (kiiltävälehtinen paju)

~nivelie nii kiilottellee~ (niveltaudit)

~aurinko rupiaa sieltä kiilottelehen~ (puiden läpi)

~paistoo kiilottaa nii että silimät tahtoo huijeta~ (kevät!)

~kyllä sitä nyj jo saa noustak ko sieltä aurinko kiilottaa~

(äiti lapsille, auringon heimo)

~jos sieltä valkia kiilottaa niin se on kipinä~ (hiilloksessa)

~kiilotti kattoa kirkhaila silmilä, silmät ku katinkulta~

(lapsella, tummat ja kirkkaat silmät)

~ei siin juur mitään kiiltoo ollu~ (itse tehdyn uistimen vieheessä)

~se kuulu pimmeellä semmosen kiillo ottavan, se on ihan tulev värinen~

(musta tulikettu, montako jäljellä)

~kiilto~ (katinkulta)

~kiiltokukkanen~ (niittyleinikki)

~kiiltolep~ (tervaleppä)

~syksysin kun Turkku mene näke välisten kiiltomaroi maantiä viäres~

(kiiltomatoja)

~se ol ihan kiiltomusta tukka ol sillä~ (vastasyntyneellä)

~kiiltomustikas~ (kiiltävä mustikka)

~kiiltomuurahain~ (mauriainen)

~kiiltonen~ (kiiltomato)

~ei kiiltopajum parkki, ei ei neeh hualinneet, mut se sai ollav 

vesipajum parkkia~ (nahkojen parkitsemiseen)

~pimijässä peloteltiin toesijaan kiiltopuulla~ (pimeässä 

loistavalla lahopuulla)

~eikä sillä oon niin kiiltosta päätä ko sillä kiiltopäällä~

(haapanalla, kuin jollain isommalla sorsalla)

~kiiltopääsuarsa~ (sorsien nimiä)

~kiilsonnirkaissi suampursus ussemi o~ (kovakuorisia)

~kylläpä tuola oli musta kiiltotukka, että olikhaan se aivan luonolinen~

(oudoksutut hiusten värjääjät)

~ei se mikhän kiiltoväri ole, ei se mustakhan ole, eikä punanen~

(simpukan väri, rovaniemi)

~ei se olluk kiiltävää likilaskosta se oli mureeta leipä~

(omat ja vieraat leivät)

~sellassia kiiltäviä, vihreit, monenkirjavia ne on ne sulenkorennot, 

ne on nättiä eläviä~ (kesä ja korennot)

~sehän pit ne aina niim puhtahan ja kiiltävän kaik~

(omat astiansa, vrt. itse tehdyt)

~lumest nost sellaiset kiiltävät lakat~ (lakat eli harjat)

~että ko oikhem pakkanen tulle ja kiiltäviä tulle taiffale~

(kiiltäviä eli tähtiä)

~tää on tälläi kiiltäväleht paju, kasvaa vetisis paikois~ 

(pajujen ystävät)

~tährek kiiltävä ja taevas o nin kirkas~

~siäl se kiiltää pimiäl aikaa ruahoj joukos~ (kiiltomato)

~ennen sanovat vanahat että kuv vaen kiiltää Oulujärvi niin tulloo kylymä~

(järvet ja meret, näkyykö vastaranta)

~se ol nin tumma, oikke säkeneitteven tumma se tukkaki~ (Lyyti

-nimisellä naisella)

~tählet kiiluu taivaal, kun on kova pakkain~

~vielläi kastee silemät kiiluu, vaikka päivä on nuoi ylläälä~

(aamukaste)

~ne kiiluu valakiana aiva~ (seipiparvi pinnassa, merikalat)

~kun on hyvä ilima niin kiiluu lumi pakkasen silimissä~

~semmosessa pilivenhattarassa on jonka läpi kiiluu heikostit tähet~

~männää ulos katsomaa ku suven silmät kiiluut~ (omat kotieläimet,

kuka pelkää metsän koiraa, metsästä vieraantunut)

~on kiilujaisija taivahan kansi ihan nukitettuna~

(kiilujaisia eli tähtiä)

~kiilumat rupiaa jo~ (näkymään, tähtien vanhempia nimiä)

~kiilumasilmä~ (kanahaukka metsässä)

~kiilumustikoota~ (kiiltäviä ja mustia, vrt. sinisiä)

~siellähän tuo ol iltamissa sekkii kiilusilimä tyttö~

(vieraat iltamat, omat kiilusilmät)

~oravan kiilusilimä sielä puussa näpötti~ (mustanruskeat)

~se mitään nuku, hereillään se on, kattelee killistelee vaaj ja nauraa 

ja silmäk kiilustaa nin kirkkaana~ (lapsella)

~valkee kiilustaa~

~tährek kiiluaa kun ne on kirkkaita~

~illal kum pikkusen tualt mettän takaa kiilutti nin tultiim pois~

(päivän laskiessa, oma kello)

~siellä alakoa tähet nin kiiluttoa, tulii pakkaset~

~maijjolla ja sokerilla voijjaj jotta tulloo semmonen kiiluva piällys~

(pullaan, tekemällä oppiminen)

~ilma vällee pakastaip, ko on nii lope paljo kiiluvii taivaal~

(kylmät tähtiyöt)

~rupes näkymään kiiluvia, kun taivas sekis~ (vrt. tähti=merkki, luu,

kiiluva=vanhempi sana)

~takanperä o aiva musta ei oo enää hiiluvia ei kiiluvia~

~ku on kiiluvija talavella, on hyttysijä kesällä~ (lumikiteistä)

~van ne on nuo tähet semmosija kiiluvaesija ettei niitä tiijäk kuinka 

ylläällä ne on~ (omat tieteet, omin silmin nähtyä)

~nii korija päivä, että kiiluvaiset kinoksisa loisteleepi~

~olipa tässä kun sato ja oli pakkasta niin olipa kiiluvaesija lumella~

(lumikiteitä)

~minä vielä sanon, että mitä se kiiluvaene on ni ne sano kasinkullaks 

sitä~ (kasin, vrt. katin)

~niill on kiiman aika~ (ketuilla)

~sitte se tullee se rykiminen, kiimaj juoksu, kun se on kelonus sarvensa~

(hirvasporo)

~kevvaila ne lumele kokhoon juoksevak kiiman aikana~ (käärmeet, 

totta vai tarua)

~ikä vuos ei ole kiima samal kuul~ (kiimat ja kuut, vrt. oikea kuunkierto)

~ku katajassa pöly, niin karhull on kiima~

~kiimoo käyvät~ (karhut, ilomantsi)

~kuu hirvaat om pitänyk kiimasan nii urakat alakaa hästätä~ 

(nuoremmat urosporot, kiiminki)

~mehtäelukka kiimmoa käöpi~ (vrt. karhu, kiertoilmaisut)

~viime yönä on jänikset laokannu kovasti kiimoa, kun koko pellonselekä 

oli jäläkie täönnä~

~kevätaikana kiimaa laukkovat, saapi kohta korvista kiini~ 

(kesyjä jäniksiä)

~on ku mettoo kiimasnansa kuuroo ja sokia~

~kyllä se oli kovin kiimollansa muttei tulluv vaan tiineeks~ (kiiman

tarkoitus, vrt. turhaan kiimailevat)

~juhannuksen aikanahan ne sano että ne on kiimasahan hylykehet ja 

maaliskuusa ne penikoihtee~

~se om merkki että se alakaa tullak kiimaa~ (jäniksen kynnen jäljet, 

lumessa)

~karhu on kiimollaan~

~ne siällä pitää sittek kiimaa~ (teeret niityllä)

~minä kävin Varvistos teerikiimas, mutta teeret oli niin karkkahas lais~ 

(vrt. ammuttu aroiksi)

~teeret tuli keitaallek kiimää pitään~ (omat keitaat)

~mettot soitivak kiiman aikana niin kiihkeetä peliä~

~eikä ne kiimasta ampujat koppelloo tarkotakkaa amppuuk, ne anttaa 

koppelon ollar rauhassa~ (pyhät naaraseläimet, elämän jatkajat)

~teerikiimaham piti lähtiä hyviis ajoos ennen auringonnousua~

~sillon hivoma aikana se ei kuule eikä näje, se kun on sillon 

hänen kiimansa~ (metson, häneksi kutsuminen)

~ahvenenkuthuj ja teerenkiimhan kerkiää hithampiki~

~kuuma on ko matika kiima~ 

~kiiman aikana särjeh menik ko hullup pöhnhän~ (pyydykseen)

~kun kalan kutu om parraemmillaa, se oh hyvässä kiimassa ja männöö 

herkästip pyyvyksee~

~mie ku näi jot ukko ol kiimalla ni mie rupesi haastamaa~ 

(vaihtamaan puheen aihetta, miesten helposti näkyvä kiima)

~sanotaan että on kiimallaan ku nähhään tyttöin hörmyöväm poekaem 

perrään~

~maa on kiimollaas~ (kosteana, seiteillä)

~maaseittii, toiset sanoo kiimoiks~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)