~kettu oli juur tulluk kiima ajoillee~
~perskärpäset ku ilmahuut siis alkaa kiima aika hirviil ja kitsiil~
(kitsiil eli metsäkauriilla, syksyllä)
~onkohan tuo syöny kiimaheinää~ (kihokkeja)
~tälle pittäis etsii kiimaheinii ja keittää niist vettä ei tää ällyy muite ottaa akkaa~
(kiimaheinii eli tähtimöitä, lempeä nostattavia)
~kiimaheinä~ (pikkutalvikki)
~siellä jänekset kiimailee~ (aukiolla)
~papattaa kun kiimajänis~
~ei kiimajäniksiä muut ammuk ku jokk ei misthäv välitä~ (pyynnin aika
ja lisääntymisen aika)
~niitä oli kiimakoiria niin se jätti meijän~ (uroskoira,
koirat=luotu vapaiksi)
~kiimakukka~ (maariankämmekkä)
~kiimakuussa~ (jäniksen puputuksen aikaan)
~tää on hejjem molempiin kiimakuu~ (elokuu, hirven ja kauriin)
~näkyypä se jäneskin jo kiimakynttä vetävän~ (jäljistä, maaliskuun hangilla)
~se on niim makkeeta kun kiimalaeseh hunajoo~ (vrt. mettä, hunaja=lainasana)
~kiimalaesia vähäse~ (oli, yhtenä kesänä)
~kiimalehti~ (maariankämmekkä)
~kiimalehti~ (kihokki)
~kiimalitma~ (kutupaikoilla kasvava vita)
~huhtikuusapa valkja sit oikke on kiimaline, kun kato ovap palja ja on lämmyne
aurinkompaiste~ (valkja eli tuli, halikon kieltä)
~kiimamua~ (metsojen soidinpaikka)
~sehän ei tiiä mithän sillon, kiimametto~ (soitimella)
~keikistellee ko kiimametto~
~ja se ov vihanen ku raini kiimanaikana, se näppää miehen sarviim päälle
ja mennee minkä tahtoo~ (hirvasporo, vahvoja)
~kiimankuu~ (toukokuu)
~meton kiimapaikka~
~kiimapaulap pannahal laulupaikoollen samalla lailla kum muuallekki~
(omat paulat, vieraat haulikot)
~räylättää kun kiimarepo~
~kiimaruoho~ (vanamo)
~tulek kirki kiimasuosta häkärä häjym purosta, tämäl lapsel lantteilen
tämäm peiposem perälen~ (lemmen nostatusta)
~ilopaikalla ne keväisin kiimaa~ (metsälinnut)
~kiimaves~ (kihokeista keitetty rohto, mahakatariin)
~ei niillä nyt oo aekaa, ku niillä on kiimavuosi~ (ensimmäinen
seurusteluvuosi)
~kiimavuosi tänä vuonna tullee, ku nuo katajat niim pölisee~ (kiimavuodet,
vrt. lämpimät kesät ja syksyt)
~katok ko on kiimilhäj juossut tuosta~ (metso ja koppelo)
~kun se rupejjjaa kiimimmään niin se kalakuttaa, sittä se suhissoo~
(metso)
~mehto kiimii~ (vrt. kiimi-nki)
~täsä kiimon aikana n oli sitte viä hulluja ko ne tuli päin ihmistä~
(jänikset)
~koppelot ja mettot kokoontuvat yhthen kiimomhan~
~tos meilän sualla on kiimoheinii ja~ (kihokeita)
~kiimoheinä~ (nurmitatar)
~kiimoheinä, kyl se kovalla moalla kuuluu kasvava~ (kovan maan heinät)
~kiimokukkasii kasvaa soilla, sellasii pienii pyöreit lehtii, punertavii,
nii märkii alapuoleltaa, nii hikevii että ihlan~ (kihokeita, iitin kieltä)
~heilä oli se kiimoma aika, se lauluaika, linnuila~
~aarinko kiimottel ja penskat tuapers paetasillaan~ (kaikki hyvin)
~on naisee ennee maelmas pistäny ittes tuulee~ (tuulee eli kesken)
~sippiinlauta se o oikei kiinninäinen yl kato ja hakattu nuoihe tolpapäihe kii~
(sippiinlauta eli päätyräystäs)
~jos alakaa kiinninnäenen kivi moassa hikkoellan niin tulloo sae~
~ja sitte kun ne soatiin sillej jokkoolles se irtanaeset porot kaikki ja,
sitte suopungin peähään se, kiininäenem poro pantiij ja, niin suksiltaa
ajamaam peräsä~ (takaisin kotiin, kuusamon poromiehet)
~panhan ovija vähä kiinemmäj jott ei pyryäp porstupha~ (lumeen
suhtautumisesta, vrt. lunta inhoavat kaupunkilaiset)
~jo sammuut, ei ennää lietsu~ (hiilet)
~ihmise vatta ja ku kintenyö, teälthä niit pitäis hieroma kuvejänteitä~
(kiintenee eli kovenee, nopeampi hoito=syödä jotain pehmentävää,
kuten maitotuotteita)
~eihä se oikei äkkijeä verry ku se peäs nii pahast kiinteinemeä~
(rasittumaan jalka, vertyä)
~ei pie lapseen panna liijja raskahasse työhö, kiintijää ja jääp
kaiskeroiseeks~ (lapsilla teettämisestä)
~niihe säkkilöi kans ko mie kinkosin, ni kiintisin niin pahast~
(vieraat säkit, vieraat selkävammat)
~pakkanen vuan kiintijää~ (kovenee)
~kintis se heijär rakkaus voan~ (kintis eli lujittui,
oikeat suhteet)
~ilima kintenee, pakkanen kiristyy~
~kun se ei tuo yskä kiintijäesi enempee~ (oireiden tarkkaileminen)
~tuuli kiintenee~
~yöks menie aina kiine, päiväks aukenie~ (lumpeen kukka)
~ja sisäpuol haka et sai kiin yäks jos epäil et joku tulee sisää~
(ovessa haka, vrt. ovettomat kodat, oikea suomi=varkaaton suomi,
nykysuomen eli mannesuomen vastakohtaa)
~toiselt puolt rypytettii kii~ (piirakka)
~tuo Vuapi se on semmoinen kiusankänkkä jotta ei aitojjaam panek kiinik~
(sulje veräjiä, etunimiä)
~talvella kur rannat on kiini, kalastettaav vähemmä~
~ne tahtoo tehläv välil sen ne pienet järvet että ne mänee aikasempaa
kiini~ (heinolan kieltä, hämeestä savoon)
~ne on nuo syämmaaj järvet vielä kiini~ (jäässä)
~mäen ku oli hangannud lumenka kii~ (tuiskuttanut umpeen, inkeri)
~aina kun vaari meinas jotain puhua, ne tuustas heti sen suun kiinni~
(vrt. vanhojen kuuleminen, vastakohtaa)
~myö penskat oikei huuvettii ja mekastettii, ni mummo ko ehätti mei ni
kyl män suut kii ja istuttii hiljaa ko hiiret~ (penskat, viipuri)
~taita kylmätyv vähäsen, nenä on kii, päätä kivistä~ (kylmettymisen
oireita)
~istuva toin toisesas kii~ (nuoruus, lemmen aikaa)
~se oja ottaa siitä lammist kiini ens alkuun~ (ottaa kiinni
lammesta, eläviä olentoja)
~nahkahihnalla verettiij jalaan takaa kiinni~ (suksen side)
~sälekkatitta oli pohjassa kiini oikeem pysyvästi~ (pysyvät
ja nostetut katiskat)
~Jaakko lyäp tuahen ihvin kiinne~ (moneen asiaan vaikuttava
jaakko, vrt. jako, kesästä syksyyn)
~kainaloist pilettiin kiinij ja sillä lailla vietiin~
(kävelemään opetettaessa)
~se lyöpi niskhan kiini käpälällä~ (jääkarhu hyljettä,
jäämeren suomalaiset)
~haapaa etsiit siihe, se ei ottant vettä näät kii haapa~
(puiden tuntijat, vrt. omien arvopuiden jauhaminen selluloosaksi,
"metsätalous")
~käyväk koulu ette ne ossas siihen tyähö ottak kiine~
(työhalut vievät skoulut, laiskaksi kouluttaminen,
oman vastakohtaa)
~kyl sentäm puhtaurest kiinem piretti~
~teijjäm pitää koista piteä kiin niin kun nämä om pakassa kiin~
(maahan pistellyt pihlajat, taika)
~ottaa sitte hengen niin kiinij jotta meinaa läkähtyä~
(hengitysoireet)
~ottaa nin syrämmestäni kii~ (sydänoireet)
~ei se nii pakkaist o, mut se tuuli on nii kiinni käypie~
(kiinni käypää, elävä olento)
~ei mikkään niin kiine istuk kum piänenä kuulemine~
(vrt. lasten pakottaminen vieraiden oppiin,
taustalla hyvyyttä teeskentelevää pahuutta,
edistystä teeskentelevää taantumusta, moniarvoisuutta
teeskentelevää samaan pakottamista)
~kyl mie, muistan jos otetaan kii ja kävvää niitä, ajattelemaa~
(muistella, ottaa kiinni ajatuksista)
~no me viimmenkis saattii asijam päästä kiinni~
~mnuu ot uni nii kiine~
~ei taharos saara unem päähän kiinni~ (unen päähän)
~onko se jääny suusta kiinni kunnei rupee kotio kuuluun~
~jäin sinne istumah suustain kiinne~
~mie sanoi Eilale älä nyt ryöhy kehekää ukkoo ijakaikkisest kiine~
(omat tunteet, vieraat avioliitot)
~toeset tahto mahastaan jeähät talloon kiini ne jäe velekaan~
(jäi velkaan, palvelusvuoden lopussa, orjatyöstä alkunsa
saanut palkkatyö, voitteko poistaa)
~huavattin kuuta kiinen ku se ai ol liki olevanas hankem pääl
mut see menn aiv vaa ja ei mes sitä kiis saanu~ (saatu kiinni
kuuta, talvi=kuun aikaa)
~Rantase Anna o kuulemma pitkä aikaa ottanu kiini sitä Mäkeläm Mikkoa~
(ottanut kiinni, halunnut itselleen)
~taitaa ottaa kelin viälä kiinni, kun ilima kääntyy kylymäksi~
~pikkuruise o ottanuk kiinij jott ei enää suojaa~ (talven ilmoja)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
