~lyöppäs ne kiinnikkeet kirveelläs poikki, että saapi nuo kellekset irti toisistaan~
(kellekset eli halon puolikkaat)
~tulest karaman kiikkoetust~ (juoksemaan hippaa)
~olhan kiinniottajaasilla~ (hippasilla)
~olin tuota eokkoa kiini otollem menossa~ (nuoruusmuistot, sait kiinni)
~toist vanhat piijat läks ukkoja ettimeä sattuis kiiottuva~
~nuatta takertu kiinnippaikkaaj jos sattu olleem pahoja väköjä pohjassa~
~niihin tehtiin aina kiip panikkeet~ (nuorasta, karvakenkiin)
~on sil meirän Marjal semmonen kiinpirike, ei silt mihkää pääse,
sill on nähkäs pien laps~
~sitte siinä oli nek kiinippitimet, nilikasta ja taas kauon yli että se pysy~
(suokengässä, kauto)
~juoksut väheniit siltkii tytölt, ko sai kiinpijäkkeen~ (lapsen)
~se Mari ei pääse juoksemaa yhtsuoraa iltamii ko sil on se laps kiipijäkkin~
~ko kiinepiro vaa saa sirotuks ni ei sitt enää hättä~ (napanuoran sitomisen
jälkeen)
~vaekka tuollahil Lyytillä oesis sitä tyköv vetua, van kun ei ook kiinnip pitua
nin eihän se miestä saa~ (vrt. vetovoima, naiset jotka saavat miehiä ja
jotka pitävät miehiä)
~ompeleppas tuohon nuttuu paremmat kiinipitoset~
~kun kala tarttuu niim pittää alakaav vennoolleen kiinnitelläl lankaa~
(hiljalleen, kiristää)
~pittää kiinnitellä että se pijav vässyy~ (siimaan tarttunut kala)
~kuutinarua pittää löysätä ja kiinittä~ (haruspurjeen jalusnarua,
omilta kuulostavia sanoja)
~semmosta vinkoa lähti juoksemaan, kiinnittää juoksuvaan~
(kiinnittää eli kiihdyttää)
~tul syötyy liikua, iha mahhua kiinittää~
~ko iso tam hellittä, nin kyl vähä tam kiinittä~ (tammi ja helmikuu)
~kiinnityssolmu~ (kiristymätön silmukka, paalusolmu)
~loitot on kiintonaiset~ (parsien yläpuolella olevat tukiorret)
~ku tulloo raskaampaa kohottammaa, ni kiinteytyy~ (alaselkä,
nostamalla pilatut selät)
~kun oesij joka lämmittäsis saunan että saesik kiinteyneitä suonijaaj
ja jäsenijjää hautuvaj ja lykkäillä~
~kyllä minä tunnen tuossa ronkassan kiinteöttä~ (ronkka=lonkka, r=l)
~se suon kahalaaminen se kiinteytti minuj jalakasuoneni että eipä tahop
päästäl liikkeelle~ (jäykisti jalat, outo liike=kipeyttää)
~se näyttää päältä että se on kiinteä kallio mutta se on ilma syöny niin
sasuksi että se lohkea ja vierii alle~ (sasuksi eli pehmeäksi)
~ol oekein hyveä, kintiitä hoavikkota~ (kiintiitä eli tiheää)
~se oli sitte kintiällä se hammas~ (vrt. juuret syvällä)
~ei nes saanu ollak kiinttijät~ (lukitut kalamajat, oikea eli
lukoton suomi)
~koera siellä haokkuoh höveltää sill on komija kiinteä eäni~
~sull on tämä työn teentä niin kiintiää että löysätään ny hetkusen
että saih vähä paikkojansa oijasta~ (omaan tahtiin tekeminen)
~Utoksen kosket on tuluvan aekana kiinteitä sauvvuva~ (sauvoa,
sauvotut jokiveneet)
~s on sitte oikeen kiintijän kelil lunta~ (luistamatonta, viti)
~siel on niin kiintijä keli, ettei reki palijo luiskahtele~
~kintii ilima~ (pakkasilma)
~päevän nostessa se um pakkanen kiinteimillään~ (kevätaaamut)
~kiintiä tuuli vesietelästä~ (kaakosta, rantalaisten suuntia)
~päivälä oli paljo kiinteämpi tuuli~
~ei tarvittekhaam panna joka jalkain kohale, jos ei ole ylön kiinteä paikka~
(kiviä kalapadon jalkojen painoiksi, kiinteä=virtaava)
~ol kapotti naisil, kiintinäi suolilt ja vyö ja vähä kureit ja hijamperät
ol vähä löyhemmät~ (kapotti eli talvitakki)
~se meni kokonhan kiintinäiseksi~ (liima keitettäessä)
~se oli semmonen kintojään aika että ne haki saumoja, kuluki saumoilla~
(jään saumoilla, hylkeenpyytäjät)
~kiintokivi~ (kiinteä maakivi)
~kiintopuajen piältä jos lumi syksyllä sulaa, s ei kestä~
(puajen eli kiven, paasi)
~immeisel luonto kiintyy, ku se suuttuu~ (kiihtyy)
~päivä kiiottaa~ (loistaa, vrt. kiia)
~kylläpäs sitä nyt on maattu kut tua aurinko on niin korkialle kiipaassu~
(vrt. tehty vastoin tapoja)
~kyllä siinä tyttökij juoksi lainaamassa roppitarpeita semmosta kiipannujakkaa
että hippulat vinku~ (nivalan kieltä)
~koitav vain kiipata asiaas että se tulis huomioon~ (itse tekeminen,
vrt. omituiset asianajajat)
~sen kans ov valla hukasa ko se kiipeilee joka paikkaa~ (lapsi)
~mentih sinn ylös mäkiil ja vuariil kiipeelttih~ (omat pyhäköt)
~elähän kiipeiles siellä sattuu niin kun vahinko tulemaan~
(lapselle, ihmisapinat)
~ne sittej joutuukis siälä kiipelihin ku siäl eij ollukkaan nii
hyvä aika ku luultihi~ (amerikassa, rahalla ei saa hyviä ihmisiä)
~johan minä sanon, että myö ollaav vielä emä kiipelissä, kun niihiv
velekoem maksuaeka tulloo~ (velaksi eläminen, alistamisen muotoja)
~tait ollan naemisen kiipelit, liekkö tuolla sem pahempaa hättää~
(sydänsurut)
~kiiperi~ (orava)
~kiipeejä~ (puukiipijä)
~Miili on ylivoimanen kiipejä~ (kiipeäjä, etunimiä)
~se uli aivan kiipin kaapii, mennäj ja ei~ (vrt. kiikun kaakun)
~son niin ylähällä, etten yletä sitä kiipistelemälläkähän~
(kiipistellä=kurkotella varpasillaan)
~em minä ylety nuin korkijalta ottamahan, vaikka kiipistäsinki~
~minä kiiviin äsköön tuahom mäntyhy~
~kiipijäinen~ (puukiipijä)
~orava kiipoili yhessä sakkeessa kuusessa~
~pane kivut kintahassee, vammat suuret vanttuhissii, kinnas tuonne
kiipottelee, kivivuore kukkulalle~ (parantavia lukuja)
~niillä minä hiihtelin Tammelassa mettär reunassa niillä omatekosilla
kiipparilla~ (vrt. ostetuilla)
~käätii tuulaalla tuo Anti kansa~ (tuulastamassa)
~kiipperä venek kallistelloo joka tuulella~
~aenaha se Matti o ollu kiipperä työmies, kyllä sitä passoo kasakkana
pittee~ (kasakkana eli renkinä, toisille työn tekemisen vieraasta
alkuperästä)
~olipa kiipperä tilanne, ku ei arvannu tehä juuri mitään, ettei vain
vahinko olis tullu hätäilyn takia~ (hätäily, yleisin vahinkojen syy,
toinen väsymys)
~olimpa ihan liäpästyvä tuonne välille, kiipsis kuapsis ol, kun piäsin
tänne asti~ (pitkät matkat, keväthulluutta)
~ei se nii ylhäll ol, piank mä sin kiipusta~ (vuorelle,
vrt. päivää katsomaan)
~pir vaari, ete toi mukul pääs kiipusteleman tont tualel, se putto ja
lyä pääs halk~ (vieraat tuolit, vrt. lapsiystävälliset kodat)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
