~minulla meinasivat juoksettoo kiiroo~ (juoksuttaa turhaan)
~läksivät kiirroo juoksemmaan~ (ajamaan toisiaan takaa)
~vain sarven kiira oli kasvanup porolle~ (kiira eli tynkä)
~isoja kiiroja nostelloot, sannoot voimistelevasa~
(urheilulajien myöhäisestä alkuperästä, vrt. vieraita asioita
rahoittava "suomen valtio")
~kiira~ (tiira)
~myätälaitasee seilates pitää lasta yks kiira tuulee, kaks kiiraa
tuulen alle~ (kiira=aallonväli, purjehdussanastoa)
~muijat ne illal nurkkien takaan kiirailee mitä tietä tyttäret
kyläh menee~ (vrt. tiirailee)
~se kiiravuu~ (rasva padassa, sulaessaan)
~se ol nii kiukkune jot silmätki ol iha kiirakat~ (hiitolan kieltä)
~pienimällä on kiirakkana silimät~ (lapsella, kummastuksesta)
~kiiraluu~ (poron päälaen ylin kohta)
~ottakiirama~ (otsan ja päälaen väli)
~se Annan entinen mies oli semmonen kiirama, kyllä se sae sitä riettoa pelätä~
(kiirama=kiivas, väkivaltainen)
~elä ärsyttelem minnuu, tahek kiirajjuoksu alakkaa~ (kiiran juoksu,
takaa ajo)
~kiirasilmä~ (lapsi, kiira=kirkas)
~se kiirattiiv palassa, ne rentut heitettiin koirralle~ (rasva padassa,
rentut=jätökset, tähteet)
~rasvan kansa kiirattiim paisti~ (käristettiin)
~kun seilattii tuul kiirais tyhjää aassuu vastatuulee ettei tahtonnu
ruotelissa ruojata mittää tyyräyksee~ (tytärsaaren purjehtijat,
ruoteli=peräsin)
~tekeehän net poijatki jotaki, kuv vain jaksaa kiirata~ (kiirata
eli kiirehtiä, omat työhön pakottajat)
~kiiraämmä~ (kummitukseksi pukeutunut nainen, kiira=henkiolentojen
nimiä)
~aikaahaj jumala loi, kiiriest ei puhunnum mitiän~ (vrt. volgalaisten
taivaan jumalat, pidetään ajan luojina)
~siit hää tek toisen aamun lähtöjää, mie kysyi mikäs nii kiire on~
~no ei tässä niin kiirettä ouj jottei lähttee ennätä~ (omaa huumoria,
viekasta)
~mikä se tuola Mikolaki on kiire, vaikka istus niin että jäkälä päähän
kasua~ (omat vertaukset)
~minnuu ei silloin olt kotonna kons kiirettä joajettii~
~teheskelemmä vain hissukshen, mitäpä met tässä hättäilemmä emmä pijä kiirettä~
(oma eli kiireetön elämä, vrt. kuolemaa kohti kiirehtijät)
~Matti puottel kiireenviuhkoo kinttupolokuva myöten yöjalakaan, luul ettei
myö nähhä vuan nähtiihä myö~ (sonkajärven kieltä)
~niin kiireessä lähin että tölömäsin ovem pieleen ohimoni~
(kiireestä johtuvat vahingot)
~miuki mielein tekkiis männä kyllää päivää istumaa, mut enhä mie täst kiireelt pääs~
(omat kylät, käydä kylässä, kylä=talo)
~ei se maltakkaal lähtä, omat kiireesä on kiireempijä~ (asialle tyttö,
lasten elämän kunnioittaminen)
~kylhä tiä joutuu, ei tulta kiiriempiä~ (ruoka joutuu, ajallaan)
~mull on kiirehet työt siellä mökilläni~ (omat mökit, omat kiireet)
~ei kuulukkaak kiireeltä kerrottavvoo~
~se on uusissaan, ihan kiireestä kantapeähä asti~ (uusissa vaatteissa)
~se on sievä kiirehestä kantapäähä~
~päivän kiireet ko noisoot kevvääl sulattammaa jäätä siis on jo tsohmajää~
(kiireet eli säteet, vrt. päivän luoma kiire)
~päivän kiireet suojentaat maailmaa~
~äet joka ol kiireelline, eihän se saonassa viipynä kauan~ (synnytyksen jälkeen)
~siinähän minä ihteni hävitän~ (kiireessä)
~istu kiirhemmys aika sivu ja lähe sitte hopusti~ (omaa elämää)
~se tul se, kanahaokka ni, joka tetrijjäej jahtas iha ylläältä pilevistä ast
ni se pit tullan niiku kiv oes~ (kana eli teerihaukka, metsäkanat)
~no mää kohentammaa kiireempää sitä tulta, päässää saunaa~
~mihin sull on kiirek kun on kiireemmerkki lakissa~ (sulka lakissa,
vrt. henkiolento kiire, kiira)
~löipä niil lujastil löylyä että lavalta tuli kiireensiepperä alas~
~sauvat net tehthin niim pitkiksi että jäi se kiirheevvara~
(kiireen vara, suksisauvoihin)
~siell oli meillä kiireevviehka kun alako pilivijä nostattaa~
(omat kiireet)
~ukko laettaan kiireestis saunoa lämmitä~ (synnytyksen alkaessa)
~määppäs kiirehis sitä poekkoo jotta jouttuu yhtteem matkkaan~
(yhessä liikkuminen)
~ei se talavi nyt näök kiirehtivän~ (lämpimät syksyt)
~näkkyy jo ilima entteilövän, sillä laella niitä ratojaan kiirehtii~
(ohuet pilvet, liikkuvat korkealla)
~sentähem minä vähän kiirehin kum meijjäv väki kylpöö niiv varai~
(päivällä kylpevät)
~meä kiirehä Mikkoi syömeä~
~kalakeitto aikkoo annoo, lihakeitto tulta kiirehttää~
~menkäi kotijaj ja ihlan kiireimmite~
~minä läksin ihan kiireimmittäin käymään, outtako ollu tervennä kun
on niin pakkanen~ (läheisistä huolehtiminen)
~vaii sepä on kiirreissään kun kirppuillee~ (sahti poreilee, käy)
~mie voa kiireykseltä pistäyvyn kahtomaa, mite hyö jaksaat~
~kiirreekselttään sannoot, mi muahan se Matille~
(maahan läikähtäessä, vrt. saamelaisten Mahttar-akka)
~se un siinä minkälaesellek kiirilles se poeka millonnis sattuu~
(kiirille eli tuulelle)
~niin kärty kiiri tuola pojala~ (luonne, vrt. kärttyinen)
~ei mithään nyrhäämää kelvollisela ihmiselä, häjjylä kiirilä se on nyrhäämä~
(nyrhämä=pahanilkisyys)
~sepä on taivas pahala kiirilä~ (päällä, tuulella)
~kiirilhään~ (poikia vahtaava tyttö)
~seuv väärä kiiri, tämmösiiv vaivoihiv vielä pitkää ikkää toivotettaa~
(kiiri eli tapa, kiiri=selvästi jonkin heimon jumala / toteemi)
~toisela vuorola ittek kuki, on niinku parempi kiiri~ (kiiri eli onni,
toisella suopungin heitolla)
~mennän kiirikkä heittämä~ (pyöreää puulaattaa, kurraa)
~kyl tual oltiin koko juhaniyä tual tiälä~ (juhannusyö,
kiirikkaa heittämässä)
~se tulee niinku kiirikka peräs~ (kiemurrellen käärme, rohkeita)
~kiirikka~ (kieritetty lumipallo)
~kiirikkatavi~ (kiekonlyöntiin käytetty maila)
~putosin jäihin ja siinäpähän ol kiirin kuarin piäsinkö ylös~
(kevätjäät)
~Tessu kun kiiristellöö silimmiisäk~ (koirien nimiä)
~kiiristellee pikkusilla silmillä~ (lapsi)
~kiiristeli silimät pienenä katto auringon laskua~ (omat jumalat)
~pakkanen tuas kiiristäytyy~
~tuo kun se niin somaisestin nuo silimäsäk kiiristtää~
(pikkutyttö puhuessaan, luonnenimi kiiri)
~kiirittelee, niinku solis muitten syy ko itte oon jalkansa tärväny~
(toisia syyttävät, vasurien piirteitä)
~oikea urvana, häijy ja kiirittelijä~ (oikuttelija)
~kiiritti mu sihe, ja pan pyhiliina silmil~ (täti kietoi huopaan,
kuumeessa, täti=toinen äiti)
~pantiil lapset alasti kiiriimää juhanikasteesee~ (vrt. juhan
kasteeseen, juhannustaikoja, kaste=Maan emo)
~minä rupesin kirroomaan minä sanon että menkäi, helkkarin kuuseen~
(pahasti sanomisesta, tuntuu väärältä)
~paistas sie noita ahvenen kiiriäisiä~ (paistetut ahvenet)
~kevväällä peästiin kiirnahangille~ (kantaville)
~Riikalla olit silimät kiirolhan soli niin säikähtänhen näkönen~
~katohhan kun kiirottaa silimät~ (pojalla kirkkaina,
luonnenimi kiiro)
~kiirottaa kun kärppä kolostaan~
~mitä kiirotat siinä, tosi seun~ (kiirotat eli tuijotat)
~mie em muuta ko kattuak kiirotin että koska tuon nulukim päälet tulhan~
(nulkin=vaaran laelle)
~jopaham paestoak kiirottaa~ (kevät!)
~häitä pirettiin kuinka voon kun oli kiirus mutta muuton säästettiis suvee~
(vieraat häät, omat lapset)
~isolla kiiruulla täyty haulata~ (kesällä kuollut)
~antaa ison kiiruun ohitte mennä~
~surem poikaset tuli kovvaa kiirutta saaliin tykö~
(oikean suomen luontoa)
~mikäs hätä kiiruul on~
~kaikkit tehtihin eikä kukaam puhunuk kiiruhusta mitään~ (työt,
oma ja vieras työelämä)
~niinkö sulla on kiiru että et tupahan jouva~
~älä pirk kiirut, tee verkalles~
~ikänä ei oo kiirusta piretty ja aina on keriitty~
~piti mennä ihan kiiruuv vilkkaa, kun uhkas tulla isäsen ilma~
(isäsen eli ukkosen, omat kiireet)
~on noil mukuloil sit aikkaa, ei niil ol kiiruun kaunaa~
(vrt. kiiruusta johtuvaa kaunaa)
~sen hilijempaa minä kävelen kun akka rupijaa kiiruhtamahan~
(väärät suhteet, yhteen hiileen puhaltamisen vastakohtaa)
~meirän on lähärettävä tästä kiiruhummiten ett ennen pimiää
päästähän kotia~ (päivän matka)
~kiirusan unhoti asia~ (kiirehtimisen seurauksista)
~harvon täälä kuluki se kiiruna, se tuola Lapisa assuu~ (sanoo
rovaniemeläinen, Lappi=lapin kieltä puhuvat)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
