~kiisui meitill oli paljo, oli isoi kiisui ja pienii kiisui~ (kiisui
eli kissoja)
~kiisunkirkkoo siä pääset, kun on niim pakkanen~ (lieden syvennykseen,
vrt. hiidenkirkko, kirkko-sanan alkuperää)
~aij ai kun nokkoset kiisutti~ (poltti kättä)
~norssei pandii kiita pääl uunii ja palvattii~ (kiita=päreistä punottu
paistoalusta tai teline)
~se pantiin semmosen kiitam päällel laattiallek ko sotkettiim parasa~
(pata kiitan päälle, pöytien myöhäisestä eli vieraasta alkuperästä)
~menee päiten kiitoja~ (vene, järvikaisloja, vrt. kaisloista
punominen)
~haokka lentää, kiitaa, kaataa, kups kups~ (hoettiin lapselle ja
heiluteltiin käsiä haukan liitämistä jäljitellen)
~tulee akoilles semmonen kiite~ (halu kyläillä, keväällä)
~kyllä on nuo kärpäset tuas kiiteesillään~ (innoissaan)
~on ne kiitteisillään, eivät maltam muata~ (varhain nousevat lapset)
~niihän se on se lumkiitelekkin, pakkasella sitä tulii kaonista ristikkota~
(lumikiitelet eli hiutaleet)
~se kiitteli kiittelemästä peästyväänni~ (oudoksuen)
~ei kestä kiitellä~
~se o semmone itseesä kiitteliä~ (vieraat piirteet)
~se kiitteli kupliksi veim peälles sen~ (omat vertaukset)
~mikähän kiiti tuosta pennusta tulloo ku se kaekessa pittää puolesa~
(vastaan laittavasta)
~kovin ovat piäniä kiitiäisiä näin kuivana suvena~ (mustikat)
~kiitijäine~ (metsätiainen, vrt. hömö, kuusi)
~kiitiäisiks~ (kutsuttiin pieniä kovakuoriaisia)
~tol vuorel pit ennen kiitijäishaukat pahaa elämää~ (vrt. tyhjät
vuoret, "itsenäinen suomi"=sukupuuton aika)
~pihjalas on toises marja makiampaa ja toises kitkerämpää~
~kyl siel saunas on viel vähä kitkerä löyly~
~ne sitte antaa kitkerä isku~ (keltiäiset)
~se tullee vähä semmosta kitkerää löylyä niistä~ (sinertävistä
kivistä)
~saunaas on kitkerää~ (katkua)
~tuiskun kitkerä~
~se on aeka pakkanen van se on lumi niin kitkerätä~
~em minä okkaa kiitoksenkipee~ (kiittämisen vieraasta alkuperästä,
oma kiitollisuus=tekoja)
~minnehhääm poejjan kiitolaeset juoks kiijjätti~ (juukan kieltä)
~aika kiitollinem mää oon siittäki~ (päästessäni liikkeelle,
vaivoista huolimatta)
~että siitä met saamm olla kiitolliset että tällä kyläll oo kyllä
hyviä vesiä~ (omat kylät, vesien lähellä)
~se on kiitolinen asja~ (terveys)
~kiitonilmoja~ (hyvät säät, vrt. kiito=joku eläin / haltija,
vrt. kiitää)
~ei maksak kehuva eikä kiitelläk kun ei ook kiitonommaa~
(kiiton omaa, kiittämisen arvoista)
~alku tyän kaunistaa, lopussa kiitos seisoo~
~jos annoit sen morsijammelekii antii kyl se kiitokseks niijjjais~
(antii eli morsiamenapuun, toisille kerjäämistä, toisille
yhteisöllisyyttä)
~jumalaleha siitä pittää kiitos antook ku suap terveitä ja täösruajasija~
(lapsia, vrt. jumalattarelle, naispuolisten henkien korvaaminen
miespuolisella)
~mutta ei ollus sentään, kiitos perästä, ottanuv valkeeta~
(lattialle pudonnut kekäle)
~kyllä kiitosta piti että sai vaatetta vuareksi kum mäkis saiv vaav
viiskytä markkaa koko vuarelta~ (palkan maksamisen myöhäisestä
alkuperästä, alkuperäinen malli=orjatyö)
~mitä narrien kiitoksista~
~minä puhun totta, em minä kiitoksella puhu~ (kiitoksella
eli kehuen, valehtelun muotoja)
~kissa kiitoksilla elää ja karhu karpaloilla~
~oma kiitos haisoo~
~joku laps ol syntyny, et syntymänkiitos tehti~ (syntymän
kiitos, vrt. jumalattarien kiittäminen)
~syntyneen kiitos tehtii~
~sama se om puhupa sitä moetospuolleen taekka kiitospuolleen~
(moitos ja kiitos, moi ja kii)
~elä tuota ennee kiitostele, kyllä se vähemppii riittää~
(vrt. kiin kiittäminen, ihmisten kiittäminen
=kuulostaa vieraalta)
~palloo kun kiitovalakee~ (kulovalkea)
~istuvat kul Lannenkylän köyrvieraat kiittimet kyynäspäetä myöte
ristissä~ (kekrivieraat, kiittimet=kädet, vrt. kiivetä)
~täyty oikhein panna kiittimet risthin, ko kaikki meni niinki hyvin~
(vrt. risti vastoinkäymisen merkkinä, sukset ristiin, puheet
ristiin)
~se on sellai kiittohullu, ku sit kiittää, nii se tekee~
(vrt. yllytyshullu)
~kiittämätön ihminen on niinkum pohjatuuli~ (kylmä)
~ei tarttek kiittää eikä kumartaa~ (yksin asuvan)
~ei mittän kiittämist, hyvä kun kelpas~
~kiit oksia ko mettääm menet~ (kiitä oksia, omat kiitokset)
~kiitän ja murisen~ (vrt. koirat, sudet)
~minä kiitin sen heti syjämmeni pohojasta~ (auttajani,
kiittämiseen uskovat, erilaisuus)
~kiitä onneas, kum peäsit sit niv vähällä~ (onneas eli
suojelushenkeäsi)
~kiitäj jumalaasi, että pääsit hengissä~ (vrt. jumalaa,
jokaisella omat jumalat)
~kiittää kätteistään että ei oos siinä joukossa ollus se poeka~
(kiittää kätteistään, käteistään, vrt. käteinen,
sanan vanhempia merkityksiä)
~no en kiitä em moeti ku en tunnem miestä~ (keskitie)
~se ei kiitä osiansa~ (kilpailussa hävinnyt)
~pakkasen kiituja~ (lumihiutaleita)
~haokka kiituelii~ (liitelee)
~lumen kiitumija satoa~
~tuolaisilla kiitusillaks sinä lähit tällaesella pakkasella,
palellutat vielä ihtes~ (ohuilla vaatteilla, hartolan kieltä)
~satoa pakkasen kiituvija, ne on niinkun tähtijä~
~se menöö jo jott oikeen kiitää~ (lapsi)
~sillo kiis lintu riippumaa~ (ansan lauetessa)
~se ol niiv vahva haisu~ (tuomen tuoksu)
~ei sitä nyk kiivaa tarttek kävellä~ (raaheen, pattijoelta)
~käyvää kiivaajaa~ (kiinniottoleikki)
~se kiivael niin siinä kokkouksessa~ (vieraat kiivailijat,
keskitien unohtaneet)
~kylläpäs sitä on maattu kut tua aurinko on niin korkialle kiipaassu~
(kuortaneen kieltä)
~minä ku oli olovinnaah hyvä hiihtäjä nii eikös vuan tämä vielä
kiivakkaammih hiihtäny~ (kilpailun vieraudesta)
~kiivakka tuul ei ou tasavata, se suattaa ryöpsäättöö kaekki roskat
silimille~ (elävä olento)
~mihkää niilä niin kiivakka mänö ol~
~se ku älyvää nin se tulloo niin kiivakkaa että sitä ei uskom miten
noppeestis se puttoo kanan niskaa~ (kanahaukka, metsäkanat)
~se oli niin kiukus, notta se oli kiivan kaavan tulla mun tukkahani~
(jalasjärven kieltä)
~kyl se on kiiva kuava riittääk nuo tarpeet~ (vrt. kiikun kaakun)
~se ol tuohenkiivara millä ne sytytti~ (tulen)
~nivahtaa sil viisii vähän kiivaammi~ (miehelleen, kun ei
ymmärrä eleistä)
~se on niin kiivas kun tulelliekki~
~kiivas soarnamies, nyrkillään saarnastoolin laetaan kopisteli~
(oikeat kristityt, "jumalan" pelkoa ympäri maailmaa levittäneet
vasurit)
~se löys jänikse jälet ku se noi kiivoast ettii~ (koira)
~kävelöö hyvin kiivasta, natevaa~ (vrt. liian kiivasta)
~kiivasta kun tähen lento~
~hyvin kiivas pakane~
~kalja on kilappata kun se kiivaastis soa käöväj ja varina vielä~
(väkevää, kaljat ja sahdit)
~se otti niin kiivahan valakian siittä~
~ompa siellä nyk kiivas tuuli~
~koskenniskasa s on kiivas virta~
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
