~eläkää härnäkkö sitä ukkua, muuten se kiivastuu~
~se on pakkanen, myötääsäk kiivastuu~
~se enemmän nousoo ja kiivastuu tuuli~ (elävä olento)
~kiivaa kaavaa iso haukka tulee~ (sanottiin lapselle ja jäljiteltiin haukan liitämistä)
~siinä son haukka kiivannu ison aikaa~ (kii, kii)
~se jo mennee mahottomhin semmonen kiifhaus~ (vieraat kiivailijat)
~nii suurii pihjalat olliit kahel kantil, myö lapsen oltii kiiveltii siel~
(omat opettajat)
~kiippes ton korkkial mäel~
~siit oli selvästik kiipetty ylittet tulla~ (lumi, paljastaa liikkeet)
~laps kiipes katolle iha~ (vrt. lapsiystävälliset kodat)
~jokhaan tuolta pohjaselta alkaa kiipeämhän iili pääle~ (iili eli sadepilvi,
vrt. ii-sielu)
~ko se kiipiää tuonnem myötähämmerisellen niin tulis hyvät ilimat~
(tuuli lounaaseen, vrt. hämärä)
~reejjalas s ei saa ollaj jalkava, se kiipeä niiv väährään~
~en koskaam malttanu itte kastaa pullankiivuu~ (pullansiivua pidoissa,
vaan vein lapsilleni)
~männää vierittämmää kiijjut valmiiks nii tehhää lumilinna~ (kiijut eli pallot,
vrt. ki=päivä, kaikkien pyöreiden asioiden esikuva)
~pan kattilaa sellase lihakiijjun, jot mei pere ois syönt siint kokonaise viiko~
(kiijun eli siivun, lihansyönnin määrästä)
~ol nii iso kiiju jeätä, jot mite heä lie soant sen rekkie~ (möhkäle, kimpale)
~kiivuusta nevaa, kun ov vahava neva, sellaasta kiivuusta~ (kerroksellista
nevaa)
~kyllä se leipomisej jälkkee hääty se kiupöytä pestä juuriharjala~
(omat harjat)
~ei se ylös viäl pääs kiipuah~ (pieni lapsi)
~tyärriepu hihto takkalakelilä ja isoh kiah pänkhäissä~ (takkala=suoja,
kiah=lumipaakku, pänkhäissä=suksen jalansijoissa)
~kikakhaan ei tartu tuohipänkhääseen ku se on kongollaan~ (lumipaakut,
suksen tuohipälääseen)
~kiat luohaan apahjaam päin~ (kiat eli jääkimpaleet, avannosta)
~on niillä aika kika siellä~ (kika=remu, hauska, luonnenimi kikka)
~pittää olla tuohi ettei lumi kikkaa~ (suksissa)
~se kikas niin että ei päässy mihinkhän~ (tarttui lunta suksiin)
~harakka naurook kikahuu~
~kumma seun jotta kun seun semmonen kika kaka suaha se mies sittä nui
ahtaalle joutuu~ (miehelässä, vieras miehen perheeseen muuttaminen,
orjuuden muotoja)
~kylä se kovalla tohinalla lähti, mutta se tuli kikakakaa takasi~
(väärät matkat, huonosti suunnitellut)
~siinä oh heti rannasta noustessa nin äkkinäinen kikama~ (töyräs,
vrt. kinkama)
~kyllä siellä on aika kikama~ (ilonpito, tanssit)
~kyl soo aika kikama, tuo minukii nuttui~ (tiukka)
~mitä hyö siinä kikamoinnnoon~ (pitävät iloa, harakat katolla)
~ompa nyk katto aevan kikanaam pääskösiä~ (täpö täynnä)
~hohtaa oikeen, on niin kikanvalakia~ (kikan valkea,
vrt. päivän, lumen)
~onhan paita oikhe kikanvalkija~
~voitakaan ei oo enää kun piäni kikara~ (omat mitat)
~siin on ollum metto puussa, kun on kikareit juurel~ (hollolan mettot,
ei kikareita=ei mettoja)
~ei stä päästetty kikaroitteen semmotteks, se pantiin kohta kerrää~
(tuohinauha)
~lapset menivät ihan yhteen kikkaaseen kun laskivat tost mäjest ales~
(talven iloja)
~mitä siinnä yhressä kikkaassa hosutte, menkää nyv vähä erillenne~
(lapsille, kikas=joukko, rypäs)
~Lehtovaaran kurussa om metton laulupaikka, siinä son ainuvaki se on
vanha kikasija~ (kikaisija, vrt. kikan sija)
~kyl se Iita siä jo tarpeeksens kikasti~ (ilakoi, mekasti)
~taas ne lapset siälä nin kikastaavat~
~Kaari kikast miul nennää~ (nyrpisti, etunimiä)
~kyllä minäki vastahan kikaan sen kun kerkiän~ (laitan, kika-sanan
monet merkitykset, vrt. jonkin heimon toteemi)
~se kikaa päätänsä~ (nostaa, lapsi kätkyessä)
~liek hiä tiä vene vähä kiero ko tiä kikkua vua pahanneppäi,
vaik mie iha suorua ou soutavinnua~ (parikkalan kieltä)
~ei tuo sovi siu piälleis tuo paltto enniä, olkapäist kikkua~
(kikkaa eli kiristää)
~älä kikkaa sitä vesämpärii nii pirilaijaksie, jot sit läikytät pitki
latteita ja rappusii~ (vrt. piri pintaan)
~mikä kikatin lie tuosta tytöstä tullut, kun aina nauroo kikattaa~
(ilon kautta)
~ei illalkaa uskaltant kutvahtaa naapuri kaskuloile, senku aattele
kui lusti ois sakis kikattaa ja kui paljo ois asjaa~ (oma nuoruus,
vieras työhön (kehräämiseen) pakottaminen)
~ei teer muuta kun kikatti siellä männyssä~ (vrt. kikka, vanhimmat
nimet=luonnon äänistä)
~nukutaampas, huommenna taas kikatettaan~ (lapsille)
~mitä ne tytönliuskut siel tuas kikattaat~
~käsi kun kikattaa, ae hyvä isä kuv vapissoo~ (hyvä isä,
vanhemmat=omia suojelushenkiä, vrt. kylmäksi jättävä
"taivaan isä")
~ei tuo väri nyt aivan kikavalakosta ois tarvinnu olla~ (kikan
valkosta, mikä hohtaa valkoisena)
~kikelo~ (kikkeli, pippeli)
~jäniksen kikerö~ (papana)
~se riekon kikerrys, se oli aivam mahotonta, niim palijon niitä oli~
(kemin riekot, montako jäljellä)
~naoroa kikers ja löi käsiän yhtee~ (lasten elämää)
~siä saat uskoa sen, jottei siitä kunnian käk kikerrä~ (vrt. kukko)
~kikiis näkyy~ (kikkeli)
~poa kiki pöksyi, jos ei enneä liritä~ (pojalle)
~semmosta kikinää pitävät~ (hanhet lentäessään)
~ja niiv väkeen kantaak kikittäny stä petäjätakkaa~ (taakkaa,
poika, omiin töihin kannustaminen)
~katohan pikkupoikoo kun juostak kikittää isäsäj jälestä~
~pitääskö lasta taas kikittää~ (imettää, vrt. kiki=tissi)
~laita hänet vaik kui suorast makkuamua vähä aja peräst hiä on
jo kyttyräs ja niskat kikas~ (lapsi, vrt. makuupaikassa
jotain vikaa)
~ompa siinä köllivauva, kuv viälä kikkaa mankuu~ (kikkaa
eli rintaa)
~männääs kikkoa heittää~ (keilapeli)
~se keks sukkela kika siihe asjua~
~lyhyvin askelin kävellä kikkasoo~ (lapsi)
~elekee tehä mekosta kikkanoo~ (tiukkaa, kiristävää)
~pikkuinen kikkana ja niin kevyttiik~ (lapsi)
~se piä ol semmonen kikkara että sae nostoo~ (kätkyen pää)
~niin kauniistik kikkarallas siinä~ (käärme, oma suhde
luontoon, elämää kunnioittavaa)
~ehä niitä muite ois saant ne ois männeet kikkaraa~ (katon tuohilevyt,
ilman riukuja)
~ja sil on näät niin sorja kikkarain tukka kun äilillääkii~
(periytyvät piirteet)
~täm om männyn niin kikkaraeseks, jottee tämä tules seleväks tänä päevänä~
(siima, omien töiden luonteesta, päivä kerrallaan, pakottamisesta
alkunsa saaneen palkkatyön vastakohtaa)
~sisuksep paataa ettei tahos saajak ko pikkukikkarehia~ (paataa
eli kovettaa, vatsa kovalla)
~kivikikkari~ (kivitasku)
~tuohsiisnat kikkaroitu hyvin äkkijä kun ne pan kuumaav vetee~
(kikkaroitu eli käpristyi)
~toa vyyht on kikkaroetunna semmoseks, jottem minä soat tätä seleväks~
(sotkeutunut)
~kyl mar nes simmossi oli et nek kikkelim peittivä~ (poikien paidat)
~kikkermarjapuu~ (karviaismarjapensas, suursaari, luonnonvarainen
marja euroopassa)
~siittä ku se savu lähti se oli hyvin kikkerää~ (turve ja kääpänuotiosta,
sääskiä karkottamaan sytytetystä)
~sittenhän se oikeen kikkeätä olki~ (yhdyntä, monta kertaa yössä,
vrt. kiihkeää)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
