~vielläkö se on tuo poika kikillä vaikka oj jo iha äitisäm mittane~
(pitkään imettäneet)
~älä kikkiäs häpiä~ (kikkeliä)
~pane kikki piilohon~ (edellinen vanhempaa, vrt. häpeää tuntemattomat eläimet)
~älä ikke piikasen katto kikki tulie~ (piikasen=tyttäreni, kikki=kissa)
~suksen käret on kikissä~ (kippurat)
~tuleppas ny äitin sylhin äiti antaa kikkimammaa~ (rintamaitoa, kikki=rinta)
~kikkiset~ (kivekset)
~jokos meijän kikkivauva taas juoksoo äitin hameen helemassa~
~meirän pikku Maija on kikkivieru son jo kaks viikkua ollu iliman äitinsä maitua~
~annethan kikkua~ (rintaa)
~mennähä notta kikkulat vinkuu~ (vrt. hippulat)
~keräsiit kikkuraheinii, keittiit vettä ja pessiit lasta ku jalat löi ristii~
(riisitaudissa, kikkuraheinii=haurasloikkoja)
~kikkuri kakkuri kirjava lintu~ (kaakkuri)
~elä kutkuttele sitä penskoo, nauroo kiklattaa ihtesä äimeyksiin~
~se kikosti nin pannahisesti, että mä jo pelkäsin~ (kikosti eli riiteli)
~kyl se aina nin turhanaikasist asioist kikosti~ (vieraat kikostelijat)
~mitä hauskaa heillä vaam mahro ollak kyl kovìn naurettiin kikotettiin~
(kokemäen kieltä)
~Ellin kanssa olin kahelttaan, uunilla kikotettiin~ (lämmiteltiin)
~pittiithä ne ämmät kikruloi~ (jyrinpäivänä, vrt. kekriloi)
~sellaist kikrut olliit~ (laulupidot, juhannusyönä kokolla)
~kiksa~ (hiussolki)
~marjoja ihan kikulina~ (pihlajissa)
~menkäi nyp pois siit ovellävelt, mitäs siin yhres kikuris teette~
(lapsille, lopin kieltä)
~kyllä siinä on kikuroottemista kun on viisi mukulaa~
~minä vakkuuttamalla vakkuutin nuita mukuloita, ettei vielä saa mennä vetteen,
vai olihan ne kilat menneet~ (veen lapset)
~kilaantuu~ (kovettuu, koivu kuivuessaan)
~ihan toesim paekom pikkuisen kilahelloo vanha taevas~ (pilkahtelee,
vanha taivas=sinitaivas)
~päävä kilaotti~ (pilkahti pilvien takaa)
~kilahtavvuun, kalahtavvuun, rautahammas sij̆jaan~ (luettiin ja heitettiin
maitohammas uuniin)
~ei killaa ei kallaa~ (ei mitään)
~yhtä äkkiä kilahti näkösälle aurinko~
~päävä kilaht paistamaan~
~mei vaskises kellos ol hiije kilakka iän~ (hiije=hyvin, todella)
~ei kärsinnä pitteek kum pikkisen sihnallaan silimmii, kun ol niin kilakka~
(sirrillään, kirkas ilma)
~kilakalla pakkaisella oh hyvä tehäh halakoja~ (hyväksi kääntäminen)
~nii haasteloo ja nii kilakka om puhehessaa~ (nokkela, vanhus)
~ne semmosen kilakan ottaa~ (huudon pojat, mieluisan vieraan tullessa)
~kilakka~ (karvalakki, myös kilappa)
~kaik aika männöö tuon lapse kilakkehiis, ku tekköö hampahii, ni millää
et saa viihtymää~
~se kuuluu kilakoeneej joukollee (huutaneen perheelleen, vrt. kilahtaa)
~Junnules sattu oikea kilapirkko, aina äänessä~ (puhelias vaimo)
~se ol nuorelt kyl hyveä, mut ei se kauva kestänt ku se kilapoitu~
(kalja, hapantui, väljääntyi)
~se tuluo sellaiseks kilapaks jo juostessoa~ (koivun mahla)
~olv on nin kilappoa, se om myrtynnä~ (olvi eli olut, hapantunut)
~ol nin kilappa tuul, meinas koatoa sinut~
~hä on tyttöm päällä kile poika~ (innokas, kiihkeä)
~koht mennän luistil, ko hiuka jäänkilet tule~ (kilet eli riitettä)
~elä ärsytäs se om paha killeentymmää~ (kiivastumaan)
~killeysi noetummaan~
~killeysi pouvaksi~ (päivän noituus)
~se men, että kilekset heilu~ (kivekset)
~paa kilekses housuihis, tulleepi haukka ja viepi sen~ (pikkupojalle)
~ei sielä kilekset jäätyneev vaikka tuli iha ilikosillani saunasta~
(alastomuus, luonnollista kesällä ja saunan jälkeen)
~ei se syök kileksellä~ (kala paisteella)
~ei nyt suak kalloo liijjan kiles on~
~ihan kiles, ku ei oo lunta~ (jäinen keli)
~se on kum minkä kilisilimä, sillä aina silimät kilettää~ (kiiluu)
~siinä Kylmäpuross on niin kileätä vettä~ (kirkasta)
~ompa siellä meleko kiliä pakkanen~
~ompas siin kiliä eänine kello~ (kirkas)
~kilihakka se meijäm piika om poikiim perrääm mänemää~ (piika eli tytär)
~se on vielä niin kilihakka ukko vaikkon yheksänellä kymmenellä,
että niiton vähä semmosia~ (vrt. seitsemän vuoden jaksoja
laskeneet noidat, oma ja vieras)
~onpas kilihakka pakkanen~
~kilhauk~ (hiirihaukka)
~hyvinhä tuo tauti ohi männöö, joha se ol kilhiämp tänä aamun~
(poika virkeämpi)
~kilihistymmää päi~ (paranemaan päin, vrt. päivään)
~koivun kilho~ (tuohesta irronnut hilve)
~toenel laps on kilhomp~ (villimpi)
~joutu ko kärppä joka paikhaan~
~se olliiv vasta erikoinen kilihu koko immeinen, eihän se pysynä
hiljjoo ies venneessä~ (vieraina pidetyt piirteet)
~kul lapsi on oekeen kilihuna, niin äeti antaa perrään~
(suulaalle / kinuavalle lapselle)
~yhellaenen kilihu tuli tytöstäe kun äetisäkki oli ennen nuorempana~
~se on eri kilihu poeka, kun kaeket yöt tyttöen perässä laokkaa~
~mittees suotta rupesit selevässä asijassa kilihuilemmaan~
(laittamaan vastaan)
~eekös jo sekkii ala poekii kaa kilehuilla ja tanssiloessa höntäelä~
(lapsesta neidoksi)
~eläpäs kilehuile, että soan nuo napit kiini~ (laita vastaan,
lapsen pukemista)
~jopa tyttäret oon kilhulhaan, ko net juokseva poikain perässä~
(kevät ja kesä, lemmen aikaa)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
