~luarahan kilillen eli nakkookselle~ (luomapuiden tiuhtapuu)
~yläkilistä aljethan luamhan kangasta~
~pelekit piti kilin selevänä kutoes~ (pelekit eli tiuhtavarvat,
omilta kuulostavia sanoja, ellei spelkit)
~kileillä kyllä yrkämiestä kahtotaha~ (kahtotaan eli ennustetaan,
kosijaa, sulhasta)
~purjeenkaa mäntii kylellää nii, se kili näky alta~ (kili eli köli)
~se on nin kovasti kilivyntyny~ (puu, kovettunut kuivuessaan)
~sillokii ku luop jäitä, or rannat kilikoita täys~ (kilijäitä)
~kilika vieres, sellase ruhmu vieres~ (vietettin yö hylkeenpyynnissä,
jääröykkiön vieressä, seiskari)
~ko ei olt kelkkaa, jäätytettii pytym pohjas sellanej jää,
ympyriäine kilikka~ (lapsille, mäenlaskuun)
~nää tytöt ne kulkoot aina yhes kilikas~ (turvallista)
~tuos riihe takan ol mustiirouskui iha kilikkannaa, jottei olt
jalapainamaa siijjaa~
~tuvanorrella istuit silmät kilillää~ (lapset)
~ihiminenhän sieltä mehtästä tuliki, vaikka minä jo luulin sieltä
kilinkilin ukkoja tulevan~ (henkiolentojen nimiä)
~oikeen ko oli kylmä ni kuulu semmone kilinä ko se koski kilisi,
ne jäät siä~ (koskelaiset)
~vihossaam myöttääsäk kilistellöö silimmiisäk, se on kum minkä kilisilimä~
~elä kilisteles silimiis, ei tässä sinuu pelätä~
~kyllähä se on naestem perrään, sen näkkee jo silimistäe~ (kiiluvista
silmistä)
~ei se mittääk kun se kilistellöö, se on sattiiks~ (pilven raosta
kurkkiva päivä)
~äsken patistelin poikii, nin tuolla ne nyt nurkan takana kilistelöö~
(kurkkii, lapsen mieli ja työnteko, huono yhistelmä)
~kilisttyy pakkasseen tähet niin kiilluu taevvaalla~
~taetaa yöks kilistyä poutaan~ (yöpoudat, pouta=pilvetön taivas)
~älkää ny mukulat kilaakko, jotta kuuloo eles mitä puhuthan~
(laihian kieltä)
~pouttaan kilisttii~ (selkeni)
~tul kilistäksem paremmim palammaa~
~siellä kilistäätyy pootaan~
~pakkasseen taettaa kilistttäytyä~
~kilistäppäs sillä kulusella, että tietäävät tullas sisää~
(syömään, milläpä ennen kulkusia)
~se kilisti huutaa mulle että kohi se tullee hirvi~ (ihmistä
kohti tulleet eläimet)
~helmikuu kilistää, maaliskuu maksaa~
~uamusela ku kilistää nii päevälä vettä keittää~ (maaliskuussa)
~semmoine pikkune kirkas kulkune on kiliti~
~ne kilitti ne pienet kellot niin sievään tahtiin~
~toisek kaikki meni lymyy, kilittäjä sai jeeläs siähen nii~
(lymysillä oltaessa)
~kili pian ettei sitte kastu housut~ (lapselle, kili=pissaa)
~se poltti semmosellek kiljalle noen savutuvan kattoon~
(kiiltäväksi kerrokseksi)
~oli oikein kovia ja kiljaantunneita kalliomännyjä~
~ko se kuivuu, ni se oikee kiljaantuu, et se tullee semmotteks
sitkeenkovaks~ (koivu, kovapuut)
~se noki on ton katto kiljantunu niin kii, et se oikke kiilttä~
~jouttenet kiljahtelemal lonkahtaa~ (lonk, lonk)
~mä peljästy ens ja mä kiljata oikke~ (käärmeen nähdessäni)
~karhu siell ol ja löi kämmäkäisijäh kuuseh että puu kumaht ja
kiljaht aina välil~ (iitin karhut, montako jäljellä)
~seä kiljahttaa pakkasseen~ (kovenee, kiristyy)
~taivas kiljahti~ (tähteen)
~kyl siit jokanem pöllämystyy kun toinen äkkii kiljasee~
~huura ny siinä notta menöö kiljaluu suuhus~ (ylin niskanikama)
~jos kaatuu päänsäj jäähän jotta menöö kilialuu kurkkuhun on henki pois~
~kilialluu oo ihmisee hellim paekka~ (niska=herkkä kohta, vammat
jäävät pysyviksi)
~siä on tiät semmosella kiljan kaljamalla, ette pysy pystyssä muuk
kun kelkan nojalla~ (kylmäkosken kieltä)
~kiljalluu~ (nuppiluu, lonkkanivel)
~kiljaluuta muutamet hierottaat sarvenasta~ (lonkasta, lantion sarvet)
~kilijansavi se on kova, van kun ylemmä nousttaan se muuttuu savimullaksi~
(kova pintasavi)
~kilijansavikko~ (kova ja karu savimaa)
~kiljansilmäksi~ (sanottiin joen pohjassa olevaa pohjatonta lähdettä)
~ol siellä ruvenna se karhu kiljastelemmaan~ (karhun ääntelyä)
~kum ma vähän aikaa kurvahlin, niin pian minä siittä kilkenin~
(torkahdin, virkistyin, ylöjärven kieltä)
~kyllä se jo rupeaa kilkenemmään~ (toipumaan, sairastellut)
~on niin kiljottunutta puuta ettei taho kirveskhän pystyvä~
(kuivunutta, kovettunutta)
~tähessä kiljottaa, om paljo kiiluvia taevvaalla~ (tähtien
vanhempia nimiä, vrt. kiittää=kiittää kiiluvia)
~kyllä se paestoo kiljottaa, vaekka eelen sato nii rankasti~
(myrskyn jälkeen)
~minä ej juak kiljuu enää eläesäs~ (maltaista, sokerista ja vedestä
käytetty väkevä kalja)
~juatiin siä kiljua koko ajjaan ko ämmät oli kirkos~ (kirkosta
ja kiljusta humaltuvat, vieraita asioita molemmat, tarpeettomia
omassa elämässä)
~ei viinasta ni hassuks tu ku kiljusta~ (hassut juomat)
~kiliju~ (kiljuhanhi)
~minä ku olim mettäs kilijulla ennenkup pääsin kotia~ (kiljulla
eli kovilla, vrt. kiljua)
~jo oli kiliju keli~ (liukas, vrt. kelju)
~siinä huuhkaja tuli, havukka semmone vielä kiliju oikei~
(pihtiputaan huuhkajat)
~pitäs kiljua porot takasi~ (kotiporot)
~kylhäm mää ennein kiljuin noit rekiveisui~ (rekilauluja)
~kiljuva~ (kurki)
~jaa ko se kiliju että kuulu~ (huulille laitettu tuohisuikale,
omat soittimet)
~väkisi ne viätti, ja kiljum parkkun kottit tuli~ (lapset
koulusta, kaikki vieras=lähtöisin pakottamisesta,
hävetkää kaikki skouluja puolustavat)
~men pualemalt työt hakema, vaik stää olis kotoki ollu tarpeks
ja sit tul takasi kiljunparkku mukul parmas~ (parmas eli
sylissä, tytär, lähdön syyn voi päätellä äidin puheesta)
~se on kova luantokappala menemään, se mennee niät ilma kiljuu~
(haukka, ilman nopein)
~siäl o vähä kiljuvan kova pakane~
~kilijuva pouta, ei pilive haippua näjy missää~
~taetoa miehet olla rontti vieköö vähä päissää, ku ukko teki talakoosee
vähä kiljuvata kaljoa~ (väkijuomien alkuperäisestä tarkoituksesta,
juhlajuomia ja jumalten uhreja, vrt. joka viikonloppu kännäävät
örvelöt)
~kyllä ne meijäm pienenä ollessa kyläm miehet porukassa kiljuvoo
tek ja kokkootu juomaa~ (yhessä tekeminen ja juominen,
yhistävä voima)
~kilijuhanaheja, jotka eivätt oot täälä kessää~ (hailuodossa)
~ne kilijukkaat niin somastih hykisee~ (kiljuhanhet)
~kiljukas~ (merihanhi)
~semmossa kettinkinä se kilijukassuku lentää~ (hanhisuvut)
~kiljukka~ (kiljuhanhi, enontekiö)
~kilijusiipi~ (telkkä, vrt. siipien ääni)
~voi sinä sen kiljusilimä~ (omat voimasanat)
~kiljuvahaukka~ (kiljuhaukka, hiirihaukka)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
