tiistai 5. huhtikuuta 2022

~laskuja~

~no voe sen kilika~ (voimasanoja)
~jokohan kilika rupes poekia kerreemään~ (jokin henkiolento, lapsen eksyessä)
~o siinä kilika poika, se kiipeilee vaikka seinää ylös~ (kiipeilevä olento)
~se on niin sukkela kun kilika~ (hiirestä)
~suuret meren kuahunnat kilkahteli siälä~ (merikarvia)
~voipas kilikahinen~ (voimasanat=haltijoiden nimiä)
~on se koko kilikaenen toa laps, ee se vierastav vierastae~ (vilkas lapsi)
~no mes sitte menimä korkean vaaram pääle, ja yhthen äänhen, kaikki miehet mitä jo kurkusta lähti, 
se kilkasimma~ (huutojen kohottaminen, sukulaiskansoilla samoja tapoja)
~kilkantuli~ (hankaamalla tehty tuli, kitkatuli)
~se löi kun kilkav valkeeta~ (lyömällä tehty tuli)
~kilkanvalkee~ (aarnivalkea)
~taivas on niin kilikkaassa pouvassa~
~olli molli molokasilimä kiven alta kilikasilimä jiän alta jäkäläparta~ (loruja)
~annas se kilekatil lapsen kättee~ (kilkatin=kello, tiuku)
~ne sopis yhtee hyväst, siinä kävis kilekatos~ (puheliaista, yhenlaisuus yhistää)
~kahok ku kuu kilikattaa taevaalla~ (loistaa)
~kilkilä tehtiin tuahest ja piäni kivi sisäl~ (verkon alapaulan paino, kives)
~vielhä mie täst kilkisty iellie elämää~ (toivun, virkistyn)
~läsivähä se ol meikii tyttö, mut siint se vaa vähä kerrallaa kilkistyy~
(sairastellut, virkistyy)
~samassa koassa se kilkittää niien kansa~ (koira, lappalaisten kanssa)
~se on semmonen kilikka, puhuvak kilikattoa nin kimiillä eänellä~
(luonnenimet kili ja kimi)
~ko sen kilikkansap paiskaa niin sen kohallej johon se tulee se joutuu taas 
siihen toimehe~ (palikan, kilkankalkkasilla oltaessa)
~pieniltä pojilta kilkat kastuu~ (tulvan aikana)
~otetahan kilkasta muurikivet~ (kilkasta eli mäestä)
~laskemassa ovat poikaset mäkeä vielä tuossa kilkassa~ (vrt. kelkka)
~kilikkaa kalakkaa rapahammas kivvee, raotahammas sijjaa~
~jos huomennon noen kova ilema, sua pojat männä uamulla kilekkakalaa~
(kolkkakalaan, kova=kylmä, jäinen)
~kilkkamaa~ (savipintainen maa)
~toinen savi on sellaist rapeet, toinen on sitkeet, kilkkasavee~
(savitietäjät, vrt. saven käyttäjät)
~tyttö on niin kilikkeekielinen voipi ollak sittä töilleennik terhakka~
(äänestä ennustaminen)
~kyl hiä siihen ikäheen on kilkkee ämmä~ (virkeä, vilkas)
~soon siit yks kilkki toi Liana, kilittää kiäl yhtenäh~ (vilkas, puhelias)
~mitä nuo tuossa niin kilikkuu, olokoa vähemmällä~ (huutaville lapsille)
~se on niin kilko pojan vekara~ (vallaton, vilkas)
~jok on sellaanen kuivankilkoonej jott ei se vety~ (kuiva ja kova korpikuusi, 
kimpiastiaksi)
~kilekuhanhi se lentää ja kilekuu, muuten se om pieni ja färilthään 
yhellainen ku isohanhi~ (kiljuhanhi)
~no niinpäs kilkkuaa kun tiltaltti~
~niitä kun kilkuttelloo vastakkae~ (ukonkiviä, tulee kipinöitä,
omat ja vieraat tulikivet)
~sillä ne jaohook kilikutteli ennem minum pentuna ollessa~ (käsikivillä)
~lähethämpä taas tässä kävellä kilikuttelemhan ennenku alakaa satamhan että 
kerijettäs kotia~ (ilmojen mukaan eläminen)
~siälä nua poijat juaksoo vaan kilikuttimet paliahina~ (luonnonlapset)
 ~min en ollenkaak killaas sitä notta eres om makoonej ja takana kum 
pahalaanen~ (makoonen eli makeileva, alavuksen kieltä)
~nehän killaavat hyäksi, tammakkoja, sanovat että ol lohesta ensimäinen~
(tammakkoja eli purotaimenia, oikea suomi=täynnä syötävää, voitteko palauttaa)
~tyhjee kiistää, jootavoo kiltoo~ (väittää)
~elä sinä poeka aena killaa issoen ihimisten kansa~
~kun se vuav voiman takkoo itkkeek killovvaa, sitä tosissaam pelättään kuhan 
ei vuan navan kohta reppiik~ (lapsen itkiessä)
~sielä onki näämi jo lumela killettä, soonki oikeen paha ottaan silmiin~ 
(kiilteleviä lumikiteitä, vrt. kauniita katsoa, maailman hyvänä ja pahana
näkevät)
~silmät killerilläns kun koirasketun~
~pahuksen killevät silmät~ (pöllöllä)
~elä muokkaap pientä killii~ (retuuta kissanpoikasta)
~on sillä killim päivät~ (kissan päivät)
~ei Iippokahan enähän köllistele, on killin päivät loppunehe, ko otti akan 
ja peneksijä alakaa olla pirtti puolillahan~ (peneksijä eli lapsia, kemijärvi)
~kyllä sä poika tairat joutua killin kotio, jos äitees saa tietää jotta soot 
repiny uuret housus~ (kurikan kieltä, killi=henkiolento)
~jäet killin osallen~ (vähälle, vrt. hiiren)
~killin kujeet~ (tietäjällä, vrt. jonkin eläimen)
~kehes täst tälläne killi oikee o tult~ (lapsesta, kiivas, kiukkuinen)
~silmät killillään kiljuu~
~killinkirautu~ (pieni taimen)
~niskaluu, jossa se killinsilmä on~ (ylin niskanikama, vrt. eläimet)
~killisilmä~ (siankärsämö)
~kerta kekrie vuossa toinen kerta killistellä~ 
~tuos kivapajas killisteliit~ (naiset alasti, omat hiekkarannat)
~Matti suuttu miul ja killistäis kovast, mut mie en olt moinuakua~
(vihoitteli, vrt. moksiskaan, moi-heimon kieltä)
~ollaal lillitellääv vähä aikaa jouten ja kattella killitellää toisiamme~
(omaa elämää, kiireetöntä)
~mä olla killittelin sielä vähä niin kun muina miehinä~ (vrt. moina)
~ossooppas se paistook killitteev vaikkon näin syksyvä~ (päivä)
~killiverinen ei anna perhiin asioissa~ (periksi)
~killiäinen~ (paarma)
~kakarat vääntää yhlessä killoossa pirtim permannolla~ (killoossa
eli kasassa)
~porokki ne alkavat laukkomhan ja kiltoamhan sääm muuthessa pohjasten eellä~
(pohjasten eli pohjantuulien)
~jänis se kiltoa kovan ilman eelä, vatkoo niin kolosti, itteänsä laukkoo~
~lylynen puu, sei kiltua~ (hilseile, sälöile)
~tuohan se kiltosi ja sae minutki lähtemmään~ (mukaansa,
hyvään ja pahaan houkuttelijat, luonnolliseen ja luonnottomaan)
~samatihhan seäski vettää ihtesät täöteen, killottaa niin täönnä verta~
(sääski, vertä imettyään, omat vamppyyrit)
~ei kun kahtoak killottaa~ (lapsi kätkyessä)
~aorinko laskeissaan killoittaa niin silimiin~
~aurinko sieltä tullessa killotti koko ajav vasten silimiä~ (auringosta
kielteisesti puhuvat, palvojien vastakohtia)
~kurkki nökys kans taival killuva~
~siinä se kärmes killuili sitte äiten sormessa, killuili siinä eikkä hellittäny~
(kotikäärmeet, vrt. tarha)
~mie löysin tässä männeellä viikolla ruusun killukoita mehästä~ 
(metsäruusut)
~kara niin kon koer kiäl killulles~ (kara eli juoksee, vrt. karata)
~onkoha killunpojalla näläkä, ku se minkuu nuin kovasti~ (kissanpojalla,
vrt. kilu=ilves, omat kissat)
~mitäs sitä lasta siin killutat~ (roikutat, teet vastoin tapoja)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)