~kuta pakkasempi niin koskikara kilimasee aena koskessa jäänkieleltä~
(karan kimeästä äänestä)
~kilihu elik kilimakka~ (ripeä, toimekas)
~myö ku oikee kilemistettii, että ois suatu työ loppuun~
(työ kerrallaan)
~jopa hienostil lunta kilmoo~ (satelee hiljakseen)
~pakkaslumia kilmoo~
~tuolahan net mokurat kilimoili kartanolla~ (lapset pihalla, salla)
~lumia sielä kilmoilee järkiihhän ilmasa~ (lumen kieltä)
~lunta kilmoilee, pakkasta se ruokkii~
~siitä poijjan kilimusta tulek oiva immeestä ei sittä millonkaak~
(vallattomasta pojasta)
~tulukkaa alas sieltä, senkik kilimut~ (lapset katolta)
~hajin ohuvia tuohen kilmuja että sain hyvästi tulen syttyyn~
~mitäpä siinä ovenraussa kilimuiletta, mänkee ulos tai tulukee sisään~
(lapsille)
~siinä pittääpi puisa kilimuilla että jalakasa katkaseepi~
(ihmisapinat)
~lunta sattaa kilmuilee~
~kilimupäre~ (käestysnuotan yläainaan laitettu päre,
pitämään nuottaa lähellä pintaa)
~kyll oot koko kilimusilimä~ (viekkaasta)
~saatii hirviästik kaloja, tuhakki kilua kerralla~ (kalojen määrästä
ennen jokien tuhoamista, lumijoki)
~kolomatta kilom paenonen oli se lohi~
~se täytyy ollas suur lahna joka painoa viis kiloja~
~ei nyt suak kalloo liijjan kilo on~ (kilo eli paiste)
~järveltä kääp semmonen läilä, kilo silimiin, että ei taho nähä
muikkuparven pistämistä~ (oikeat veet, täynnä elämää)
~on niin kilo siä jotta silimät jiäp ulos~ (pimeänäkö menee)
~kylläpä se aurinko on niin kilollaa~
~siijjam pyrstöt vaav välähteli auringon kilosa~ (auringon
voimasta, saa kalatkin iloitsemaan)
~syyskesällä ne kalat mennee lehenkiloa piiloon~ (ruskan aikaan)
~voe mitä ilivettä se pittää kilonaekana, laukkaa ja paepattaa~
(keväällä jänis)
~perttulin aekana sillä on se kilo~ (karhulla kiima)
~se juoksoo kun jänis kiloissaan~
~tän aamun ol kaloin sejas koko joukko kiloi~ (kilohaileja,
vrt. kala=syöty kala)
~oha siin vähä säre kiloja~ (pieniä särkiä)
~muikun kiloiksi~ (sanottiin pieniä muikkuja)
~se piti piirteäs se levy aena mäntyy ympäriisäj ja nylykimellä
nylykeäs sittä kilona~ (runko paljaaksi, petäjää otettaessa)
~oli kerran Saviahossa, kiloaekana oli olluk kuusi karhua jälekkäen~
(sotkamon karhut)
~paljast sellast kilohailii saatiin syksyllä~ (pyhtäällä, merikalat)
~kilohailit on niin hyvii sualattun ja sipulin kans~ (hailien
ystävät, haapasaari)
~nuo kuvokset pitäs valakasta kilohangilla~ (keväthangilla)
~kilohonka~ (kova honkapuu)
~on sielä kiloilima, ko aurinko paistaa lumhen~
~isoja kilhoisia harria saathiiv välistä~ (kolari)
~välistä ol kakskilosija välistä yltek kahen kilon, ja siinä kolomkilosijaki
muutamija, viiskilone o olluk kaekista suurin~ (lahna)
~porolla on kiloset sarvet~ (kiiltävät, nahattomat)
~huutaa kun kilokaija~ (kevätlokki)
~syksym puolela se kyhynyttää puihin, että se mennee kilokhaksi~ (poro)
~tämä keväriivantehe aika häikäsee silimijä~ (jäinen keväthanki)
~kilolauk~ (suolaheinä)
~sillon oli hallavuosi kun kiloluku tuli~ (kiloluku eli kymmenjärjestelmä,
v. 1892, vieraan "suomen" nuoresta iästä, voitteko poistaa)
~se mennee veessä ja peä pystössä nin ku tappi~ (käärme veessä)
~oli nii kova sume et mei harhailtii pitkim mettää~ (sumu)
~kilomuikku eli piilomuikku, sitä veittiin nuotalla syksyllä,
kum muikku uipi syvällä~
~se killoon aekana kun sillä on killoo niin sillon tekövät sitä
kansakäömistä keskesä~ (karhut, naaraat ja koiraat)
~älkkä vaa liikka syäkkä niit kiloruahoi, niist voi tulla vatta kippiäks~
(suolaheiniä)
~sit syötti simmost kiloruoho, happoruoho~ (suolaheinän nimiä)
~ei ne mujeet nouse näin kilokselle~ (paisteeseen)
~ja hirvasporola ne onki kilosarvet ja ne om paremat luukshej ja muuten
ku härijän~ (omat hirvaat, vieraat härät, kiveksien poistaminen
=vasurien tapoja, luonnon vastaista)
~kaho kul lapselle kilostaa päevä~ (kätkyeen)
~nii on kirkas jiä jotta ihan silmiä kilostaa~ (jääpäivät)
~keväillä lumii aikaa päivä kilostaa silmii, jottei tupaa tultuu niä mitää~
~iliman aikaa sitä kesällä seilattiin ku vesi ylellisestik kilosti~
(hailuodon seilaajat)
~antaa vain lasten kilostella, ei se jalaka aina kevijänä pysykkähä~
(lasten elämää ymmärtävät)
~kyllä tuiskut tullee ku poro kilostelee~
~kaikki elläin tietää ilmanmuutoksen, se alkaa laukkomhan, kilostelemhan~
~tytöt ol lähtenhek kilostelhen~ (kylälle, kevät=lemmen aikaa)
~kiima ajaa yhteyvesä nek kiluaa, niistä lähtee se nahka semmosina retaleina~
(porojen sarvista)
~jos kohvaa kilottaa o kylömee kevättä~ (kohvajäätä, jäätynyttä sohjoa)
~ihan silimät huikii kuh huoneesta pihalle pistäksen, niin kovasti tuo
keväthanki kilottaa~ (kaavin kieltä)
~kun ensi hangille kilottaa niin ei paista hauvin selkään vaan tulee kylmä
ja pilvinen kevät~ (ilmojen ennustamista)
~taevas kilottaa tähessä~
~väliin kiloittaa ja väliin sataa~ (tod)
~eihän nyt kalloa soa, kun lehtipuut keltasena kilottaa vetteen ja ne sitä
pelekejää~ (kalat syksyllä)
~kahtook kilotti minnuun niin somasen näkösesti~ (hyvät katseet)
~ee se tuo Miina suata Ristoon kahtoo, kun sen silimijä kilottaa~
(ujostelevasta)
~lasta vähä kilottaa, ei se uskala tulla sanhoon päivää~
~jos se oikein komiasti kilottuu, kellastuu niim pietän että se on hyvän
ensi kesäm merkki~ (lehdistä kiiltävä maa, syksyllä)
~kilottunu honka~
~tuntuu jäniksettii jo kiloussa olovan, koska papattaavat huutoo~ (keväällä)
~sillon ku se on killouvellaan~ (hirvi kiimassa)
~killousaika kevväällä~ (ketuilla)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
