~talavella myö laskettiim mäkkee ja piettiih hiihtokilipoja~
~tottakai sen nyt täytyy miäs saara, kun ihan kimman kilval sitä pyyrystää~
(miesten pyydystäjät)
~velen kans kilpaa, se jeätyy~ (maa syksyllä)
~äit sano jotta noustak kilippoo päivän terän kansak~ (päivän terä)
~se ui kiven kanssa kilpaa~ (käsipohjaa uivasta)
~huutakaa kilipaa, jos tuo pikemmil loppusi~ (lapsille)
~ei ook kilipoa huonoellej jäelle~ (keväällä)
~emmie uo mikkiä kilpuaja~ (kilpailemista inhoavat)
~hämäris mäntii ja pijam poltettii ja kilpahyppyy kotii~ (kekrikokolta)
~ei jumala ilman kans maksa kilpailla~ (ukkosen)
~laalumiehiä ol, ne kilipael kellee enemmä ol niitä laaluja~ (laulumiehet)
~se kilivasee puuhu~ (kärppä)
~oli kova kilpajuaksu kotio~
~ehä sitä uskallak kesällä kauvvam pitteekkääk ku se kilepakoetus~
(kalja happani)
~tehhäänkö tästä kilipamorssian~ (pestessä ensin vastasyntyneen tytön
etupuoli, kilpamorsian=kosijoita houkutteleva)
~siinä oli kilipanuju että ne ennättäisi ensiksi~ (vrt. nujakka)
~vähänä siinä on elämä kun ollaan variksen kansak kilipasilla~
(köyhyydestä)
~että tet vaij jätäm minuam, lähtekää vain kilpasile~ (kilpailusta
pitävät)
~lähetääpäs kilipastammaa~ (juoksemaan kilpaa)
~meilä ku on tässä järvessä ryti ja korte ja kilpe~ (kilpe=ulpukka,
vesikasvien nimiä)
~mutta ku tässäki järvessä on semmosia niitä just niitä kilpheitä ja kaikki
sehän tarttuu niihi~ (uistin ulpukoihin ja lumpeisiin)
~onkos teirän kilpehet ollut tervehiä tänä talvena~ (kilpehet eli lapset,
isokyrö)
~se on kova ja vähä kilpeeki~ (hapan, raaka muurain)
~n om paremmin sellaasia kuivankilipeetä ne rämäkköpuut~ (kuivia ja kovia)
~kilvel lehtei vesem päällä~ (ulpukan lehtiä)
~lahrempoukama o täynnä ulpukan kilpee~ (vrt. lumpeen)
~heitethiv verkok kilvel laithan~
~eikös ne ottanna kilpie, keittännä ja sillä peseitiin ja joivat~
(keittäneet lääkkeeksi, johonkin tautiin)
~outahirvillä om paksu kilpi~ (metsähirvillä, sarvien
eteenpäin työntyvä osa)
~lahnankalala ne o emä kilevet nuo suomukset~
~kyllä siin o henki kilpenä~ (keskenmenossa, vrt. suojelushenki)
~ei sitä kilpikaarnaa löyvvä muualta ku ijävvanahoista männyistä~ (paksua
kilpimäistä kaarnaa)
~lokkokaali ja kilpikukka järvessä, ja vita~ (vesikasveja)
~keltanen kilpikukkanen~ (ulpukka, vrt. valkonen)
~siin järves on sitte kilpinen ranta~
~kilpipää~ (leveäsarvinen poro)
~ko mää oikeen kilpistyij ja sannoin ni sit piti suuns kii~
~se miäs varaasti mun kintaani mutta minä kilpistyn ja otin väkisis siltä kintaani pois~
(kilpistyn eli suutuin, kovensin itseni)
~kilipisty poutaan~ (pilvinen taivas)
~kilipistää pakkaseksi~
~jos mitä pientä taotia on ollu, ni sit on kilevoteltu ja mänty~
~kengittä mie kilpottelin kesällä~ (lapsena)
~em meinannup pyssyy pystys kun tiä oli niin kilppaantunnu~ (jäätynyt)
~minä luulin että Naku se kilipuilee tuolla männikössä vain sitte minä näin
että se uliim mettäorava~ (omia nimiä)
~ottakaa kopsa ja kantakaa kilpukat kuurii~ (kuurii eli halkovajaan)
~laskulohi ku se näkkee sen kilpukan ni se sitä niiku karvii ja mennee verkhoo~
(puisen merkin tai kohon, karvii=pelkää, kolarin kieltä)
~kilipukka~ (rentukka)
~lyhykäisiä puita vittathaan, se on kilpukkalautta~ (vittataan eli
sidotaan vitsoilla)
~jokku poltti ennen niin kytönsäj jottei jäänyk ku kilsa savi~
(sininen kova savi, vrt. kyteä)
~korpikuusi on kovvaa ja kilsiää~
~kilseä se on vielä tämä selkäjää, kiva jää, ei se leikin lähe~
(kiva eli luja)
~merran rihmat on kilseellä~ (kireällä)
~kun se tämän suven jälestä kylymää kyllä tuloo killen aeka~
(suven=suojan, kille=kantavat hanget)
~lähethän aamula varhain methän killen päälä on hyä keli~
~se tuo kilsi savikko on sittä kovvoo, kun sitä joutuu kuokkimaan~
(vrt. saa kuokkia, oma ja vieras työ)
~se ol aivan kilsi hanki~ (kova, kantava)
~kilsihanget kun ei upota~
~vasa mennee pienennih hangen aekana kilsin~ (poronvasa,
liikkuu hangella)
~hanki kannatti jalakamiestäi niin että kilsin peäsi metilläe mistä vaen~
(kevään iloja)
~kuhan nyt kilspakkasset tulloo~ (kovat pakkaset)
~totta se tää Puavollampi kilspouttii pelekevvää~ (kun ei anna kaloja,
kovia poutia)
~kilsisavikko se ei kasvam mittää~ (kova savikko)
~nahankilsoo irkuaa~ (irtoaa, hilseilevästä ihosta)
~noitten kirspertem pääl rastaat ov vähän kovii~ (kirsikoiden)
~tulleekoos tänä vuanna kisperijä~ (kis-per)
~tuohen kilsua~ (helvettä)
~moankilsu sanoivat moanturvetta~ (ohutta turvetta)
~taetas puota lävite kilsun~ (suon ohuen turvepeitteen)
~ikääv vanhallännät nahkaiset ne kallas kilsuks~ (kutsuivat,
nahkaisia vällyjä)
~siin oli vettäkij ja siin oli sittem mukava aina mukulana teherät toisellensak
kilisuja~ (notkossa, veen jäätyessä)
~vähänrinteen taipeessa on sitten kilisusavvee~ (kovaa ja sitkeää)
~kilsusuo~ (veen pinnalla kelluva turvelautta)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
