~laskuja~

~ku pakkaise kimaliet ol metäs neät nin ne paisto~ (jääkiteet lumella)

~jos se kimaliaine ol nin kyl se siit laske~ (turvotus, 

kimalaisen pistosta)

~sare tule ko kimaljaiset on noin liikkeel~

~tählet nii kimaltelee, ku on oikei selvä ja pakkai~

~vuuvve vaihtees jos ei oo puis lunta ja on kova pakkane, et puut käyp oikei 

huuteesee et senko huuvverimpsut kimaltelloo, sillo tulloo hyvä marjavuos~

(lappeen kieltä)

~välistä karva kimalteli ja välistä oli kun ukonkoera pystössä karva~

(karhulla)

~lumi kimaltelloo, ei saa katsoo~

~keyväiset hanget kimaltuat nii kirkkuast, jot silmii häikäsyö~

~päevä käöp laennee selekkää, siitä se sätteen kimallus käöp silemmii~

(päivä laineen selkään, eläviä olentoja)

~kimaltaa se voije tuota avohuavoo vähä lujasti~ (kirveltää,

parantavat voiteet)

~koira o häntä kimarasa~

~paremp on kengässä kimara enneku villi varpahassa~ (villi eli rakko, 

vrt. rahko, pyöreitä)

~lämpimäst pittää pukkee, kimara tuul on ulkona~ (kylmä, raju)

~kyl se niilen laps on aika kimara, ei muuta kun mutkittel kaiken päivää~

(mutkitteli eli kiukutteli, pahaan oloon löytyy syy)

~kimara~ (hunaja / täysinäinen kenno)

~kui tua joki nii kimaraine o täst Kukoharja kohralt~ (kimaraine 

eli mutkikas)

~ne kimarehti nii keskenää, niillä voip olla riijjuuassiit männeillää~

(nuorilla)

~mää olen siks miähen lämmittäny, ko sää kimaroittet, sano tervaskanto tohta~

(tervaskanto tuohta, omaa maailmaa, kaikki elää)

~kärmek kimaroittee~

~ei olek kimarroinneet mihinkkää~ (ihmiset ennen talvi-iltoina,

vaan tehneet puhdetöitä)

~tuahi kimartellee miälelläns~ (käpertyy)

~ei tarttek kimarrella~ (imarrella, tapojen vastaista)

~tuo se tuohe kimarus siit tuppa, et mää saa sil sytyttä valkkia~

~siitä se kun kimaseotuu~ (orava liikkeelle, vrt. kimeä ääni)

~ei se piräm mittään issoo kimaustakan, muukko semmosem mossaukse~

(ääniä kuvailevat sanat)

~se kietoo semmosia poemuja yhteem myttyy, kimekkeiks ja täppeiks teällä 

niitä sanotaa~ (kalojen tekemiä sotkuja, verkoissa)

~tual suuren kivel luan oh hyvii kimelimelii~ (kallioimarteita)

~aurinko kimeltee vähän kirkkoosti~

~se kimertää jo tanahuossa~ (lapsi pihassa, vrt. lainasana kartano,

garden)

~kun oli toisilla kimijee ja toisilla römijee ääni nir raato kun sitä 

yhtehen suuhul laulethin nin s oli komiaa~ (yhessä laulaminen)

~jos ol suur torvi niin tul römiämp ään, mutta jos ol pienemp niin 

tul kimiämp~

~kum poutahaukka tuloo vinkumaan, tuloo hyvä seä, se vinkuu niin kimeästi että~

(oikean suomen luontoa)

~yks ov vaaleemp toin on kimmeemp~ (kirkkaampi)

~oi mikä kimmee sinine~

~mää kuulin käärmeev viheltävän, semmosta kimikkää vihelystä~

~enot kimisööt~ (sääsket, vrt. sukulaisten henget)

~ähmilliähä nuo lapset kimajua sitä enemmä ko niitä kielletiä~ 

(parikkalan kieltä)

~kimajaa ku itikka~

~nynnötin tuosta meijän tytöstä tullookii vaekka pienenä seul semmonen 

kimitin, aena iänessä olova~ (vrt. nynny, hiljainen)

~kimitä mitäs kimität, em min itteeni sentähren tyällä tapa~

(orjuuttajille vastaan laittaminen, oikeaa itsenäisyystaistelua)

~älä kimitä poika sitä vahvaa sahtia, se mennee päähä~ (humalajuomisen

myöhäisestä alkuperästä, luonnotonta)

~silä oli semmon kimma tuon tyttären perhään, että ne oli pakko päästää 

naimissiin~ (vrt. naimaan)

~mikäs kimma sinne tanssein taas on lähteet~ (halu, into)

~sillä kimmalla se sinnel lähti että Jussin näkis~

~kimman kamman oli että pääsiimmä taipaleelta pois ennen ku alko satamha vettä~

~tein sulle kimmat~ (suksimäessä, olemalla rohkeampi)

~arvaa sen että semmonem pilkkana pito kimmaannutti~ (kimpaantua)

~ee se peäse ylös, mutta kyllä se potkii ja kimmakoe~ (pieni lapsi)

~suattaa ne kiukuissaan kimmastellak~ (pienet lapset)

~rauhotu ny, mitäs sä turhast asjast kimpastusi~ (toisen turha,

toisen arka paikka)

~se niiv vähästä kimmasttuu ja alakkaa kivehttiik~ (kiistellä,

oudoksutut eli vieraat piirteet)

~se kimmastui ja suuttui silimin sokkeaks het~

~emmeköhäm meekin kimmastuj ja rupee äijää ottaa~ (vanhemmat 

sisaret, nuorimman mentyä naimisiin)

~kimpastu ja otti akan itelleen~

~ko se halakasthin nuin, se kimpasi jalan ittesthän~ (jalkavuuden, 

suksikoivu)

~kah mite sukkelast kimmeltsii ylös tilalta~ (lapsi vuoteesta,

sortavalan kieltä)

~kuiv puu kimmelty ja vetäy kieroksi~

~kiiltomaro siäl kimmeltivä~

~tähet vilikuttaa ja kimmeltää, tulloo pakkaine~ (elävät tähet)

~kimmenteli se tyyni järvi kuutamos~

~se kimmertyy mahalleen~ (pieni lapsi, vääntäytyy)

~Ainon poika jo pualivuatiaana kimmerti ihtesä mahallee~

~niijem pit männä jotta jalat män kimmin kammin~

~sitte ko se on ympärik kimmitetty niin sitte se höylätähän 

tämä ulukopuoli~ (vieraat höylät, vieraat kimpiastiat)

~hää kimmiää lautoi ruuhe pohjaks~ (höylää, lautaruuhet)

~vaik on tyttölaps ni sellaine kimmo on jot mikkää häntä ei hallitse, 

ai sen ko om mänös ja kulkemas~ (kimmo=itsepäinen, hurja, äksy, 

luonnenimet)

~ko kirvelläkki veistä, nii kirves kimmoile~ (lylypuusta)

~nek kimmottelee kyllä tuiskun eellä~ (kimpoilee, porot)

~siin kaks kiltti kimmottele, meijäm poik ja jumal~ (lasten kanssa 

kilpaileva jumala, vrt. jokin eläin)

~kyllä se kimpovaa taevaalta, pakkasella sehän hyvin ussein kimpovaa~ 

(tähti, pilvetön taivas=tähdenlennot)

~kisaten kimmoten ne lapset vua lakkametästä kaokoo suolta kottiin tul~

(viitasaaren kieltä)

~ne ol kuh hullu kuuna päivänä~ (vrt. kuun ja päivän näkyessä)

~kiurut on sellasii kimmurjaisii, joiton vesropakois ja välist lähteiskii~

(sääskien toukat)

~kärmes kimmuroittee~

~laps kimpus pystyy, konttas pitkil loattijata~ (lasten elämää)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)