~olem meä aikii kohi julma syömeä kimpuroa~ (kimpuroa eli hapanta,
lemin kieltä)
~ne ain enne joivat sitä puolavettä ku se ol kimpurata ja makijata toiseksie~
(puolukkavettä, oman terveyden lähteitä)
~paistaha uutta leipiä, tiä o jo sellasta kimpurua, jot kulkus männessiä voivottelluo~
(elävät leivät, kaikki elää)
~ei ole rieskaa eikä hapanta, sellaista kimpuraa~ (rieskaa eli tuoretta)
~ai jai ko on karpalot kimpuran happamii~
~tuohepalane pantii keskeltä kiinni, ja siit se veti kimpuraa~
~mänee suukiin kimpuraa~ (karpaloita syödessä)
~ov vähä kimpurassa häntä ja korvannenät~ (sudella, koiran tavoin, lähisukulaisia)
~siinä on ykskerta kimpura ihminen~ (äkäinen, kiero)
~on se niin suihtiisa purova kimpura ja se kaiken muun hyvän piälle ossoo äkkäytyä~
(sonkajärven kieltä)
~semmosia kimpuraneniä missä pannaa se vihta ensimmäiseen ketaraa~ (karjalaiset reet)
~ne siit suap kimpurehtua kaikella viisii sitä lapsjoukkuu elättäissää~
(suurperheet, vrt. odottaa että edellinen lapsi kävelee omillaan)
~vai viel sie siin koitat kimpuroita vastah, kyl se on mentävä~
(vastaan laittavalle lapselle)
~mie oti tuon lapsen sylihei, mut hää kimpurois vaa lattial takasii~
~voi perhana, mite mite miu viime yön kivistel, ja kimpuroittel mahhaa et
makkaamisest ei oikei tult mittää~ (mahavaivat, johtuvat mahaan laitetusta)
~ei se kalja viel oo tarpeeks ast väkinnää ja kimpuroitunnaa~ (hapanta)
~siinon semmonen työhakki jotta se on aina varain uamusta, myöhään illasta
töihen kimpussa~ (työhakit, vrt. hakki=naakka)
~koskas ne kimputan~ (pari, laitetaan kimpuksi, yhteen)
~net on kimpunheet monta vuotta~ (seurustelleet)
~pitkkään se Mikko Annin kansak kimputti~
~ei sitä tuommosta jaksap pitteäk kun alakaa kimputa~ (isoa kalaa)
~elä kimppuos siinä puttoat sylistä~ (lapselle)
~kimputit kyllään lähtemään ja jo itkee tihhuutat, että pitäs kotio mennä~
(lasten elämää)
~elä kimputa, ku ei kelepoo ni olokaa ilima~ (kimputa eli tyrkytä,
vrt. omituinen "mainonta")
~vielä se hetken kimputtaa ennen kun tulloo~ (syntyy lapsi)
~kimu~ (kimalainen)
~kimuvappas poika uunin piälle ja syyvä alas ne hellahalot~
(syytää)
~täytyy kattoov vaan että ossaa sittet taas takasikkin~
(vieraassa metsässä)
~vieh hyvä nuorikko minut pellole että ku nuoi on korree ilema ja,
että hääkiik kuuloo käekukkumise~ (sokea mummo, käenkuu)
~se on tullut tärvätyks mikä on tulluh hankitukssii~ (palkkatyön
ongelmista, oman työnteon vastakohtaa)
~käöhäv vasttae~ (lähdössä olevalle)
~see näyttäs kauhialt ko, ko nyp pannasis niim paljon tekemän tyät
ko minäki olen nuarempan tehny~ (orjatyön muuttuminen palkkatyöksi,
samaa kakkaa)
~noo, kuinka kukij jouti olla, iham myöhän siel oltihii, kuinka se
syöminenkim meni ja kuinka palijo oli stä, omaastakin nii, omaasija~
(oltiin hautajaisissa)
~ja se ko näät ol erämaata, hyökii ko tulliit siihe ni suvet huusiit
yöl pihas~ (vanhempieni tullessa asumaan, susilta varastetut
maat)
~kerättiim myö viimei kesänä lakkoja ihan tästä lähisuolta sankkosotalla~
(vrt. kaupalla, joensuun kieltä)
~sellain ko mäntii virpoimaakii, ko virpoimaaskii käytii, niin,
sit mäntii kuostii ajamaa~ (kuostia ajamaan, vrt. kusti)
~käkkii seun tälle kesälle kukkumisesa kukkunu~ (käen aika)
~tällähippä ongella min oon saanuk kolomek kallaa~ (omat eli
oma tekemät)
~tuo laulaa aina nuita vanhoja iampäiväsiä lauluja~ (vanhasta
kiinni pitävät, vrt. uuden keksijät)
~kyl tuahises on, mämmy hyvää~ (astiassa)
~ja onhan siinä niitä syvijä kohtija jos mataloetae syvempijjäej jos matalampijae~
(järvien tuntijat)
~koera haukkuu hyvännii huononnii~
~kävi se meillä sillonnit tällönni~
~se puhu minulle ummetkil lammetki~
~ku se kanto niitä kivvie ikäsäkki aekasakki~ (lappalainen,
vrt. seidat, kivistä ladotut kehät)
~tosa samasa paikasa, siin mä ole syntyn ja meina viäl kualakki jolle
joskus tapaturmasest~ (kuole)
~mää sano muk konn em mää tul tee sairalaanne, uskokaa vaa, mää sano ja,
ek kyl sem muutenki paranee, ninko o parantunuki~ (vieraat sairaalat,
kalliiksi tulevaa teeskentelyä)
~mää ole semmone et mää em me ilmam minkää, em mää kenenkään
nurruilla viitti olla~ (mene ilman viemisiä, toisten vaivoina,
omaa arvomaailmaa)
~niit ruukas tullan nyt myöhemmällekkin näihim mäkiin~ (teeriä,
vrt. mäissä kasvavat puut)
~semmoisenkii kalan saivat ko harjus, kerra saivat sammenkii~
(harvinaiset kalat)
~se pit taluttoo vaekk oss ollu aenuu lehmä ni sekip papille~
(ahneuden uskonnon papit, voitteko poistua)
~niitä panttiin sinnek, sinnel lahttiin suullej ja panihan se isä
sinnekkis selälle~ (mertoja)
~minä tiijän niim palijon siitä kun o ite ollunna vähän niissä,
oon ollu montae jo vähä, ninkö, ninko, apuna ja auttamassa~
(synnytyksessä)
~uunim päälläkihän ne on nukkunneet ennev vanahaa~ (ennen vanhaan
=pari polvea sitten, isot uunit=myöhäisiä)
~enovaina, se oli iso poromies, sill oli kolomatta kymmentä oppinuttaki
härkää~ (sodankylän poromiehet)
~no kyllä ne olit lujat kyllä ne olit liikaki lujia~ (kotikutoiset
kankaat)
~kerranki oltiil lehtimetässä ni, kaks kärmestä oli ja sillon tuli
lähtö siitä puskikosta het~
~melal alko kääntämhääv venettä, löi vethee, ja löiki tyhjää ja meni
päätäh myön sitten ittekki koskeen~
~lähretääskin Korhonojalle niiniä kiskoon se oj jo paras lunkanaika,
lähtee hyvin ettei tartte kynsiään repiä~ (käsin kiskominen)
~onko sulla suurikin kankasmuru~ (pitkätkin loimilangat)
~miul onnoi viel kalat ruokkimata ja pere tulloo tuota päätä murkinal~
(ruokkia=perata, vrt. ruotia)
~tie ja tiekkih hyvä~ (oma työ)
~tuollahan niitä selekärannolla on apajjii paljjook~ (selkärannat)
~toellaes se tul niih hiljoa ett en minä huomanna ennen kus se ol
iham minun takanan~ (sumiaisten kieltä)
~karhu puijar ryskytti kovastij jos kovastikki, kettu se vaim maatak
köhönötti parsilla~ (eläinsadut, opettavat omia arvoja)
~harvon se musta pilivi sattaakkii, vaen semmonen savenkarvanen se sattaa~
~täs min oon kulukenut toisenkin kerran tätä juntua myäri~
(juntua eli polkua)
~kons kennelkii neulon lapasta ja sukkaa~ (toisille tekeminen,
vrt. omaan napaan tuijottaminen)
~sillohan ne tanssi itek kuhhiim mikähäm missäi~ (omat tanssit,
henkilökohtaisia, vrt. omituiset "tanssilavat")
~hampaitakoha rupijaa lapselle tekemähä, ko kinaa laskee~ (kuolaa)
~sepäs on koko kinnoo, on ku sammakon kuttuu~
~huulie ne siveli kiiskin kinalla jotta lapsesta tulisi kalamies~
(syntymän jälkeen)
~tuloo pitkä syksy kuh hämmähäkin kinaa on pelloos~
~ol hirmuise paljo tuol moas hämähäki kinoa~ (kastetta, seittiä)
~jopa tarttu kärpänen kinnaan~
~jos aamulla on kinnaa maassa, niin sinä päevänä ei saja~
~löysin hyvät kinat veneesee~ (kinat eli vantaat)
~se o ensin se pohja vestettävä ja se kokkakines~ (veneen pohjapuun
jatkeena oleva kaareva puu, vannas, kinu)
~se ol tehty kinesperälle~ (veneen perä, suippenevaksi)
~kinaheinä~ (kihokki)
~kiiski se on, ja se on kinanee~ (limainen, niljakas)
~kinalainen~ (porontaljan pääpuolen nahkakieleke)
~kinoatha ne, millo heitteät sylpainia, millo mitekii~
(pojat keskenään)
~sitä voi mon mies ollak kinetissä jos noi pohjatuulen ulejat
piisoa pitempää~ (pulassa, kevätpohjaset, viivyttää kevättä)
~liijjal lyhyt se on sinun hammees kun kingerkoukut vilahtelloo~
(polvitaipeet)
~mie ku voijalla kingervoiteella~ (kipeitä niveliä, omat voiteet)
~niin kingistää vaekka kaksi lienöö~ (vatsassa, kaksoset)
~koivikoista kiskottiin tuohet ja kannettiin kottiij ja kingottiim
painon alles sitte~
~jos ei kingotat tuohia niin ne männöö ihan käppyrään~ (laita
painumaan kivien alle)
~ei se tölli niim mutta kum palo ne kontin koirrat ja luinen kinkotin~
(tuohipihdit ja kinkotin, omat kalut=omista aineksista)
~mei äitil ol ja sellane luust tehty kostikka, mil heä kingotti tuohta
tohvelii tehhesseä~ (tuohitohvelit)
~minkätähen se tuo kaolus kingottaa niim pahasti~ (kiristää,
omat vaatteet=löysiä, mukavia)
~mie täsä värkkäsin palakheile kingulin ko net sitä aina mankuva~
(lapsille kiikun, tervola)
~äiti pisti mamman suuhun ko se kinisemmäär rupes, oli aika mikä hyväns~
(mamman eli rinnan, imettämisen oikeus)
~heleve~ (tuohen päällyskerros)
~kiniäinen~ (tuohen sisin kerros)
~ne sittek kinisöö ne itikat~
~kinijäisijä~ (hyönteisten nimiä)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
