~mehtään sitte se kinka tehtiin~ (kinka eli tuohipino,
vrt. kinkama)
~karttu juuri aika kinka kaloja~
~varttoos kohta kum päästään tohon kinkamaan, nin siinä mukavasti hyppäyttää~
~se on semmonej jyrkkä kinkama ettee siitä tahop peästä ylös~
~koli niin paha pyrytalavi noli tiekki pikku kinkamilla ett oli oiken paha ajaa~
~mäkistä matkoo hyvin kinkamaesta~
~keväil oltii iltaa myähää seinustal kinkkaamas~ (kinkkaamassa
eli hyppäämässä ruutua)
~heitettiin kivel ja kinkattii~ (kiven ympäri, maahan piirtäminen
=myöhäistä / vierasta)
~eihä se ennää sovi päälleis, se on iha kinkatsu~ (tiukka)
~se ov vielä minum muisto aikhaan ollu hyviv vallassa kinkerit~
(kinkerit eli talkoot, muiston aika)
~sitte suurek kinkerit ja vejettiin sitte talloon honkahirret~
(hirsitaloa tehtäessä)
~mihinkäs kinkeriin se talo kuulluu~ (vrt. kylään)
~kylävvanahi on nyt tuo Hallakoj Jussi tässä meijän kinkerissä~
(kylät ja kinkerit)
~on kinkerisä nuon kolomisenkymmentä talua~
~tänne ei ollum muuta kun kinttupoloku vaan, pitkij jokitörmää,
tuommosta kinkeroista~ (omat asuinpaikat)
~kinkile~ (kapeikko soiden välissä)
~son vissiin pieniin päin se Helppa, kun sillä näytti olevan vassa
niin kinkillään~ (vatsa kireänä)
~ois tässä jo elämistä muutennii eikä kinkinkankkii tarvihteis
kennenkää välissä pitee~ (kinastelun vieraudesta, ei kuulu
pohjoisen tapoihin)
~niill on aina jonnej joutaviist asijoist kinkkaa~ (kinaa,
paheksuen)
~se on kans sellain kinkka, ettei se toiselle peräks anna~
~sie kinkkailet aina vastaa, vaikka sinulle mitä sanos~
~kinkkamain joka tekie omam piesäm mukaan~ (päänsä)
~tingat kinkkaokset tul sen kansa~ (kinastelut, vrt. tingata)
~jotah impluentsaa tai sellaist nuiverrost~ (vieraat ja omat sanat)
~semmosta ahvenen kinkoo~ (isoja ahvenia)
~jos ee kottiin kantanna, kinkkoom pani~ (pinkkoihin, tuohet metsään)
~kingossa ne pittää olla, ne kävertyy muute~ (tuohet)
~älä kinkoile niitä säkkilöi yksinnäis tapat itseis~ (nostaminen,
selän tappaja)
~kyllä siinä lapa kinkssaa astijjoo uurttaessa~ (uurretut astiat)
~on sitte piäntä ja valkosta luuta, niim mennee kinkuraa~
(käärmeen luurangossa)
~koitetaas kuka pitemmällej jaksua kinkuta~ (yhellä jalalla)
~Lemppa-Viia men kinkutti tost ohi~ (omat nimet, kuvailevia,
hauskoja)
~ei se halakii kiero puu, kun siin on niitä kinnakkeita~
(syitä, sälöjä)
~tuota kinnaketta myöten sitä peäsisi soareen~ (kapeaa kannasta)
~sinnout semmonen kinnake jottei sinnuu ossoo suollen piästee,
kuret luuloo vielä kaverikseen~
~se oli vähän kinnakkeista se liha~ (jänteistä)
~ne oli itet tehtyjä neki kinttakset, tuommosista ohkasemmista nahkoista~
(kintaat)
~vetäkää se kinnarihin, niin se on hyvä nylykiä~ (kinnarpuuhun,
eläin takajaloistaan)
~kinnarikoukku~ (nahan muokkaamiseen, vrt. vanhemmat kiviset kalut)
~paleloo sormia ja varpahia niin vietävästi, kun ei vain alakaasi kovin
kinnaroomahan~ (pistelemään)
~kylmä se on jojella kulkia, käsiä kinnaroipi~ (pistelee)
~nahat kinnarootihi~ (muokattiin koukulla)
~talvisi ol miähil kintta, nahkakintta vantustem pääl~ (kintaat
ja vanttuut)
~vävyn kinttaat ovinaolassa~ (vävyn asemasta)
~se käy kinttaasa noutamasa sieltä pohjoisesta~ (etelässä syntyvä kuu)
~siipiorava hyppää niin ku kinttaan löisip puum mantoon~ (runkoon,
muhoksen siipioravat, missä pohjoisraja)
~otethan vanthut pois kinthaista ja panhan kinthat vinkhan~
(vinkhan eli kuivauskoukkuun)
~koukkaamal näät kintahii tehtii~ (koukuilla)
~ettei osaa kintahii kutoo~ (kudotut kintaat, vrt. nahasta ommellut)
~naiset pit ennel lapassii ja miehil ol kinttaat~
~rukkasten sisässä miehet pittäävät paksuja kintaeta~ (rukkaset,
kintaat, lapaset ja vanttuut)
~se kärestä aloitettaa kinnas~ (lapasen teko ranteesta)
~hiä ol lopen selvä kintain neuloja, hiä neulo kaikellaisii kirjavii kintaita~
(venjoen kieltä)
~ne löiväk kinttas yhte~ (menivät yhteen)
~sais männä yhtee nii yhelaisii hyö on, ko käs ja kinnas~ (vrt. paita ja peppu)
~tulloot kurjat ilmat ku on kuun ympäär kintaat~ (kaaret)
~kääny sitten tiähhaarassa oikeelle kintaalle~ (vrt. kädelle)
~tuu äitee kattohon, ku pihalla sataa tylyjä kintahia~ (isoja lumihiutaleita)
~alakas nyk kinttaita sattaa, että kartano puhistus~ (kartano eli piha,
oma suhde lumeen, vrt. omituiset "lumityöt")
~tua Anna on mulla täs aina kättä kinnasta~ (apuna)
~sellasil puhheil mie viittaan kintaal~
~kinttaalla minä tok viittoosim moesillej jutuillen~ (toisten juttuihin
uskomisesta, oma totuus=itse nähtyä, itse kuultua)
~siinähän tuo oli aivan kinttaalla että kerkesin~ (täpärällä)
~siell ol kinnashirskiv vallam mahoto, voan ikkunat siin ol pienellaiset~
(välikaton kannatinhirsi)
~nuttu piäle, nuora vyöle, kinnaskäppöset kättee~ (talvella
matkaan lähdettäessä)
~kolomisäistä pittää ollak kinnaslanka~ (säikeistä punotut langat)
~kahtokaa ko tuon kintaslinnun siivet läpöttää justihin ko kinttahat~
(töyhtöhyypällä)
~lapassii tehhään sukkatikulla ja kinttaeta kinnasneolalla~
(tikut ja neulat)
~tästä tuonnej juoksi kintasorsi, sinnev vieraat jos talon ihmisetkik
kinttaasan nakkasi~ (monikäyttöiset orret)
~sattaa akanpaloja kun kintasresuja~ (isoja lumihiutaleita,
ukko ja akkahaltijat)
~kinnaa niim päätäns taappäin että~ (lapsi päätään)
~loimep pitää kinnatal lujalle~ (kiristää, loimilangat)
~minä kinnasin niin kaavan että se lupas lähtee~ (vrt. kinusin)
~eivät sovi yhtä, jo taas kinnajat~ (sovi yhteen)
~kinnais~ (palokärki eli koro, laulusta ja koputuksesta annetut nimet)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
