~laskuja~

~nuan koira methäm menöö, juasten käyrel lompotelle, kipi kapi kotijat tuloo~

(loruja)

~kipakko, se om pikkuner reki, sillä ne ajo kilipaaki vanahaa aekaa~

(pieni yhenistuttava ajoreki)

~kipikusijainen~ (keltiäinen)

~ne kipimaorijaeset on kaekkijan ilikeimie, se polttaa niijen jäläki~ (keltiäisten)

~tulvat kipin kapim pois kur rupes satamaan~ (ilmojen mukaan eläminen)

~mänkeepäs pennut kipin kapin tuppaan~

~kuusisep puu kipinöitte paljo pahemi ko mäntyse~

~kuis se valkja nii kovi kipinöittee~

~ko siinä vähä enämpi poltti puita ni s oli niin kuuma että kipinöitti~

~viälhää hiilus kipinöittee~ (hiillos)

~enämpi ku hankaa nii se alakaa jo kipinöijäj ja mennee niinku hiilelle~

(kalikka, kitkatulta tehtäessä)

~se ol niin suutuksissa, että oekeen kipinöe~

~kyl yskä paranoo ko kuumas saunalöylys ropsuttelet vasta kans ryntähäis variks~

(variks eli lämpimäksi)

~se pallaa että kiljuu ja siältä tullee sittek kipinää ja sauhua hurjasti~

(tulen ystävät)

~kipinät niil lentäävät~ (tietää pakkasta)

~kipinästhän tuli syttyy~

~s oliki aika möllikkä oikeen, ei ollukkaam mikkään turha kipinä~

(tyttö syntyessään)

~sillo siinä käy semmonen kipinä~ (muurahaispesässä, kepillä koskettaessa)

~auvojalakasin sinne menthin, juosthin niin että kipinä kävi~ (saunaan)

~miul nii kovast kipinoittelee sormee, ku se jäi ove vällii~

(vieraat ovet, vrt. ihmisille rakennetut kodat)

~kusijaeset keussaan kipisööt~

~kyl nin kipistää pakasel ja ko om pali pakast ni lumi sillai narskuu~

(harjavallan kieltä)

~Marja kipittää setän tyjöön ain kun vaan tiätää misä se o~

(sedän tykö, omien läheisyys)

~johan se juostak kipittää tuva yl~ (kävelemään oppinut lapsi)

~kyl se ol metka ku ol se hank kevähel, siel kiplittii~ 

(kipitettiin lapsena)

~nuin se jo juostak kiplottellee emäsäj jälessä~ (kissanpentu)

~poemijak kiplotteleppas Annu tuolta rantteelta kuivija lastuja~

(sytykkeiksi, rantteelta=halontekopaikalta)

~kipoolee kun oravat puusta puuh~

~viskaseppa pari kipolista kiukhaale~ (vettä)

~käyn nyt voa kipottele, pienil jaloillas~ (lapselle)

~jos on kipee nin kipottakoon, jos om paha nim pakottakoon~ (loitsusanoja)

~aarinko paestook kipottaa~

~ne elleäk kipottaa niin sievästi~ (omassa mökissään,

oikean suomen malli)

~se mökki vaen ollak kipottaa siinä kosken rannalla~ (omat asuinpaikat)

~viikos kapast kippaan~ (valmistui sahti, vrt. kuunvaihe)

~se oli jalvoistans kans yhteen aikaan semmone huano mutta taitaa hyvin 

kippaillaj jo~ (paranevat vaivat)

~kippaloittie kauvan aikaa, kun nokkoin pistiä~ (nokkonen)

~kippaine kappaine kannom peähä, soanks meä tänäpäivän ropiei marjoja 

täytie vai huomen~ (heitettiin rove ilmaan)

~mitä oli semmosta tuahenkipparaa että sai alkuu~ (tulen)

~kippar kappar marjoja täötee, jos ei täöteen niim puolillee~

~oravahit tuolla oksalla hyppiek kippelehtää~

~Mikkohan se aeka paljo nuita kotitöetä kipperehtää ja korjovaa ja laetteloo~

(omat työt, omille tehtyjä)

~kipperpuu~ (karviainen)

~ku se o hyvin kipperes ni sillon tule pakkane~ (kuun kanta)

~sillä on vielä kipperä jalannousu~ (vanhuksella, omia hyveitä)

~kyll oli kippeen punanen puku ja vanahalla ihimisellä~ 

(kippeen eli kirkkaan)

~se on hoaleanvoipa, eij oo nukka kippeätä~ (haaleat ja kipeät kankaat)

~onhan ne jo vuosikausia yhessä kulkenhee ja kippaskutia pitähnee~

(hiljaa hyvä tulee)

~kyllä tänä suvena on mustikatkin piäniä kippiäisiä~ (kuivat suvet)

~ei oo kippua ei kappua millä ottaas vettä~ (kipot ja kapat)

~kapat olliit joista juotii, lapsiil ol kippo~

~ei kauvom mennyk ko oli kipot täynnä~ (marjoja)

~jo minäki oon kivosta ryypännym monta kertaa~ (kiposta)

~kipposia, kapposia, vakkani täythen marijoja~ (marjaan lähdettäessä)

~antakaa sieltä jottaek kipposta että saahaav viskatas saonaa~

(vrt. kiukaalle)

~kippois kappois, soaks meä ropiei marjoja täytie~

~täytyy tällät nua linnut yhteen kippuun et on parrein niit kottiin kantaa~

(kippuun eli kimppuun)

~on semmoin kippura vaa toisin ajon tuol taivaal~ (kuu)

~lapikkam kippura otti risuu kiini ja mä romahlin mahoillen maaha~

(kippurainen kärki)

~aivan heti semmosella kippuralla~ (makasi käärmeitä pälvessä)

~ompa kippura tuuli, ko meinaa naama jäätyä~

~kuv vesi laskeupi niin koski tullee kippura aaltoseksi~

~kippuraheinä~ (saniainen)

~se kippuraine lapikas tuollee laitettii~ (suksen mäystimeen)

~se on niin hirviän kippuraista se vesi~ (aaltoilevaa, kippuraiset 

eli taittuvat aallot)

~kävi jo melekonen kippurameri~ (myrskyn edellä)

~vanaha meri ei tuuv venneeseev vaan kippurameri tullee~ 

(vanha meri=myrskyn jälkeinen meri)

~kippuranennee~ (pidettiin kauniina, pystynenää)

~sen Marin lapsista tulloo kaikista semmosija kippuranokkija~

(periytyvät piirteet, vrt. vanhat valokuvat)

~kippurapiäuallot se teköö tuo poekkipohjonen kun oekeen napakasti puhaltaa~

(vrt. vaahtopäät)

~semmoset malaap päällep pantiin ettei ne päässyk kippuroitteen~ 

(tuohikattoon)

~ei se sillä lailla kippuroihtekkaan ko mataloisa~ (vesi avomerellä)

~kippuroitti siin ja tälviisii pylkkäis~ (vauva, liikkui ja nosteli 

takapuoltaan)

~kärme kippuroittaa~

~kuu kippurtaa~ (kanta selällään)

~jos se saa sitten nuin kiprahtaan ni se enner repiää ennenkä se oikiaa~

(tuohen tuntijat)

~sääne pyörähtää kiprakasti, jottei atro yletä~ (säyne, atrain)

~siel on aika kiprakka pakkanen~

~kyllä on kiprakkata tuo itätuul~

~se kipristellöö ja vähä itköö~ (vauva, vatsavaivoissa)

~mitä sä siä pihalla kylymäs kipristelet, tuut tupahan lämmittelöhän~

~ko lumela hiuttaa, se ei niin kipristele~ (paleltuma)

~tuoh jos peäsyö kipristymmeä, se halkijoa~

~nek kipiää kipristää~ (kusiaiset)

~kipristi äiteensäk kaulaha~ (vierastava lapsi)

~pakkaine kiprist järve jeähä~

~koko yöm pakottoak kipritti tuota lonkkoa~ (lonkkavaivat)

~vielä iha kuivillee hankattii kiprula astioita~ (kipru

=tuohenpaloista ommeltu pesin)

~ves varistettaa jotta kipruiloo~ (poreilee, mämmiä tehtäessä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)