~laskuja~

~missä on kari, nin se teköö pikkukirhan joss on pikkusie kirhoja~ (koskessa)

~ei pie kirhennellä eik syännellä~ (ilkeillä, äksyillä)

~tytön tintti äitisäh helemassa kirhenttää~

~siäl on niin kirhiä pakast ett oikken korvihi ruppe~

~kirhijäine~ (hyttynen)

~kiriheinä~ (kirhinä, suoheinä)

~kirikajaa~ (kalalokki)

~se men yli unes ja ny o niin kirilö ete tahr lainka nukku~ (yli unesta, lapsi)

~sieltä kuulu pienel lapsen kirinä~

~se on semmonen kirinäpirjo~ (itkevä lapsi)

~sehän ei ook kun semmonen kirisko, ei ool lehti paljo isompi kum mustikan~

(lapinkoivun eli vaivaiskoivun)

~sus ol olt siel silmät kirisseä ja irvistelt hampaitoa~ (kadotetut

petoeläimet)

~älä ollenkan kiristelh hamppajas ja hiok kynssiäs ku lährp pellol vaa~

(vieraisiin töihin pakottaminen, maanviljely=maaorjuus,

orjat korvattu traktoreilla)

~se on pakasen kiristyst vaa, kun tommossi lume haituli satta~

~kiristys~ (rasvainen liharuoka, käristys)

~ettei kiuas päässyl levistymään oli sen ympäril semmottek kiristyspuut~

(omat kivikiukaat, vieraat tiilet)

~pakanen om paukkunuj ja maa on kiristynyj ja jäätyny~ (syksyllä)

~pakkainen siellä on koska lum niin kirisöö~

~semmoseem paikkoon ku, vesi kirisee kivier ravosta~ (pantiin merta)

~tulesa pijettihin että ne aivan kirisi, kirisi vain terva suksempohojasa~ 

(suksia paahdettaessa)

~nukku yhtmitta, ei yhtä ruppek kirisemä~ (lapsi)

~kitisee ja kirisee ja vikisee~ (lapsen ääntelyä)

~rastas kirajaa vaa~

~heinaikaan heinikoosha se kirisöö~ (heinäsirkka)

~kirisi ja kärisi~ (kärppä häirittäessä, kimeä ääni)

~liekkö ollu semmoesta hyvvee ilemoo, ja sit tuas kiristii pakkaseks~

(hyvää eli leudompaa ilmaa)

~kyl se jotenki viel lauloa kiristeä muitekii~ (kyntörastas, vrt. laulurastaan 

ääntely)

~kirittää~ (kiuru ilmaan noustessaan)

~nep pantihir rihimalla tuohoj ja kirittihin sitte semmosella luutingilla 

joka paino jalat luttuhu~ (luistimet, ei kuulosta omalta keksinnöltä)

~koitas ny kirrii se pyyki kans, ennenko pimmee tullee~ (omat kiireet)

~pittää kirrii et tapajaa toiset kii~

~talvi kirii~ (kiristyy)

~pakkanen kirii järven jäähän~

~kirrii kun kirriikkii~ (lätäköt umpeen, vrt. Kiri=pakkasen

haltijan nimiä)

~ko etelälle ottaa tuommosta hattarapiliviä niin se kirii pakanev vai~

(kiristyy)

~kiriäänen~ (kiuru)

~niin kauvvan ko kuu ja aurinko kulkee~ (aina, valojen kieltä)

~ei se vielä lintuin kirjoessa oo~ (kuljeksi missä tahansa)

~se kirja elikkä viiru~ (paimenen kepissä)

~suuret kirjat~ 

~pienet kirjat~ (lapasten kuvioita)

~kirjallee ko ol kuottu sit se sellain kirjallee poimittiikkii ko käytii 

ompelemmaa~ (hamekangas)

~punase piseet kasvoissa on koppelon kirjoja~ (vrt. teeren)

~kattos sie kun tällä koiralla on kaunhit kirijat kaulassa~ (turkin kuviot)

~ei siinä silimänkirjoo tarvita, mut jos et ossoo niin anna olla sipo sinnään~

(vrt. vieraisiin asioihin "kouluttaminen" eli pakottaminen, vastakohtia)

~monelaisil kirjaimil~ (kirjailtiin lapasen suu, kirjailut=omat kirjaimet)

~sit ol monenkirjasta korreeta~ (koristeltua puulusikkaa)

~konttikirjaseksi kuottu, ei pystyyn van vinnoon ristiin~ (kudottu kori)

~sille laitettii neula johokii, et tul kästyöihmine~ (tytölle, nimeä annettaessa)

~pappi oli nii ankara, ettei se päästänyr ripellej jos ei olluk kirijantaitava~

(vieraat lukemaan pakottajat, omalta maistuva pappi-sana, vrt. pupit eli 

henkiolennot, voitteko palauttaa kansanuskosta varastetut sanat ja häipyä maasta,

typerät vasurit)

~ku kirjapauloja tehthin~ (kirjottuja nauhoja)

~kirjasiip~ (kirjavasiipinen paarma)

~s ool se Tokku nii yltä tarkka ja terävä, eik ollu päivän päivää kouloo käynnö~

(koulu=tyhmentää, turruttaa, tappaa oman ajattelun)

~se oli niin kauniin kirjava et se oli kirjava~ (tikkojen ystävät)

~voi kun ne tek niitä morsiammelle, ne ol nättiä, punasen kirjavia~ (nauhoja)

~ei satanna kun kiven kirjavaksi~

~kirjuva hää o~ (kärppä)

~tehtii kirjevii alasii~ (villakintaita)

~ei ne pannu mitäh kirjavaa päälleh~ (suruaikana)

~kirjova~ (silmikkomainen kudontamalli)

~kirijavakeppi~ (lepänkuorilla värjätty keppi)

~kirjavaliina~ (raidallinen tai ruudullinen huivi)

~kalat ei taho oikein syä nyk kon kirjaval lehen aika~ (syksyllä)

~kirjavavarssukat, viirukkaat sukavvarret~

~äyrämöiset pittiit kirjovii kintaita~

~siell oli jo hilloja, suo ihan kirijavannaan~

~olha meil metsät heitä, kirjavannaa~ (kyitä, käärmeille kuuluvat metsät)

~se on niin kirjava ilma, satta ja paista~

~toisil männöö yhtsojjoo toisel o vähä kirjavampaa~ (elämä ihmisillä)

~kesä näöttää niin kirjavalta~ (tod)

~kirjavaharakka~ (kirjava=kaksivärinen)

~kirjavahauki~ (pilkullinen rantahauki)

~tämä lanka tuloo kirjavaasta~

~sil om piäskysen kirjavakas näkö~ (näkö eli kasvot, teerenpilkuista)

~kirjavakoskelo~ (isokoskelo)

~kirjavkärk~ (käpytikkä / pikkutikka)

~kirjavii kärmeitä~ (kyitä)

~kirjavapaarma oh hajasiipisemp ku sokijapaarma~

~kirjavaperho~ (nokkosperhonen)

~ne aeka poarmat on kirjavaperssiitä~ (aika paarmat)

~kirjavapuuhkonen hattu~ (kirjavasta turkiksesta tehty)

~piipussa ol kirjavarret~ (koristellut)

~kirjavars keppi~

~yks sellaine kirjavaselkä musta mato~ (mustat ja kirjavat kyyt)

~kirjava suorsa~ (vrt. kaksivärinen)

~kirjavaks töyreks~ (sanottiin naarasteertä)

~kirjavatöyr~ (töyri eli teeri, vrt. touri)

~kirjava tikka~ (pihassa, tiesi sadetta)

~se sil kal hakee kirjavatikka elatukseh kaiken talvee~ (hakkaamalla 

siemeniä kävyistä)

~näin kirjavavverkulaise~ (kirjavasiipisen perhosen)

~kyl mul ol net tervampisara nim paha, kyl mä olen kirjavoinu vaa~

(tervanpisarat eli pisamat, kirjavoinut häpeilemättä näköäni)

~kesä tulee maa kirjavoittee~

~lankatukki alakaa kirijavoejak kul loemet alakaa loppua~ (loimilangat)

~tätä myöte olliit kirjavoiteltu sormii, tupsut punasel, mustal valkejal 

kirjavoiteltu~ (kirjailujen ystävät)

~kiäjem piälys ol kirjavoiteeltu sormikkaassa~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)