~lunta eij olluk kum pikkusen kirjona~
~tehhään niihin lapasiin kirjomalla rantu~
~sukansääret kirjottii ennev vanahaan monenkirjaviks~
~pitääkhäm mum mennäs sinne Amerikhan, kun se velii om mua sinnen niim monta kertaa kirjoonu~ (ei kannata, siellä ammutaan lapsia)
~ompas ne kirjotelttuk korjast~ (lapaset)
~taitaa tulla aivan muavunnaine saje kun taivas rupes noin liennyttelemään~
(ilomantsin kieltä)
~pilvet hyvin kirjutteloo~ (sateen edellä)
~viitiks sä kaik tommosep pahas sanoman kirjotukse lukki, em mnää viit semmossi kattokka~
(pahasta kertovat sanomalehdet, voitteko poistaa)
~kyl siint mukava taru tulee siint asiast~ (asioista kertovat tarut)
~minä sitä kirjuttammaa opin ilima opin käymätä~ (oma oppiminen, ei kestä yhdeksää
vuotta, vrt. vieraaseen elämään aivopeseminen)
~sillon ko oli viä lunta juhanneksen aattoviikolla eikä lehtee puisa ollu~
(oikeasti kylmät kesät)
~ihan neljätoist viistoist tät sataa, kun kirjotetaan~ (1914, tuli kätilö
paikkakunnalle, omat kätilöt=lähisukulaisia)
~se kirijootti mullen kyllä lääkitystä mutt em min oos sitä nauttinu~
(vieraat lääkärit)
~nek kirjotti lehemäj jä minkä ko ei ollum maksaav verua~ (viranomaiset,
kansan työstä rikastunut "suomen valtio", voitteko poistaa)
~ne ol nii kirjutettu ne liitinkit nii koukeroiseks~ (liitinkit=käänteet,
paidanhihoissa)
~sill o pinta peäskyse kirjuttama~ (pisamista)
~se on niin kirjotettu~ (kyyn selkä, pyhiä kuvioita)
~se on nii kaunis matas, se kirjotta punaselt ja siniselt ja onk siin vähä
kellastakki ja~ (matossa)
~kirjokajava~ (töyhtöhyyppä)
~kirjomyssy~ (naisten kirjailtu myssy)
~kirjonokka~ (poro, otsassa kirjava täplä)
~kirjosiip~ (tilhi)
~lähel lempo lentämään, kirjosiip kiitämään~ (loitsusanoja)
~enne neulottii kirjosukkija monev värisistä korriista langosta juovikkaisiks
ja lämpsikkäisiks~ (lämpsikkä eli ruutu)
~se oli sit kirjovyä ko sem piänen ympäril viimetteeks~ (sidottiin,
kapaloiden ympärille)
~kirjut punaset ja mustat, pohja valkonen ja harmaa~ (lapasissa)
~nii sorjii kirjukkeita on varres ja teräs~ (lusikassa)
~kirjukkeita kintoas~
~meekki mukulan ain kirjuköpei koijust koiju määhä aikan tei~
(tein koivuista, määhän aika, vrt. mäihä)
~mithään lintuja net olit, ko tulit meän kartanole, noli semmosia kirjulaisia
pikkulintuja~ (ylitornion kieltä)
~s oon kirjulainen käärme~ (kyy)
~se likka on äitensäp perrään nin että kirkahtuu~ (pakahtuu, vrt. kirka)
~isä kirkas kovastij ja susi lähti menneen että se oikeen mäki jytisi~
(omaa susien karkottamista, ei johda sukupuuttoon)
~kunnei muu auttanu, mä kirkasin ja kyllä mukulat totteli~
(parempi kun lyöminen)
~Maikki säikäht ja kirkais~ (omat nimet)
~kipiäst kirkas itkeh~ (lapsi nimeä annettaessa, pidettiin
laulajan enteenä)
~kirkas ittes ja ot tyähön kiik kans~ (kirkas eli karkaise)
~mnä pelkäsi stä meno mut mnä kirkasi itten ja meni vaa~ (karkaisin
itteni)
~taevas on kirkkaas tähres~
~pimees ne näkyy ja niin kirkkahia jotta~ (kiiltomadot)
~totta kais sen näki kun kirkas kuuvvalo oli~
~ennusttaa hyvvee kessää~ (juhannusyön aurinko)
~karttaa tämmöstä kirkasta päevämpaestetta~ (sammakot)
~jos linnurrata näkkyy kirkkaana tullee lumitalavi~
~aurinko paesto kirkkaemmillaan~
~likellähä juhannukse aikaa, ko s o läpi vyön kirkas~ (yön)
~kultoa kuuleamp ja päiveä kirkkaamp~ (mikä se on, arvoitukset)
~on niin kirkas ilima jott oikee huikaasoo silimiä~
~kirkas ilma kun on, niin se vähä kumoittaa sih rannalle~ (saari)
~taitoa tulla halla ko on nii kirkas~
~sillo ol pyyt kesyjä ku tul pilevisestä ilemasta kirkas~
(vrt. toukokuussa, ilmojen kääntyminen)
~kyllä Nytkymej järvellä täyty ollas semmonen tuulinen kirkas ilima että ahventa soa~
(jämsän kieltä)
~kuu paestoak kaljottaa kirkkaalta taivaalta~
~taihvaan rannal kirkhaja paikkoja~
~ja sitte oli kova kirkas pakkane~ (talvimuistot)
~siällä näky kun kirkas vesi oli että siällä pohjassa oli monessa kohtaa,
siäl oli olluk kaartiska~ (katiska, vrt. kaari)
~sitte kirkkaalla jeällä syksyllä~ (pyydettiin mateita)
~hopialoheks sanottii, sellane oikei vaalee, niiko kirkkahalle paisto se pinta~
(lohien nimiä)
~purep pihkaa niin tulee kirkkahat hampahat~
~siell ol vielä kirkkaat tuohet, se on nin kestävätä~ (venevajan katossa)
~ne ei oo puutkaa yhtä kirkkaita mehässä~ (omat vertaukset)
~kyl kirkka raaka laattimattas vaan kaunei ova~ (raaka eli raidat, matossa)
~lumi o niin kirkka valkost et katotuks saa~
~kyl kirkas koria om mutta kirjavaki auttaa~ (kirkkaat ja kirjavat)
~siin on kirkas lintu sano setä-Riku näriä~ (närheä)
~ja kyl ne paljo kirkkahammat tullootkii ku ei oikei päivä äkätöksee paa~
(mattoja kuivumaan)
~vaen toesinnaan ne on tänä aekana vuosta vielä ihan kirkkaat marjat tertussa~
(pihlajissa, vuodet ja ajat)
~ne ei kirkkahasta tykkää~ (kristityt, kirkkaista väreistä, mustien ajatusten
uskonto, ei kuulu suomeen)
~enämpi kirkas kala~ (kolja, merikalat)
~kyl mun sit kamalast närästä ja korventa, väänttä suut kiaro ja kiärttä kirkast
vet suuhu~ (vatsan pahoinvointia, ylös ja alaspäin oireilu)
~se kun kirkkaallev verellep peäsöö niin se alakaa kuortumaan~ (haava ruveksi)
~kuusi puskee kyllä kirkasta pihkaa jos sitä rikotham pinta~ (puut ja ihmiset,
yhenlaisia)
~tulhan näihin kirkhaissiv vaarhin~ (kirkkaisiin vaaroihin, tuntureihin)
~nehän syö ettei niisä ook kirkasta piikkiä oksisa~ (metsälinnut neulaset,
metsä=luotu metsän eläimille, vrt. metsiä rahasta kaatavat örkit)
~aina sillä pysyy se luonto niin kirkassa, ko kiruaa vielä, ei se hellitä~
(vanhus)
~se ol nii kirkas poika ja sukkela~ (terävä järjeltään)
~naurettih nii kovast, että tul ihlan kirkkahaks~ (mieli, ilon kautta)
~tul nii kirkas olo, etten saanu ollenkaa unta~
~se maep piti kirkhaana sitä koijjua koska se aina ui sielä madepadossa~
(made koivua)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
