~se on sellain kirkasjärkiin miäs se Kilpi-Topias~ (omat ja vieraat nimet)
~sai se Matti nii kirkasluontose euko, jot siint onkii oksat pois~
(kirkas eli kiivas)
~se Seru on niin kirkasluontone immeine~
~Matti on nii kirkasluantoone notta sei valehtele eikä petä ketään~
(kirkas eli puhdas)
~soon aina nii kirkasluontone ja hyäntuulinen~ (omia hyveitä)
~Kirkkojärvi on sitte kirkaspohojaanen~ (vrt. saamelaisten saivojärvet,
lähdepohjaisia)
~kennenkäs toi niin kirkassilmäil laps on~
~kirkassuomuinen kul lahna tai särk~
~kirkkahis päiväpaisteis ittijäh ja kultijah kirkast se hiilevväk~
(hiidenväki, monet väet, ihmeellinen taruolentojen maailma)
~ku hiili rupee ittekseem palaan tuala, kirkastaa nin että, se ov
viaraansilmä se~ (tietää vieraita)
~pian se kirkasti taivahan~
~ku se kirkastoa oikei, silloha se pakaistamoa rupijoa~ (kirkkaat
pakkasyöt)
~no nyt se kirkastaa jo, tulloo ukkose perästä kirkas~ (myrskyn jälkeen)
~se paistel pihlajammarjoi, se muka kirkastaa ääntä~ (paistetut
pihlajanmarjat, omat hoidot)
~taivas kirkastaise ja pilvet hajoavat~
~taivas kirkastai tulluot pouvvat~
~taitaa tulla jo pouta, ku vähä kirkastajjaa~ (poudan toivojat)
~se i yhtään niät lähek korreen näkösest kirkastelleimaa tuo ilema~
(sateeseen kyllästyneet, syksyllä ok)
~kyllä se näöttää, ninku se lähtis kirkastelemaa, vaekka se äsköj jo ihan
ninku visko vessäkeniä~ (vesi säkeniä, vrt. tuli)
~tään eto asia takkee ei mei kannata kirkastella, senku sovitaa pois~
(kirkastella eli kiistellä, oma sovittelu)
~se sittä hyviv vuatek kirkasttuu kul lumessa pyörittää ja karttuvvaa~
(talvella valmistuneet vaatteet)
~tuo lumi kirkastuu tuolla lailla~ (keväällä)
~ei siit mittä saret tul, näyttä et taevas ruppe kirkastuma~
(ilmojen kääntyminen)
~kul länneltä kirkastuu auringollasku alta, ni sillon tullee pitkäp pouvat~
(taivaan tuntijat)
~om päävä kirkastunna~
~annetahan kirkastuav vähä elämän~ (tammikuussa, ennen kyläilemään
lähtemistä, pimeät kuut)
~kirkastuu silimän näkö~ (muurahaisten nesteestä, vrt. sisältää
jotain myrkyllistä ainetta, lääkkeet=myrkkyjä)
~kirkastu kun päevä, että oekeenhan se sittennii ol~ (asioiden
kirkastuminen, oikeneminen)
~kyllä se meänki elämä vielä kirkastuu, ku ootethan~ (hyvien
päivien odottaminen, huonojen ohittaminen)
~eekö sana tokene vae pittääkö kirkastua~ (kiivastua, suuttua,
vrt. luonnenimi kirka)
~tuhka ov vanahastaa hyväksi nähtyjä kirkastusaeneita~
(vrt. tuhkavedessä peseminen)
~ku sil Marjall ol ryijyt, nii kyll ol kirkasvärisii, nii koreit~
~s on sitte hyvä laulamaha, kirkasäänine~ (laulajaksi syntyneet)
~tulek kirki kiimasuosta, häkärä häjym purosta, tämäl lapsen lantteilen
tämäm peipoisem perälen~
~nousek kirki kiimolleis, jos et tänä kesänä, ni elä pitkänä ikänä~
(lemmennostatusloitsuja, kesä=lemmen aikaa)
~kirkheinä~ (kirkiruoho)
~kirkka~ (iso turvekuokka, kaksi tai kolmepiikkinen)
~iltaisil nousuo ehätäht tuolt nii kirkkoalt~ (ehä eli ehtootähti)
~ja olliit kirkkaavesiset jooet~ (joet, kotiseudulla)
~iha hiekka jalkoja polttoa ku se oikei kirkkoast paistoa~
(heinäkuussa, päivän palvojien pyhää aikaa)
~luullaan tulevam pahat ilmak kur revontulet hyvin kirkkaasti häärää~
~aurinko kul laskijaa kirkkaast ni siitä kauniss ilma tullee huomen~
(auringon laskusta ennustaminen)
~kyllä se paranee, minusta se jo katteli kirkkaammastik kun eelen~
(sairas lapsi)
~jos se kihatta oikki simmot kirkkast~ (kiuas kuumana,
vrt. omituiset lämpömittarit)
~se nousuo ylös ja lauloa nii kirkkoast sorjast, siit toass tuupahtoa aloa~
(kiuru, volgalaisten jumallintuja)
~kyllä mun tuli kirkkahasti vihaksi~
~meiräm mies on niin äkkinäänen, jotta kyllä sen kans pitää elää tairolla,
jottei se kirkkamastuusi~ (jalasjärven kieltä)
~ne auringonnoususs ottaa vähä semmoist kirkkauven tapaist~
(kasteiset kivet)
~jos kuka tarvitti läheisempeä kirkkautta, sill ol oma päriese~
(puhdetöitä tehdessään)
~ee kaovan kirkkaotta suotu~ (auringon hävitessä, oikea kääntyminen
=vie päiviä)
~tuohestahan kirkkiä tehhää~ (tuohirasioita)
~oos siitä tuohikirkistä, sehän kur rasahtaa nii sehäm mennöö kerralla
hajalles sittä~ (rasahtaa pakkasella, vrt. rasia)
~pane kirkhin voita~
~pane konthin kirkki~ (tuohiastiat)
~sotkan kirkki~ (naarastelkkä)
~kirkosa piruki istuu~ (vrt. pirunkirkot, isoja kallioita ja luolia,
vrt. maalata piruja seinälle, pirut=sukujen eläinhahmoisia
suojelushenkiä)
~laps pittää kirkkova, huutaa myötääse~
~ne tuota piti sitä kirkovvaa uamusilla~ (piti kirkkoa, riekot)
~kyllähä näin syyskesällä ko muikku alakaa olla mäjissähä~
(muikun kutu)
~mä oon oikiastaan syntyysin emäkirkkoosia~ (vrt. kirkot=kivi tai
metsäpyhäköt, oman korvaaminen vieraalla)
~kintahiih korjutelttih selkämökseh kuvii~
~kirkkokukka~ (kullero)
~kirkkokukka~ (maitohorsma)
~kirkkolaanen~ (tulikipuna pataa nostettaessa)
~kirkkolintu~ (keltasirkku)
~kirkkolumme~ (lumpeenkukka)
~tulkoa pia lapset kahtoon, ku kirkkomiehiä mänii~ (kipinöitä,
vrt. omien pyhäköiden tulet)
~kirkkomies~ (pohjanlumme)
~sillo o päivä kirkkomurkinois ku aurinko paistoa tuoho sillapenkeriese~
(vrt. kirkolla eli metsäpyhäköllä syöty ateria)
~siinä kankaalla panneet kengät ja vähä niitä nöpsyjä korjaelleet~
(kirkkoa eli pyhäkköä lähestyessään, omien tapojen
jatkuminen)
~sen tunturin päälle näkkyy seittemän kirkkopaikkaa~ (vrt. pyhäkön,
korkeita paikkoja)
~kirkkotähet~ (tähtikuvio)
~kirkämmäi tulluo meil ja tuop miul tuomisii~ (kirkämmä eli äidinäiti)
~kirkämmä ja kotämmä~ (kirk ja kota, äidin ja isän äiti,
vrt. metsäpyhäkkö ja kota)
~kirkokkaat~ (pyhäkkömatkalla käytetyt tuohivirsut)
~kirkonavvain~ (kevätesikko)
~kirkonkarkonkukka~ (päivänkakkara)
~kirkonkello~ (kissankello)
~olkai nyl lapset hiljaa, taikka mörkö viä teitit kirkorromppii~
(mörkö eli karhu, vrt. karhujen suosimat kivikot)
~sano yhren Kotkam pojan seisonneh honkaa~ (seisoneen honkaa, päällään)
~kirkovvanhin~ (ensimmäisenä maahan haudattu, vrt. peitetty
kivikkoon, uskotaan muuttuvan paikan haltijaksi)
~kirkonvisa~ (lahopuu, omia uhripaikkoja)
~jos kävi nim piti pyhkiä tarkhan jalkansa, mullap pois, ettei tulluk
kirkonväki mukhan sieltä~ (omien pyhäköiden tapoja)
~varikset kirkkoaa~ (omat sanat, luonnosta)
~kirkoittelhan ne akat ennen kevväällä lehmät~ (laittoivat kulkemaan
haarojen välistä)
~herkiät kasvamasta, jos minä sinut kirkottelen~ (astun ylitsesi,
minkä jumalan kirkko sijaitsee naisten haarojen välissä, oiskohan
Emä-jumalatar, vrt. emä-tin)
~ne ol niin ne nielut että ne ei männä vastakkain sehä ois kirkotelluk
kala siitä ois männä läpi ja eijj ois jeännä pyyvvyksee~ (konttimerrassa,
pihtiputaan kieltä)
~kun kurki ruppee kirkuu~ (on kevät)
~ne sitte kirkuu ja loikuu~ (lapset)
~kirkuu ko poutahaukka~
~kyllä sieltä vähä valakia kirku~
~onko tuas laattialla silmineula, vaim mikä siinä nuan kirkuu~
(kiiltelee, loistaa)
~siäll o kirkuvan kova pakane~
~kirkuvanpunasta~ (kirkkaan)
~siäl oli oikein hirmu kirkuna päivisi~ (suolla, kurkien tultua)
~kirkuunen~ (varpunen)
~se alakaa kirruuttoo~ (metso)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
