~on niim pahasisusta puuta, että aika männöö kinnekkeihih hakkuussa~
(halkojen väliin jäävien säleiden)
~outahan vähä, minä kun katkon nuo kinnekkeet poikki~ (vrt. kiinnike)
~hyvih hieno kinnekes sen sammalem piässä~ (sudensammaleen)
~kyl siin on kintereep piukal ko niim pitkäm matkaj juaksee~
(kinnerjänteet, vrt. olla kintereillä)
~kinner panee jalal liikkuu eteej ja taakke~ (kinnerjänne eli
akillesjänne)
~jalakoja kinnerrytti ko oli kova pakkanen~ (kihelmöi, pisteli)
~tosa polven alla ne on kinteressuanet~ (polvitaipeen jänteet)
~jo oisiit kinnersuonet kitsustettu ja kantasuonet katsustettu,
kui vai vatsai vetäis ja syöntäaikoa suvaittais~ (sanoi kettu
karhulle sadussa, omat eläinsadut)
~oikein kovasti ku kinnertää kylmän vihoissa, niin on kuin oisi tulessa~
(kylmä ja kuuma, lähellä toisiaan)
~voi turkanen kun käsiäni kinnervöi~ (omat voimasanat)
~nim paleli hyppösiäni että rupes kinnervöistään~ (sisään tullessa)
~sitä kylmää vettä ku harroo, niin käsiä oikein kinneröittee~
~ei se laps sua syövyks tuota kinnestä~ (sitkeää lihanpalaa)
~kinni~ (karvattomaksi kulunut peski, myös kinnirukka)
~piäni kinni kun maannapa~ (maan navat, pieniä)
~oli niim punainem pakkaskuun kinnikka~ (nouseva talvikuu)
~kinninkanniainen~ (leppäkerttu)
~pese lumella kouras, herkiiää kinnistelemästä~ (omat konstit)
~poika kiivetäk kinnisti oksattomaam puuhun~ (ihmisapinat)
~kinnisukat~ (poronnahkaiset säärystimet)
~kyllä sielä kirithän ja kinnitethän, että päästäs muista eelle~
(kilpailun vieraudesta, voittamisen ilo=häviämisen suru)
~kinniäinen kanniainem mihes menet naimaan, suureen saareen
kivikirkoj juuree~ (leppäkertulle, omat kirkot=isoja kiviä
ja kivistä ladottuja pyhäköitä)
~kinniäistuoh~ (keskikesällä kiskottu tuohi)
~emäj jatko on kinnunki~ (lautaveneessä, vannas)
~sehän oli tarkka haettava metästä semmonen käörä puu josta kinnunki tehtiin~
(veneeseen)
~tässä ei kinnustella vaikka menis saukkolakki ja säpäkhet~
(poronnahkasäärykset)
~moa on kinolois~ (verkoissa)
~hämähäkill annettii sit suur kerä kinnuo mitä myöte lasseis moaha~
(ylisestä, kun taas muurahaista rangaistiin (kielimisestä) sysäämällä
tämä alas, omia arvoja opettavat eläinsadut)
~laskkoo kun hämähäkin kinnoo~ (kehrääjä)
~ku ol yläkuu ja paljoh hämähäkinkinoja~ (seittejä)
~eihä se muuta pahhaa teht ko kinnoo tek~ (hämähäkki)
~kino~ (kevyt valkoinen tuhka)
~leppä on kinol~ (kun lehdissä näkyy harmaata nukkaa)
~kino valluu suusta kuh hampaeta tekköö~ (kino eli kuola, lapsella)
~kokkakino luiseamp, se hakataam pohjapuun kansa yksiin~
(kino eli vannas, lautaveneen osia)
~ko oikee pyryttää ni se lennättää lumen katoilt ja niist tulloo kinnoi~
(kinoksia)
~maa ei kino, ku om pinnalta kuiva~ (kino eli peity seitteihin)
~sattaa huomenna kum pelto kinnoo~
~vaen niin kinnoo taevas, kyllä siitä sajet taas tullee~
(menee ohueen pilveen)
~ko om pitkällist pouvat, niim mua kinnoiloo~ (loppukesän
aamukasteet)
~ne on sittä vielä niin kinossija, jotta ne e pysyk kässissä yhtää mokomat
massit~ (pienet kiisket, nilsiän kieltä)
~jo oamusta se alako viskovah hiutaleita ja iltasilla ol kinokset tiellä~
~tuolla s oon työn tehnyk kun on nuii, kinokse alta kaevanuk kusiaihmättähän~
(karhu keväällä, eläinten töiden kunnioittaminen, vrt. vahinkoina
näkeminen)
~a ko tuiskuis kovast, tek kinokset~
~kylläpä tuola katos on hämmähäkin kinosta~
~lum on kinospäissä~
~tulee hyvä vuas, kun on noin kinostannu aitajem päällä~ (lumi
=hyvä enne, omia jumalaisia)
~oli kinostanu oven taka, ettem meinannup päästäp pirtistä pihalle~
~mikä siinä liel lumipesä, se siihen kinosttaa, kaekki lumet kerejjää~
(lumen pesä, elävä olento)
~totta se pilivi ei olek kulukenu joka on kinostanu~ (sama pilvi sallassa,
kuin rovaniemellä, lumipilvet)
~se kun oli tyyni niin se puotti tasaltaal lunta eikä kinostellum
mihinkääp paekkaan~
~ol nii kauhi kinostus huomeltta eten meinan pääst ulos töhjöst~
(mökkien nimiä, vrt. tohjo)
~muutamina talavina se kinostuttaa lunta palijo pahemmin~
(lumitalvet)
~kons om poutapäivä tulossa nii sit se kinovaa moa~ (menee kasteelle
ja seitteihin)
~kinsu~ (pieni rapu)
~kinttahallisen sieltä nokkinu, löytänym marijoja~ (lapsi,
omaan opastaminen)
~tyät täytyy tehd ningo valkee olis kintereil~ (oudoksutut
kiirehtijät)
~kolomatta vuotta se kinteröe se vika minussa, sitte se läks~
(pois lähtevät viat, eli vaivat)
~myö ei ois otettu niitä mukkaammo, va eihän ne kun kintras vua,
ja ottoohhaan ne pit mukkaa~ (lapset, kiteen kieltä)
~vuatek kitisty pyykissä niin kinttanaks ettei se sopinnu ennee piälle~
(kitisty eli kutistui)
~aina ne mukulat vääntää siinnä permannolla yhlessä kintterissä~
(lasten elämää)
~kintut ihlan kankeat kum ma kävelin öylön niim pitkäm matkan~
(keväthulluus)
~kintun kohassa polovi on~
~kinttu on täälä nilikasa~ (toisen polvi, toisen nilkka)
~olipas kintuulla aika, mutta kun lippasin minkä kintuusta helläs,
niin ehriinpä kumminkin~ (omilla kintuilla ehtimisen aika)
~nee meni niin et kintut vilkui~
~sellaine se ol et kinttujäntiese se pyrki~ (susi kiinni, petoeläin)
~kintut karvothin ko lyöthim pathan ja uunisa annethin hautua,
siittä tuli hyyvää kinttukeittua~ (kintut eli poronkoivet)
~sain kintkiveräsän simmose via siel mätäs talvel et se särmistele
joskus vieläki~ (kinttukiverään eli akillesjänteeseen)
~kinttukuoppa~ (polvitaipeen kuoppa)
~kinttukeäntiemet näkkyy kun kumartuu~ (polvitaipeet)
~kinttulöyly~ (jalkojen kylvetyslöyly)
~taetaa sieltä männä salom poekki kinttupoloku, mutta ei sitä äkkinäene
ossook kulukee~ (riistaveen kieltä)
~siinä ne menit kaikki yhres kintturas toisiansa pökkiej ja pölläällen~
(lapset)
~yhteen kintturiin se ihtesän noim pan ja siinä ol~ (käärme)
~kintturiisheinä~ (pantiin saaviin kuumaan veteen ja haudottiin jalkoja,
jokin saniainen)
~ihan suotta aekojaan ovat kintturoeneet oekeestaam pirruusissaan~
(piruuksissaan, vrt. korpin lailla, eläinhahmoiset jumalat)
~tuo Pekka-poika se ei oo kinttusitteessä, sille kun sanot nin se pian
käyvvä vitasoo~ (käydä vitasee, vrt. viita)
~kyl sitä ko tulluo kesä ni suop tuos juossa kinttusilluoa~ (paljain
jaloin, kesän iloja)
~siin om pahampäevän kinttutie, ei taejja moni kulukea~ (hyvän ja
pahan päivän tiet)
~kinttuvankku~ (kannantakainen, kiinnitetään suksen mäystimeen)
~kinturipuut, niit oli kaks rannetta vahvaa puuta~ (loukkupyydyksessä,
kansi ja aluspuu)
~mitäs siinä kinttuat, pysy kauvvempana~ (oman tilan puolustaminen)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
