~oli simmanen mäen kirma~
~mää istusin reen kirmalla~ (jalaksen kaartuva keula)
~se on kirmapakkane, oikken kirman kova pakkane~
~kirma~ (routa, kirsi)
~niin helepostis semmosen kirman siihen kylymää~ (jäätää, penkereelle)
~tossa toisella kentällä siinä oli semmonen keinukin niillä jossa nuarek kirmaili~
(kisakentät)
~oamuisil se kirmaisuo~ (kireä pakkanen)
~pakanen pijan kirmassee~ (elävä olento)
~se kirmasi oikeim pakkashen illala~ (ilta ja aamupakkaset)
~ka maistaha sie jot se eij uo liija kirmakkoa~ (kirpeää, käkisalmen kieltä)
~se ov vaim makkeimmallee, semmosta vähän kirmakkaa~
~ol sellaine kirmakka pakkaine~
~kirmakka viima~
~siel on niin kirmakka tuuli, että tahtoo naama paleltua~
~on siel vaa hyvin kirmakka ilma~
~ko rautilkainen pääse pureman kätte ni see vast kirmantele kovaste~
(nokkonen, laitilan kieltä)
~haav kirmantele nim pahukseks~ (kirvelee, vrt. vieraat metalliset työkalut)
~se on kirmapakkane, oikken kirman kova pakkane~
~koira juakseva pitki mäkkii kisaten kirmate~
~mehtäkanat ol kirmanna lumhangessa~ (riekot)
~tukat lauhassa sitä kirmattii rantaa het oamusta koko tyttöparvi~
(lauhassa eli auki, letittämättä)
~kyllä pirtil lämpiysaekanaah heitti kirmeloennin kum pankolleh hyppäsi ja
lämpimässä porossa lieksessä jalakojaam piti ja pyöritteli~ (omat hoidot)
~se on juomu oikhein kirmeä~ (suolaheinä)
~mettähakki se on semmonem pienonen haukka, semmonen hirveä ja ääni on niin kirmeä~
(hakit ja haukat)
~se on niin kirmiä se sauvvu~ (sääskien karkottamiseen sytytetty)
~hirvittäähä minnuu, a koha mie kirmistäin miänhä mie~ (kirmistäin
eli rohkaisen itseni)
~vaik yöl kirmistäkköö, ni päivääl jo aurinko alkaa pakkasta rankoo~
(rankaista, koetella)
~lapset juostak kirmittävät~ (vrt. kirmata)
~ei se muutoon niin häjy oo, mutta annas olla kun soon pöhönäs niin se huutaa
ja kirmuseeraa notta aivan saa peliätä~ (lapuan "häjyt", viinan luomia)
~kylläpä tuo kersa jaksaa kirmuseerata~ (kersoiksi kutsuminen, kurikka)
~se kirmuuikä ihimiselles se paras ikä on~ (kirmausikä)
~kevväällä peästiin kiirnahangille~ (kantaville hangille)
~kuulakka pakkanen, lumi kirnahtelloo jaloissa~
~se kirnahteli se koivusauva~ (koivuinen suksisauva)
~on se vaan semmosta kirnappia, ettei tätä pirukan kiljumata söis~
(kiljuvat pirut, vrt. linnut ja eläimet)
~mut mnää en antanup päräks mukkom pyysi ja kirnasi et päästäkä mnuu nyk
kans kosk siäl kylän toisekki lapsek käävä~ (nousiaisten kieltä)
~niin kauan mie kirnasin jot emmoin anto miul tään silkin~ (vrt. kinusin,
kernasin)
~ku se kirnittää sitä, syrjim päen ku se hankoo~ (metso soitimella)
~kuuntelehhan miten nuo puut kitkuttavat ja kirnittävät, sehän pimmeellä
aevan pelottasi~ (metsän ääniä)
~kirno tehtih ain kuusest, kuus on köykösämpä ja sitkiämpä~ (kirnu)
~siel kallios on paljo semmosia kirnuja ninko koloja~ (hiidenkirnut)
~tuol Hakolahe vuoress on kirnu, sanuot oleva pahalaise kirnu~
(vrt. hiiden eli jonkin paikallisen suojelushengen, oman uskon
kääntäminen pahaksi, vrt. pahdat)
~mie uo olt semmone räkäkirnu, ko taisi palennuittaa liikaa issijäi
rihmoi sotkeissai~ (lankoja avannossa)
~kirnukukka~ (ketoneilikka)
~kirnummäntäheinät, sannoot juhannuskukaks~ (metsäkurjenpolvia)
~horsma tekköökii kommeen punasen kukan ja kirnunmäntäheinä on kansa koree
kun tekköö sinertävän kukan~ (lempikukat)
~kirnunmäntäheenä~ (voikukka)
~het kon piikanen laps syntö, ruvettih kokuah kirnonpohjallisii~
(kirnunpohjallisia, kapioita)
~hyttyyset niin kovin kirnuaa tulookohon sarep pian~
~kylymeä kevättä se tieteä kul leivone kirnuvoa kesäkuussa illalla eestakasi
yhessä paikassa~ (leivoset ja kiurut)
~siitä taitaa tullas sajes, kuv vesperhoset niin kirnuvaa~
~nuita nuita pieniä, jotka kirnuaa ylös ja alas kun on hyvä seä, niitä ne
sanoo surviaisiksi~
~sirkka laullook kirnutti myöttääsäk~ (heinäsirkat)
~Erkki meilän niitä inhoo, sylkee ja päästää kiron~ (sudenmarjoja,
vrt. susien syömiä)
~lieks miu päälläi kirot, ko kaik harraa vastaa, mitä mie yritä~
(vai vaan hetkellinen vastainen, pienet hankaluudet=nostattavat sisua,
laittavat yrittämään kovemmin, pitkään jatkuvat hankaluudet
=voi olla enne väärästä suunnasta)
~sana sannaa, kiro kirroo vastaa~ (sanat ja kirot)
~mäne onki ottamaa, väkärauta viäntämää kiiskijä kiron kaloja,
ahvenija ruotasija~ (onkijan lukuja, kiiski=kiro-haltijan kala)
~ne on ne pajut oekein eännelleet siinä laotiin alla, on niissäe olluv voemoo,
on äetistä ja lapsesta lähtennä poes ne kirot~ (lapsisaunaan tuotujen
pajujen voimasta, paju=Maan emojen puita)
~tulista tuhkoa perrään syytivät ettei kirot jeät talloon~
(epätoivottujen vieraiden perään, koti=puhas tila)
~keitettii kiroheinii~ (ja juotiin vesi, kirousta poistettaessa)
~kiroapilas~ (kelta-apila)
~eihän niitä kaekilla immeisillä ou niitä kirohampaeta, mutta ne onnii
sitte oekeita velehoja~ (joille jäi pysyviä maitohampaita, uskottu
sisältävän luonnonvoimaa, vrt. kiro-haltijan)
~kiroheinii kasvo semmosil nurmikkomail~
~sit keitettii kiroheinii ja juotiin vesi~ (kirousta poistettaessa)
~en voinna olla kirroilemata, ku pist niin vihaksen~ (vrt. kutsumatta
kiro-haltijaa)
~kirroeli että karsta katosta tippu~ (voimasanat)
~se alako tuittuillas siinä ja alako kirroellakki~ (tuittuilu
ja kiroilu)
~elä kirroo, mitä sie ain kiroelet, kiroelet ja manaelet~ (kiroilu
ja manailu)
~miss or ryöhöntäisheinii, miss ol kirokastikkaisii~ (heinien nimiä)
~kirokastikkainen~ (niittyräpelö, kirouksien poistoon käytetty)
~kirokatas~ (luhtakuusio)
~kirokokko~ (katajista tehty pieni kokko, kirouksen poistoon
vau kiro-haltijan kutsumiseen)
~kirokukka~ (velhonjuuri)
~kirokukka~ (kuisma)
~kiroleinheinä~ (pukinjuuri / ketohanhikki)
~kironorheinä~ (nurmitädyke)
~oiskohan sitä valamistettu nuista, kironorheinistä~ (kirovoita, öljyä)
~kironruohoja~ (kultapiiskuja / kuismia)
~kiro ohtajaine~ (vrt. ohdake)
~niil ol se kiropuhe ja vannomine iha yhtsuoroa~ (erään talon väellä,
vieraana pidetty puhe)
~kyl se o sellanne kiropukki jot muuta ei paljo kuulu ko kirovelemista
ko se haastaa~
~niitä pannaan kaikkiin semmosiin tulemuksiin kans niitä kiroruahoja~
(kuismia, tulemus, vrt. tulehdus)
~kiroruusheinä~ (niittyleinikki)
~käötti ne sitä kirosananaij joskus niinkun käötettiim pirruo ja kelettä
ja pettoa~ (omat ja vieraat voimasanat, haltijoiden nimiä, per-kele,
vrt. balttien per-kunas)
~kus kuulet kirosanoi, elä mäne sinne juuree, kirot puuttuut~
(kiroavat sanat ja voimasanat, eri sanoja)
~soanko parantoot tuon teijän jalan, minä en loeho enkä kirroom minä
em muuta kun hyvvee tien~ (hyvää tekevät noidat, parantajia)
~minä poltam meirän talo, mua kirotaan nii~ (sanoi tuli, elävä olento,
yksi talon asukkaista)
~kukko kiros harvaksees~ (metso-kukko, kiro-sanan alkuperää)
~mehto kirovaa~ (omat sanat, luonnosta)
~kataja kiroaa~ (palaessaan)
~kataja kiruvaapi~ (rätisee, paukkuu)
~kortet kiroo~ (sanotaan korteen katketessa)
~kahtook kirottaa~ (pikkulapsi, katsoo silmillään)
~nukulaine on kirottu polttama~ (nokkonen)
~minuva niin kirotutti ja kiukututti~ (tunteisiin yhistäminen)
~ei siin siunausta olem miss o kirous myöteäse~ (siunaukset
ja kiroukset, vrt. volgalaisten si, tsi=päivä, vrt. ki-ro
=päivän vastakohta)
~jos nakkaa ne virthan niin siittä tullee kirrous sille pahantekijäle~
(pahojen kiroaminen, väkivallan välttelemistä)
~kiroukset kipeökseis, manuukset omaks soarapäivikseis, suustaano pihalen,
sieramista sisään, luijjen ja ynennii läviten, koituo kotiisa~
(kiroja takaisin lähetettäessä)
~voi kirous sentähä, kun en sitä muistanu~ (vrt. kiro-haltija)
~kirousheinä on sellai punai heinä ja punai kukkai, vanhat muorit
niill on ennen noitunneht~ (vanhat muorit eli noidat)
~ku ennen ol elävä tai ihmii kirouksis, nii kirousheinäl parai jos
velel kylvötti ja päällep pan~ (kirouksista parantavat heinät,
niittykellukka / metsäkurjenpolvi)
~kirovuskukkain~ (metsäkurjenpolvi)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
