~laskuja~

~se aina kirtevynty ja juoks~ (savinen kohta, routi)

~maa on kirteyny~ (routinut)

~pittää kirtistöös silemäse, paestaa nii kirkkaast~ (tod)

~kevätaurinko soa silimijä kirtistämmää~ (ja kesä)

~sitä ov vuav vähä pakkasen kirtsakka~

~semmonen kirtsana se on, patvineeko sitte ku raavastuu~ (patvinee eli pulskistuu, 

vrt. patvikoivu)

~kirtsikkapuu oikei iso~

~jos pinnalta nin se kahottu, jos syvemältä, nin se alkaa kirttämhään maata~

(kirttämhään eli routimaan, vrt. kahut=yöpakkaset, kahu ja karu)

~tuiskun kirtupakkanen~ (lunta satava pakkassää)

~pakkaine kirs kii ne kaik~ (avannot)

~tul haiju kiruva takasta tul pelti liika aikasee kiini~ (kiruva eli katkua)

~tulloo pahhoa kirua tuppoa~ (sammutetuista kekäleistä)

~nii sorjii kirjukkeita on varres ja teräs~ (kirjailuja, lusikassa)

~kirjukkeita kintoas~

~kirut täsä kirungainem parut täsä parungainee~ (loitsusanoja)

~se on semmosta kirruumista~ (kiurun laulu)

~ompas ne kirjotelttuk korjast~ (lapaset)

~taitaa tulla aivan muavunnaine saje kun taivas rupes noin liennyttelemään~

(pitkä sade)

~oli se soma ukko, jos sillä kirva tuli, niin se oli perhana~ (kirva

eli kirosana, vrt. perha ana, kirosanat=haltijoiden nimiä)

~valkia kirvahti tuohenkäivärähän~

~tuikkoos vähä että kirvahtoo~ (löylyä kiukaalle)

~kirvahti luontoni~

~kun sattaa niin sattaa, ei se kirvaelemisesta parane~

~on siellä vaen niin kirvakka tuuli, jotta siellä pittää olla aena hytinässä 

jos mieli sulana pysyvä~ (sotkamon kieltä)

~kamala tua pää kun sitä niin kirvasteloo ja siappoo~ (kirvasteloo

eli vihloo, vrt. siepata)

~se usko mulla kyllä on että ne kirvasit nek karhut tänne~ (loihtivat, 

taikuuden kieltä)

~kissa kirvaa~ (sähisee ja nostaa häntää pystyyn)

~kirvaamhan alako riekko ku naukutimma~ (matkimme riekkonaarasta)

~ojapiilu, niinkun kirve mutta ohkaanen~ (kirveet ja piilut)

~viistuumma kirvveensilemä, yheksätuumma piilun silemä~ (vieraat tuumat,

vieraat rautakirveet)

~jos sattu vaikka kirvehhaava, niim pellovvanhaisviinal ne voitel sit~

(siankärsämöviinalla, pellon vanha)

~se oli ennen aikaan se kirveenheitto miehillä ollut tapana~

~ei niitä höylätty o, kyllä ne kirveej jälkiset o~ (kirveellä veistetyt, 

hirret)

~ei olhet kovin suuria net mathet semmosia kirvhen kiiloja~ 

~käythim matheita kolkkaamasa, lyöthin kirfhempohijala jäähäj ja se meni tyrmhän~

(tervolan kieltä)

~tuuleepa taas pohojone~

~loppu kirvhen silimhän~ (kokonaan)

~kirvehtasku~ (kirveenterän suojus, tuohesta)

~kirventukal lyätti jäähä ja kala pyärryi sillai, sit tehti jäähä läpi ja otetti 

ylös silakoi, hauei ja lohei~ (luvian kieltä)

~em miä usko että ne mitään kirveleväisii o~ (pienet mustat muurahaiset,

vrt. keltiäiset)

~haavaa karvasteloo ja kirvelöö~

~jos on huanosti lämmitetty ni tulee tikuu semmosta että karvastelee 

ja kirventelee silmiä~ (tikuu eli häkää, saunaan)

~se harmit mnuu nii, et mnu oikken kirventeli miälen~ (pyhärannan kieltä)

~savvu kirventää silmii~

~meilläki ov viä riihel luvasa semmottia palkeja ko on kyynnärää levveitä ja 

vallan kirveellä haljeltu~ (sahojen myöhäisestä alkuperästä)

~kirveellähän ne kaato oikeiv vaikka oli syltä ympäri petäjät niin ei siinä 

sahhaa käytetty~ (milläpä ennen kirveitä, ei millään)

~muistas se nyt ettet kirffelä vain lyö jalakhas~ 

~s on kirfhelä elikkä tuurala se nykyjhän tehhän avento~

~mut kyl hä sii löi kirves kive, ku mä huomasi häne meininkis~

(löi kirveensä kiveen, sanonta)

~siit miähest sitten ei ota selviä ei kivin kirvein~ (vrt. kivikirvein,

kivityökalut=metallisten edeltäjiä)

~pienet kirvietkii tulliit toisil välleemmi ko toisil~ (lapsille,

maitohampaiden tyngät)

~panthin tolpam päälle ja kirvethammarilla lyöthin~ (poron suonia langaksi, 

lappalaiset)

~eihän tuonne oo kun muuvvan kirvesheitto~ (matkaa)

~se tulloo siihen ihaj jeäj ja hietikov välliij ja ei kun kirvesnakalla tahim 

moukarilla lyyvvään kovastis sillek kohti~ (mateita jäältä lyötäessä)

~kulukiissaav voarvaenoa keräs kirveskylykie ja haravallapoja koevumetistä~

(lylypuista)

~om minä kaksi tehnyk kirveslauvasta~ (venettä, kirveellä veistetyistä 

laudoista, myöhäiset eli vieraat lautaveneet)

~kirveslintu~ (lunni, kalajoki)

~kyllä niitä kirvesmiähiä oli naisissakin, jokka löi puuta kummoon~

~kirvesmies~ (sarvijaakko)

~niis kirvesnurkiss ol vaa lovistettuk kirvehel alimmaih hirs ja siit ehjänäh 

lastih päällimmäih hirs~ (vieraat kirveet=vieraat hirsimökit)

~otat sie völökkiis tuon kirvesnyökän ja viet sen seppään~ (vieraat

kirveiden takojat)

~se ku oli pikkunen kirvesnäläkki aina matkasa sielä ku kuluki niin sen sai 

semmosev vivun~ (hakatuksi vipuansaan)

~kirvespelilhä ne enne pit saaha maaha hirspuutkii, ja samate tehtii 

salvamekaulakii, koi sahhoi olt~ (vrt. kodan tarveaineet, onnistuu ilman

kirveitä, samaten talvimajat)

~näin on jo kevä ja vielä pittää kirvespohjapakkasta~

~se oli sanam puhumatta se ukko, siepannuk kirvveen, siitä seinältä kirvespuusta 

ja lähteny ulos~ (kaikella paikkansa)

~jiätä on jo lammissa kirvessapsan paksuuvelta~ (terän pituuden)

~tuol pitäs minull olla viel vanha tuohest tekemän kirvestuppi~

~ko siittä teki kirvesvarren taikka haravallavan siittä hualemasta ni s oli sittel lujjaa~

(koivun huolaimesta)

~kirvesvartta ko vestettii se pit olla kenoselkä ja kelkkavatsa, se pit olla 

kuosikas näät~

~on siellä jo lunta kirvesvartta paksulta~

~kirvesvarshöylä~ (pieni luinen höylä)

~se toi tuvanorsille kirvesvarsivärkkiä kuivamahan~

~no ihan kirvesvartisen haoven ol Jouko suana uisteella~ (kirveenvarren mittaisen)

~suatiiha meijä tänä uamun rysäst yks kirvesvartone hauk~

~esim pantiin semmosta lämmintä vettä ja sit vähitellen kirpenevvää ja sit lopultik 

kiahuvaa vettä~ (maltaiden päälle, sahtia tehtäessä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)