~laskuja~

~mnuul ol voima, kiukum pualest ol toinem pual voima lissä~

(kiukusta voimaa ammentavat)

~kornataa kiukut pois niiko enne vanhaa~ (lapselta, sylissä pitämällä)

~joku lapsi oj juonta ja kiukkuva täönnä iliman syytä~

~ooksää kipiä vai kiukus, ku et puhu mitää~

~viheltel vissih kiukussah~ (karhunpentu, oikean suomen luontoa)

~pakkanen kovettuu vaan ku pakkasen kiukkuja sataa~ (lumihiutaleita)

~kiukkuheinä~ (ukontatar)

~hän katoi mum päälän niin kiukkusest et~ (katsoa päälle)

~se oli piänest asti vähä kiukkuisempa~ (lapsi, vrt. jonkin vaivaama)

~se ov välliin kiukkuinenkin se maahiainen~ (muurahainen, maan väki)

~on ilmammuutos, lapskii on kiukkuine~

~siäl on vähä kiukkuinem pakanen~

~kyl se aika poika se kala menemään on ko se mennee kiukkuisesta 

juavastaki ylös koskesaki~ (juovasta eli uomasta)

~kiukkuinen~ (helposti sotkeutuva lanka, loimen alitse ei saanut 

kulkea)

~eihä mieshenkilö kehtoa oikei sil tapoa kiukkuilla kuin naiset toisinaan~

(tasaiset miehet)

~mitä ne lapset toas kiukkuiloo~

~tuli niin vihakseni notta mää aiva kiukkuunnuun~ (harvinainen tunne)

~kun oikeen kiukkuuntuu läpitte~

~puhu niin kiukkusasten niinko myö olis mitä pahaa tehty~

~eivät suvainna souvvattammaan tyhjänä, laps tulloo kiukkusaks~

(tyhjässä kätkyessä)

~ähky menee ohi kun lähtee kiukkuseen kävelemää~

~minkään asian tähen sillenni on ne kiukkujuuret nii syvvää juurtunna~

(kiukun juuret)

~kuka ol nahkanen kuka kiukkupintanen~ (vrt. pysyä nahoissaan)

~se on sellaane kiukkupinteri notta se suuttuu melekee asia alakamata~

~kyllä soot sittek kummallinen kiukkupukki~ (oudoksutut kiukkuilijat,

lasten piirteitä)

~antaa sen kiukkupukin ollas siinä~

~muuten se olis hyvä ihmiim muk ku sillet tulee se kiukkupää, nii sen kanss 

ei tu aikoi kukaa~ (aikoi eli toimeen)

~hulluruaho~ (kiukkuruaho eli hullukaali)

~siin on niin kiukkuruahoo~ (maata pitkin kasvava heinä jolla karhea 

tarttuva varsi)

~kiukkuruaho~ (nokkosen kokoinen, kasvaa seinien vierillä)

~sattu kiukkusuonee, teki niim makkeeta~ (kyynärpäähän)

~laps kiukkuuntu parkumaa~

~kiukostaa kun hullu mun päälleni, ninkun se olis mun syyni~ (toisia

syyttävät narsistit, itse=täydellinen, joo ei)

~kiukkos menemhään se poro~ (lähti nopeasti)

~Simo o sisukas mies yrittämmiä ja kiukukaski asiapaikal~

(omia hyveitä)

~sen suurempaa ristii ei ihmisel huoli ko märät puut, ves etähäl, kiukkukkaine 

ukko ja pien laps~ (ristii eli vastoinkäymistä, voitteko poistaa maahan 

pesiintyneen vastoinkäymisten uskonnon, aiheuttaa huonoa onnea monille

suomalaisille)

~lapsele tulloo vissii hampahii koo nii kiukukkainen ja tuskahine~

~se ol niin kiukuksis, kun tul, mut kyl se sittev vähäl lauhtu~

~kannikan kiukula voan näkkyy~ (kuu, omat jumalat)

~Toevo se ei oon niin kiukullinen vihaluontonen~ (vrt. Toivo-niminen

jumala, alkuhenkiä)

~nostin sitä kivvee oikein kiukuntiästä ja siinä mun selkäni venähti~

(väärin nostaminen, selän tappaja)

~kipparoivat niin ku sikaliskot~ (sisiliskot, vrt. siika)

~se ol kiukuspäessääj ja kasahti jotta määh hiitteen~ (vrt. hiitaan,

metsäpyhäkköön)

~ko se kiukustu se sano nim paljo madosanoi~ (madon sanoja,

vrt. lukuja)

~kiukkuvaahan se laps, kun nälkä on~

~neä tavalloaa hyväst makkoaat mut sillo kiukkusiit kun saivat hampaita~

(lapset)

~kiukkuvvaa se kul lyylitellään niim paljon~ (hemmotellaan, lasta)

~ei se ossoov vielä kiukuta eikä telemijä~ (pieni lapsi)

~minn oun kiukunna joka päevä nuihen kärpästen kansa~ (pienestä kiukkuavat)

~mistä sitä ossaa oikeen kiukuta~ (kiukkua välttelevät)

~jos sattuu semmonen tuhma tyttö olemaan joka kiukkuvaa niin ne nurkasta 

kahtoo ja itköö~ (suojelushenget, vrt. katsojat, kaitsijat, saamen kaddz,

vrt. pyhässä nurkassa pidetyt haltijakuvat)

~sanotaan että kiukku ja kirroominel lyhentää ikkää~

~jos piennä kiukuttel anto äet tissijä~ (lapselle)

~se kiukuitti kur rupivat kinamaa~ (kiukusta kiukustuminen)

~kyl se kiukuttaa ku näkköö jot suli silmi tieten tahtoen tehhää vääryyttä~

~ei soa aen kiukutteleijja~ (lapselle)

~välist nauruttuki, mut välist kiukuttuki~

~kiulakoist tehti jotta lääket kans~ (ruusunmarjoista)

~muinan kiulakpuski ol paljo~ (orjanruusupensaita)

~kevväällä vielä maetoastiat, kiulut ja kaekki, hangattiih hangenkuoree~

(hangen jäiseen kuoreen, omat pesukoneet)

~annettihin kiulu kourahaj ja käskettihim pestä~ (isommille

lapsille saunassa)

~jok ei ossaak kiuluva tehä ei ansatte akkaa~ (puutyöt, miehille

kuuluneita)

~me ain kiulukoi syätti nii kaua ko niit ruusus piisas~ (ruusunmarjoja)

~ruusun kiulukoit ei kyl kukah nouki~ (omat ja vieraat marjat)

~kiulukka~ (lillukka)

~kiulukka~ (helakanpunainen myrkyllinen marja)

~kiulukka~ (juolukka)

~sit teki marjapöpörää viä oikeen ison kiulullisen~ (pöperöä)

~vanhaasseen aikhaan ne laitethiin sivakannokhiin semmoset kiulunkorvat~

(kiulunkorvan muotoiset nupit, oma tehty=oman näköinen)

~toinen kiura, toinen käyrä, ei kumara kumpika~ (mikä se on)

~kuun kiura~ (kanta, sirppi)

~kiura ilma~ (kylmä tuuli)

~juuren kiurakka~ (kiemuraiseksi kasvanut juuri)

~kiurakka puu~

~älä kiurasta, emmää kumminkaa sua mukahani ota~ (kärtä)

~mahtoiko tua tenava olla yällä kipiä, ku se koko yä kiurasti~

(töysän kieltä, hirven heimo)

~yön päivän kansa vettee kiuroo kelekalla~ (itse vedetyt kelkat,

rekiä vanhempaa)

~kiuri jo laulaa, tulee kevä~

~kuu kiurista kessää, puolikuuta peiposesta, västäräkistä ei vänninkääv vähhää~

~hankkuu kuret hakkuo sekä kiurit kiijjetteä~ (hankikuu)

~kiuri lentää lepattaa ja laolaa kaoniist~

~jopa tuosa lätäkösä on kiureja~ (sääsken toukkia)

~kiuriaiset net veessä kiuruavat, niistä tullee sääskiä~ (oma tieto, 

itse nähtyä ja kuultua)

~kiurinen~ (kiuru)

~saimpas ämpäriin palijo kiuringaisija, ku koppasin vettä tuosta lääseiköstä~

(lätäköstä, limingan kieltä)

~siin on paljo kiurinkauraa~ (karhunsammalta, kiuru=jumalten nimiä)

~jo on kiurinpälvilöi~ (pälviä, keväällä, vrt. karhun herääminen)

~sepä selällään kiurottaa~ (kuu)

~kuu kiurusta kessään, kaks vareksen raakkunasta~ 

~hoasto ain meil lapsil, myö kuunneltii ko kiuru lauluu~ (lasten

iloksi haastaminen)

~kiuru, se tulloo kaikist aikasempaa~ (vrt. joutsenet, omien jumalten 

eli suojelushenkien eläinhahmoja)

~lauloi kiuru kuontalolla~ (kehräsi keväällä, teki työtä väärään aikaan,

kaikella aikansa)

~elä jiäkkää kiuruja kuuntelemmaa, koi joutuu siitä~ (koita)

~kuu kiurusta kessään, puolkuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, 

peäskysestä ei sitte päivveekään~ 

~kun kiuru lentää korkeelle, on lämmintä ilimoo tulossa~ (linnuista

ennustaminen)

~eihän kiurun eän kuulu taevaasee~ (vrt. maahan, vrt. väri)

~vähä västistä kessään, kiurusta kirpuv verta~ 

~kiuru sittuu jos kuulet suurukseta ens kerran laulavan~ (ensilaulu,

yhteydessä onneen)

~ko se niir ranist lauloi, nii sanottii et kiurull on kiel jääs~

(maaliskuussa)

~kiuru nii kauva laulaa kunis otra vihneelle männö~ (myöhäiset

peltolinnut, vrt. ohra-sanan vanhemmat merkitykset, ora)

~piem peä, kiuruks~ (sanottiin nuijapäitä)

~tullee sääskikesä ku kiuruja rommakot täynnä~ (sääsken toukkia)

~kyllä häövvii kiurut mahasta ku pettää jälttä syöp~ 

(loismadot, vrt. kerkkiä)

~pikku kiuru~ (made)

~kiuru~ (haapainen tuohella päällystetty puhallinsoitin)

~ves kiuruil lapse silemässä~ (sanan merkityksiä)

~kiurunen laulaa niin sievästi, että tahtoo itku päästä~

~kyl siint jo koht kevät tulloo ko kiurumättäät alkaat näkkyy~

(pälvet)

~ei ole kiurul mihi jalkojaa leppoittais, ei ole viel kiurummättäitä~

~ne kiurumpuolat om makkiimpii ku syksyllä suatavat~ (talvehtineet

puolukat)

~jo kiurunpälvet alkaat näkkyy~ (kevään merkkejä, kirun, kurun)

~se vettä pitkin kiurus, sähisi ja kivveistä sammalee särki~

(pallosalama)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)