~laskuja~

~kaikilla on kiusansa, jonse muista ni omasta ittestä~

~kiusa kiärtää ommaan kuppiin~

~isommat tekie vähemmillek kiusaa~ (lapset)

~nii oh hyvänsujuvaa kutoo, ei tiek kiusaa eikä vastusta~ (kangas)

~minulle oekeen kiusallen käv~ (kävi kiusalle, harmitti)

~em minä ooh hänestä kiusasa~ (kuolemasta)

~em minä puist ook kiusasa em pitkihin aikohin~ (polttopuista)

~miehiä tässä kävi lohuttamassa meitä, ettei olla kiusassa, kyllä kylä auttaa~

(vrt. sukukylät, omista huolehtiminen, oikean suomen malli,

vieraiden perustaman "suomen valtion" vastakohtaa)

~ei luantokappalakkan kiusavunneet~ (leuto talvi)

~kyllä se nuattapeli mukava oli siinäkis suhteesa ettei kalak kiusaannu~ 

(kuten koukkupyydyksissä)

~kiusaintunneit puita, kun on kasvanniet märäs maassa~

~siäl kiusaantuu oikeem pahast~ (sotaväessä, örkkien kiusauslaitokset,

oma maanpuolustus=kumpuaa vapaasta tahdosta, vastakohtia)

~kiusahenkeks semmosta sanottiin~ (toisia kiusaavaa lasta)

~mua semmoner reumatismi kiusaili ja se siittä helpotti ko sillä voereltii~

(tautien nimet lainaa, vrt. vierasta alkuperää)

~on siit niin kiusahiin ettei meinaa syttyy~ (tuli)

~saviheinä semmonem peltojen kiusakas~ (omat heinät, vieraat pellot)

~en kiusallakan kiroo, se oli maahaltijan osa, sano minun äiteni kuj jotakin 

pillas maaha~ (pillas eli putosi)

~tuli niin kiusaloinen kutka jalkhaan~ (kutina)

~se on toe immeine nii kiusamieline että tahtoo nähäk kuinka on toene kiukkune~

(kiusasta ja kiukusta elävät vasurit)

~sautta et tupaki o ikäm pirt~ (tupa kuin pirtti, sauna)

~se on tuo vatsakatari muuvan kiusankappale, sitä ei saesik kaekkija 

ruokija syyvä~ (tautien nimiä)

~onkost suu selkäs kippi kos ole niin kiusankarsas~

~ompas tuo puu aeka kiusankänkkä, ku ei sitä sua uunii mahtumaa~

(sulkavan kieltä)

~eis kaike mailman kiusantekurien tart sentän tän tulla siin luulos et 

täält jotta hyätyvä~ (muurlan kieltä)

~mon juopunneh hankaa kiusapuheil riitaa~ 

~s on kiusapukki ja tingimpuhuja ja kiusaa toista~ (poika, vrt. kiusaajien 

pakottaminen samaan paikkaan, "skoulut")

~älä huanompias kiusaa, kiusaam mua~ (omaa arvomaailmaa,

heikompien kiusaaminen suututtaa)

~myöttääsän nauvvutat toessii ja kiussoot~ (kiusaat toisia lapsia,

lapsijoukon vanhin) 

~nivo toas kiusovaa minnuo~ (ruokahaluttomuus,

oikea kieli ja keinotekoinen kieli)

~mö oltih kaikuu kiusaamas~ (huutelemassa, elävä olento)

~niin kauvvan sitä kiusattiin siellä kun se oli kystä~ (liha uunissa)

~se män samalla viisiin kiusaamalla niinku se lehtikii läks puusta edellisenä 

syksynä~ (kevät, syksyn ja kevään yhteydestä)

~lapsena minä olin kiusauksesa ko minulla om pehemonen kieli~

(vrt. oikeat suomen kielet, vrt. vierasta "kirjasuomea"

opettavat "skoulut")

~ei se nii vaan kuale, joka kiusalla elää, moni elää kiusavuasia paljoki~

~mitä työ lapset siin kiuskatta, mänkiä ulos pihalle telmämiä~

~siinä ne kitjjauttuu sem pöyvvän ympärillä niin yksissä läjissä, 

siinä kiuskkaat ja nauskkaat~ (lapset, vrt. sisälle pakotetut)

~telleeppäs se poeka pihallen siitä kiuskamasta~ 

~se kaatuvak kiuskahti aivaa selällee~

~pappi ol hyvi kiuskijal peäl, jos joku ei osant lukija~

(lukemaan pakottamisen alkuperää, oma perinne=suullista perinnettä)

~kylläpäs sulla on kova yskä kuk köhiäk kiuskutat yhtä mittaa~

(vrt. tupakkayskä)

~sillä Laorilla ne on tätä Kirsttie koko illan kiusotellunna~

(hyväsydäminen kiusoittelu)

~jos sitä rupee kiusottaan, se laskee siitä aika loiskauksen vihreää lientä~

(käärme myrkkyä)

~kiutari~ (keväinen kylmä tuuli)

~kiutari keli~ (pakkasella, lumisateen jälkeen)

~ne Niilammi ahvenet on sellasia mustaselkäsijä kiutijaisija~ 

(lampien nimiä)

~lapset kiuvasiit kyllää~ (kinusivat, pyysivät)

~kuu kiuvottaa selällään ja se tietää pakkasia~

~läpi tähtiisäk kun kiuvottaa lunta~ (sataa, ohuiden pilvien läpi)

~tämä on kivvoa puuta~ (kivaa eli kovaa, vrt. ki=koivu)

~vaikka nuot puut ovat olhe jo maasaki mutta ne ovat niin kivvaa, 

että kannattaa nek koriata pois~ (kemin kieltä)

~kivasta sarvesta~ (luinen kerkko poron ajohihnassa, estää hihnaa 

kiertymästä)

~kilseä se on vielä tämä selkäjää, kiva jää, ei se leikin lähe~

~rantakiva~ (loiva ja kova ranta) 

~siihen jääpi vain miestä korkea kiva~ (kova kanto, metsäpalosta)

~hyppäsiväk kivastit tohom pusikoom mikä tosa lauttan tykönä on~

(nopeasti, sorsanpojat)

~toesinaan lähtöö niin kivastit tosijaanni että yksim päevin sullooh 

humahtaa~ (lumi keväällä)

~akanvirta voi olla aika kivaki~

~ampijainen, kiva onkin ampumaan~

~kiva koski~ (jyrkkä)

~kivalla tulella se pittää hienolla tulella lämmitteä~

~kivvoo tuulta~ (kovaa)

~onhan ne merellä kivat oltavat, monastis siellä mennöö mies ja montahim 

miestä, toesinaan pelastuu~

~se kun on talavi teällä kiva~ (kova, kylmä)

~viimmenen nyppylä varsinnis se on aika kiva~ (jyrkkä, teppanan mäessä)

~on niin kiva syönti, se kärähtellee tämän tästä~ (kala uistimeen)

~vanahapiika puputtaa se semmosella kivalla äänellä~ (taivaanvuohi)

~heä kivahtki miul nii pahast, jot mie oikei pölästyi~

~ne niiv vaphastik kivahtavat takasin~ (koskelon pojat, emon selkään)

~puukki halakee niin ku ei mitää kun vähä pölökynpäähän kirvehellä 

kivahuttaa~ (milläpä ennen kirveitä)

~se kivvaotti het vastaa~ (sanoi vastaan, teki vastoin tapoja)

~siel on kivakas pakkanen, ja se panii paokkamalla sillon~

~tul siinä kivakka lähtö, ei ehtinnä ottoa lakkia peähäsä~

~kyllä siin on kivakka veej juoksu, on se kova koski~

~mitäs sil kivakal luonnol mahtaa~

~se on niin kivakka olennossaa, kiivas immeene~

~ei se paljon siijä poikkipuoleista, se on niin kivakka ihminen~

~siell onkii kivakka tuul, meinua korvat kylmiä~

~kivakka löyly~

~Akkunuskivalot~ (akkunus-joen latvoja ympäröivät vaarat)

~ko se aho on siinä kivalon alla~ (kivalo=ylämaa, erämaa, sydänmaa)

~se vanha ämmi on oiken kivamuistonee~ (kiva eli hyvä, 

omat opettajat, sanovat kysyttäessä, eivät tuputa vierasta,

vastakohtia)

~kivan se lumi lähtee tämmösellä ilimalla~ (nopeasti)

~oleppa kivanlainen kirvaahmaan~ (kiroamaan, vieraat piirteet)

~kivara~ (lapinporokoiran häntä)

~ne tatit olliit siin yhes kipahaas ei huolint kävellä yhtää~

(tattien ystävät)

~ei sanok kivasanoja~ (vrt. iva) 

~ei se koskaan niin puhunu että se kivastu~ (oikea puhe)

~se oikas kivansa~ (kuoli)

~vetelee unia kivat oikossa~ (jalat)

~vesat on taas kivat paljaina~ (vesat eli lapset, mikä heimo)

~siellä näkyvät jo pistelevän paljain kivoin~ (jaloin, keväällä)

~voi nyk kivattu sentähä kun em minä sitä muistanu~ (omat

voimasanat, haltijoiden nimiä)

~eikä s ollum muukko kivaus ko ne siittä hiiren tuli nappaamaa~

(hiirihaukat, oikean luonnon aikaa)

~jos toinenki on kivaverinen ja kiroaa takasin se ei tule mithään~

(kirouksiin vastaaminen, vrt. kuulematta jättäminen)

~men kivaviitta~ (karkuun, vrt. viita)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)