~laskuja~

~kivempart~ (kallioimarre)

~ku kivii hakattii nii siit tul semmoist hienoo sipaletta~

~siin olliit kivepaulat sekä kohot~ (verkossa, kivitetyt alapaulat)

~kesäsie aikaam monet likkalasten ajat kulu kivempelavukses, siin tarvittiiv 

viis tommois peukalompeän kokois ympyriäis kivie~ (padasjoen kieltä)

~jakkas mie kokovelen noit kivempilppui pois, ettetten saaj jalkohinnek kivii~

(kiven hakkaajat, vrt. omat työkalut)

~kivenpiura~ (tiera, jäkälä)

~kivempoltto se on ollu aina kesälä~ (kuumentaminen ja kylmän veden 

kaataminen, kiviä halkaistaessa, ikivanhaa perinnettä)

~mek kielsimmä että älä mee yksin ko on niitä kivemporehia~

(jäälle, sulia kohtia)

~pääskösestä ei päivääkään, kivempuottajasta ei kirpunka vertaa~

(leivosesta, kiurusta)

~kivempunain~ (kivijäkälillä saatu ruskehtavan punainen)

~kivempuuhan se ol assiina~ (tytön mennessä tapaamaan mielitiettyään)

~oha sitä nyt sev verra kivepuukyllää asijata~ (tultaessa asiatta kylään)

~kivempää om märkä, kiv itkee~ (elävä olento)

~se kivenpeällisellä värjätty kesteä vaikka lipeessä keitteä~ (kivijäkälillä)

~kiverrihmoiks pantii tutkamet, ei niit hukkah heitetty~ (painoihin,

loimilankojen päät)

~haetti noit kiveroukui ja viätti maihi ja sulatetti ja vesi, ei ollul lainkka sualast~

(kareille nousseita jäitä, rauman kieltä)

~kivenruskialla~ (saatiin kullankeltaista väriä, kivijäkälällä)

~kivensammaleil sai nättii pruunii~ (ruskeaa)

~kivensammalruskee~

~loiska käy rannalla, kastelee kivenselekiä~

~kivensiaraa puhuttiin, joku värjäs kivensiaralla, tuli jotain tummaa~ 

(langoista)

~siäl on semttii kivensiroi~ (kivensiruja, kivityöt)

~kiventaattinen~ (kivitasku)

~älä itke ilma syytä, anna itkeä itika, vuorihise voivotella, lemmo lapse 

leinaella, kiljua kivetakase~ (vuorihisen eli lemmon lapsen

eli kiven takasen)

~kivetakoja~ (kuolemankello, omat ja vieraat nimet, "viralliset")

~kiventasko~ (kivitasku)

~kiventassu~ (kivitiera)

~kiventiera, veitellä voan siitä otettii~ (kiven pinnasta, 

kallion isokarve)

~meijäm mummukiv värjäs niillä kiventierolla ja tul semmosta kauniir ruskeeta~

~m oon ollu aivan tenava kum min oon kiventiaroolla ensi kerrav färijänny~

(omat opit, omilta opittuja)

~kiventiiralla minäki oov värijänny ja tullee korijam punertavankeltasta~

~kiventiiri~ (leivonen)

~kiventiirijäenen nousee ja laulaa ja sitte tullam moukasee maahan~

~kiventiura kiiltää kivesä, mutta niitä kiviä on harvasa~

(kiiltävä jäkälä)

~kiventiuroja kans käytettiiv verkkojev värjäämisesä~

~sitä kiventupakkiaki sitä kasos oikeim pitkät rarit~ (kallioimarretta,

omat tupakit)

~kiventäi~ (samettipunkki)

~katton ny ettei se ruppeek kiventään eikä liaskaan~ (kipinöimään, tuli)

~lunta kiventää~ (sataa hiljakseen)

~silmäpasko kivent silmät~ (tulehdus)

~kivenvare~ (hiidenkiuas)

~kivevvierijäenen, se ilimassa laolaa~

~kivevviha taevaallel lentää korkeellej ja paeskaekse alas~ (kiuru)

~kivevviika se koskikara~ (vrt. ääntely)

~kivevviittäjä~ (rantasipi)

~voe kivevika~ (kiurusta, voimasanat=haltijoiden hahmoja)

~ne haokkuut sitä kivevvika vaekka se tavallaan on ites se leivo, niin kaovaksi noussoo, 

tulloo suorraan niin ku kivi~ (itse leivo, volgalaisilla yksi alkuhengistä)

~kivevvikara~ (leivonen, vrt. vekara)

~villasii sukkalankoi värjättiin kivenväril~

~kivijem päältä mie olen ottank kivenyrttii rintataulilles, sillen ne oh hyvii kivenyrtit~

(rintatautiin, kallioimarteita)

~kiveöltti, se o pehmee kala~ (kivennuoliainen)

~myö ko pantii mitä astijoi likkoomaa ojjaa, kiveörttii ja rautkallaa täys~

(oikeat ojat, täynnä elämää, voitteko palauttaa)

~polve kiver~ (taive)

~kinttukiver~ (akillesjänne)

~kiverkoukut~ (koruompelumalli)

~kivermä~ (polvitaive)

~mehtälintu se syöpi kiveroesia~ (pikkukiviä)

~polvenkiverre~ (taive)

~kiverre~ (kyynärtaive)

~mitä sie kivertelet~ (kiertelet, puhu suoraan)

~konttin on tost kiverttimest ni kippi ete pirelläkkä uskal~

(konttin eli jalat)

~tännek kivertimmee astin niillä on olluh hylykiturkki~ 

(hylkeen pyytäjillä)

~on toiseppäin taipumus kivertyä, täyty valkonem puali keriäp päälle~ 

(kiertyä, tuohikerässä)

~kahtaalta päen kivertyy äär ja kaato havukannokaks~ (haukannokaksi, 

lapikas)

~kiverreteen kotkankynteej ja sit lyäleem peetökseen~ (naula, 

kotkata=lyödä kotkankynteen)

~se täytyy jossakin kuumittaaj ja sitten kivertää painimpuussa~

(kiertää, taivuttaa)

~tuohest kiverretty verkontullo~

~jos käret puahtaessa piäsöö oekiimaan ne pittää kivertee uuvestaa~

(paahtaessa eli kuumennettaessa)

~jos mikä asja ei mänes sujollie, se kiverteä~

~ruohikkoon kiverteä sitä riippoasa~ (ahven kutuaan)

~suksenkäressä haittoo liika kiveryys~

~tällem päkijäesen kohallej jäe levveöttä ja nokkaan sae sitä kiveryyttä~ 

(lapikkaaseen, ompelemalla rypyttäen emäkäs päällisnahkaan)

~siinä ol se kiveryys siinä puussa ihtessään~ (jalaspuussa,

vrt. vanhemmat ahkiot)

~kun ol lamakka niin sittä sae oh huomenna, kun kiverä niin ei saa~

(sateenkaari, lamakka=loiva)

~eekös ne sanot teköväks semmoista imeistä, jolla on kiverä peukalo~

~kiverää koveraa tien sukat~ (koristekuvioista)

~siinä oli pojak kiverät paikat~

~mihinkän sillä nyt tuli niin kiverä lähtö~

~ompa kiverä pakkanen~

~mul o hyvi kiveräkärkiset lapikkaat~

~kiveränenäänen reki~

~kiveränokkanev vene~

~missähä net minun kiveränokkaset~ (lapikkaat)

~piällysessä tarvitaan kiveräpohjastakkiih höylee~ (höylätyt sukset, 

milläpä laadittu ennen vieraita työkaluja)

~siin onkim puhlas malmi sik kinkopohjasa on sik kiviä seasa, ja kiveröitynyttä 

ettei kelpaa~ (järvimalmit)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)