~ei kun kivvoo sae~ (yltyy sade)
~pakkanen kivvoo~ (vrt. kivalo)
~ves viärittel mäjest kivosii tullessah~ (pieniä kiviä)
~tek se mulle semmosen kivose~ (kiusan, kepposen)
~hiä sit on kehakka lähtemiä, ko vua kuka häntä kivottelluo mihi vua~
(kehakka=innokas, kurkijoen kieltä)
~meijän poikija saa paremminnik kiellelläk kun kivotella~
~pajunkuorrii suopursuja, ne pannaa yhttee~ (tummanruskeaa värjättäessä)
~Hilta oli piennä kivulainev vain se un nyt tervehtyny~
(parantuvat vaivat)
~se tuota ni, kivulaene on vähä se roakku~ (helmen omaava rapu)
~ei net ennen kivuliset olheekhan ihmiset~ (vieraat tavat
=vieraat vaivat)
~minä olen kipunun niis kaikis suuremmis tammis~
(kivuta puuhun)
~kattos tota poikaa ko oksatonta mäntyä pitkin kipuaa~ (ihmisapinat)
~kissa pakkasen iellä kipuvvaa uunillel lämpimässäkin tuvassa~
(kissojen alkuperää, lämpimistä maista)
~minuss on kivvuuttait toki, ei piet tulla leukahavisille~
(kiivautta, uhkailemaan)
~rysän ja nuotan kivykset oltii tuohel ommeltu~
~kiyri~ (vesitoukka)
~kiääh~ (palokärkeä matkittaessa)
~valakia löi, ettäk huaman~ (salama)
~onko sulla unellysti minkälaine~ (lystit ja onnet, onni=hyvä sää)
~olekkos sie saanus suuhusti mithää~ (syödäksesi)
~pyykös se oli ko siit lensi~ (oikea suomi, täynnä elämää)
~eks siittä aamukaaj jo tuu~ (vrt. kajo)
~saa nähdä menneeko minu ennustukseni mistiin~ (mennä mistiin,
epäonnistua, vrt. mis-haltijat)
~kun mettä ja hautasaunoos joutuu yöpymähän piti aina haltiaaselta
tierustaa josko saa olla~ (tervahaudat, saunojen haltijat)
~se oli niin suuri ja raskas, etteikö tuo liel lähellek kahtasattaa kilua painanu~
(saloisten hylkeet, montako jäljellä)
~käk ei eneä kuku, jokoon se on nähny lehtkerpon~
~jompa kumpaha siin ol, olk hiä olki vaim puikko~ (johon juoksutettiin
mahlaa koivusta)
~tule istumaan, sitäkös siinä seistä ökötät~ (istumaan pyytäminen)
~kerrankos äitiki paikkas kenkänsä äimällä ja nuoralla~
(äimä=luuneula)
~voi poikarakhaat jaksasittakhaan noustat tänne vähän allemaksi~
(rakhat eli lakhat, jälleensyntymissanastoa)
~kamala kun ei osaa päättää kummanko puvul laittaas ylönsä~
(kahdessa vara)
~kinkataampas toas ja koitetaan kumpainenko usseamman kerran tuvallattia
ylitep peäsöö~ (sisäleikit)
~matte ova niin klaamassi kaloi et niit o harmittavainen ruakot~
(perata, mateita)
~hiä ko luamas minnuu hiuksist, ni jäi suur tullo hiuksii hänel koprua~
(luamas eli tempaisi)
~kivii peält loamiit jäkäliä~ (lankojen värjäämiseen)
~em mie viitti kuulla sinun klaappaamista, eihään siinä kuitenkhaan ole päätä ei häntää~
(kehuskelemista, tapojen vastaista)
~hanhi mänie laapottelie, kun se kulkie poikastesap peräs~
~nii käyvyy laapoittelluo ko vanha sus~ (susien maa)
~lintu lentie laapottaa~
~kum molim marias niim mä rookasin yhyren piänen klaapin johona oli kovasti marioja~
(rookasin=löysin, vrt. rokka, lapuan kieltä)
~eihän sielä hoppua ollukhan, sielä vain klaaputteli~ (omat työt,
hoputtomat)
~ku täst sae heittää ja ilma laarahuu, ni siithä myö päässää verkkoillaki~
(ilmojen mukaan tehdyt)
~ilimaki sievenee ja taivas klaaraupi~ (omat ja vieraat sanat)
~van kyllähän siitä tullee pakkanen ensi yönä, kun nuin kalijahti raariksi
tuo taevas ja tyyntyö lörähti~ (vaalan kieltä)
~kersat on taas klaasunnuk kenkänsä tuala satees niotta noon aival lipiloskana~
(litimärkänä, kersat, mikä eläin, toteemit)
~joka paikan klaasusivat ja hakivat puoloja~ (puolukoita)
~ei piä lähteä koko päiväksi pitkin kyllää klaasuahmaan ja ihmisten paikkoja
sotkheen~ (vieraat kylät, vieraat ihmiset)
~juakses sä nuarimakses hakema puuhuanest parmaus klapei~
(parmaus=sylillinen)
~siellä minä samoilij ja klahamusin~ (marjoja etsimässä, samota metsässä)
~kaikki parhaat palat se ihtelleen klahamuaa~ (tekee vastoin tapoja)
~ja misäs ole mahtan jäl klahnakoit, kos ny vast kotti tule~
(kalannin kieltä)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
