~kaikki se syö klammii itte~ (tekee vastoin tapoja)
~äläkää klamoko siinä, pitää syä koriasti järkiähän~ (valikoiko ruokia, lapsille)
~lamppi~ (merran koho, litteä pitkä puu)
~suksil viiti mennä, mut klamputten kans siit o hauska mennä~
(mäestä, kalikoiden, lyhyiden suksien)
~klampa~ (suosukset)
~siel hään klampperoit markkinoil liki kolm peevä ilma minkä näköst asja~
(oudoksutut asiattomat)
~aamuklampsanne~ (aamuinen pakkaskeli)
~ruvekkaasta pojat klamppuaha~ (hiihtämään suosuksilla)
~siel sentäh päivät ol ku sai tehlä leppäpillii, kirjakeppii ja laniettii ja mäntypyssyikih~
(paimenessa, lanietti=nuoren männyn latvasta laadittu puhallin, poistetaan sydänpuu ja
lisätään suukappale)
~s oli kaunis aamu, ja allit lauloit sitte niin ihanasti~
~kuis sää oot antanut tukkas vallan klaniks aijjaa~ (oudoksuen, vieras tapa)
~piti aival leikata klaniks ko se oli niin kavis~ (klavis eli ruvella, päänahka)
~laniksipa se on menny sunki pääs vanahemmuuttas~
~se un hakannu sen mettän aivan laniksi~ (tehnyt väärin, "metsätalous")
~siinä sato viimmisyänä semmosta härmän klanikkaa~ (ohutta pakkaslunta, härmä=harma)
~ruppek snuustaki jo tulema klanipäinen, kun tual päälael näyttä jo iso paljas paikka oleva~
(rymättylän kieltä)
~toiset tulee lanipääks ottalt ja toiset pääkukkuralt~
~on kirkaski päivä mutta niitä pilivenklankkeja siinä kulukee~ (pilvien nimiä)
~oikhen on kuupaiste~ (kuutamo)
~pärenteost niit klantei tlee ja ne ovakki hyvi poltimpuit~ (laitilan kieltä)
~sillo oliki nii klanu talvi ettei kelist ollu mitää tiatoo~
(keli=hiihtokeli, kelkkakeli)
~ens valvotaan yäkauret, sitton päivällä silmät klanullaan~ (nuorille)
~klapatahav vain että ne keet lähtee~ (keet eli suomut, kaloista)
~lapataan kahenkäsin niin kauvvon että se virkuvaa ellään~ (vastasyntynyt,
hätä keinot keksii)
~vanhaan aekan sitä ei tiijjetty lapatam marjajuupaakaa~ (juupaa eli puuroa)
~klappasimma sen että se tuli närpeä~ (taikinanjuuresta vetelä, vrt. närpiö)
~minua peljättää niin kovin että oiken syrän klappaa~
~mua pistää se ihminen sittev vihaks, kunei muuta teek kun juaksee pirtistä pirttii
kiäliä klappaamassa~ (sääksmäen kieltä)
~tassut viimätteks lapekkäsi~ (limppuja leivottaessa)
~se asia meni perin laperoon~ (pieleen, mönkään)
~hiuka halvoi kans tarvita, ei kaikki puit klapetta tarvit~ (halot ja klapit)
~lapihalot sahattih koivuist~ (vieraat sahat)
~mäkee laskettii, mäkyriks ja toiset lapikkaat~ (sanoivat, lyhyitä mäkisuksia)
~klapikkaaseel lyätiij jotair remmiä~ (mäkisuksiin, vrt. minarit)
~lapikat~ (lyhyet mäkisukset)
~olem mää paljo käyttäny lapikoukkujaki~ (polakoukkuja)
~se pitää semmosta klahitosta noukallansaj ja klapinaa~ (metso)
~klapisaha pihtaa niin ettei se kulje eres eikä taas~ (pihtaa=juuttuu kiinni,
vrt. pihtakuusi, vrt. pihka)
~tuala se jo menöö notta kelak klapajaa~ (kelat eli jalat)
~oli niin kylymä jotta hampahat klapaji~
~kukhaan tuossa suhhuuti törmästä alas että sivakak klapisit~
(karungin kieltä)
~ko sekin vielä rupes puhuun ja klapiseen, niin ei seuroista tahtonu
loppua tulla~ (seurat, seurustella=puhua)
~menkää tenavat siitä pois mun jaloostani klapajamasta~ (alahärmä,
tenavat=hirven heimo)
~kersat tuas klapajaa nottei yhtään kuule, mitä tua Herska sanoo~
(kersat, lapua, mikä heimo)
~ota pois nuo kolut tuosta laattialta, jottei ne siinä jaloos klapaja~
(ilmajoen kieltä)
~mee sie klapitinkille~ (polttopuita hakkaamaan, vrt. tinkiä)
~sielä taas klapottaa niin kovaa, jotta variksekki lähti pihasta karkuhu~
~son niin kova klapottajaanej jottei siinoot toisella suuvvoorua~
(vieraina pidetyt piirteet)
~harmahaa se lappakiv on~ (hiomakivi)
~järver rannassa oli meijjän talom pyykipaikka ja lapparänkky nostettiin
siihen ulommas vetteen~ (puinen penkki, pyykkiä kurikoitaessa)
~klappariks sanottiin kum mukulat teki itte~ (lyhyet sukset)
~hiivithin hiliaa porstuanoven taa, sitten siapathin ovi yhtäkkiä auki ja
paiskathin se klappi tuphan ja huurethin sen nimi, jollenka se oli tarkootettu~
(kauhavan kieltä)
~tällässiä lyhkäsiä lappusia~ (lyhyitä lappulahnoja)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
