~laskuja~

~mitä tämmösek kliätuka roikalas sit lämmyttävä äne näi myähä syksyllä~ 

(ohuet vaatteet, halikon kieltä)

~Siukku klihmaasi siitä suuren kaikalhen~ (juustosta, omia nimiä)

~munon ny kinttusuonet kipijänä, ko minä Kähtävällä kävellä klihimasin~

(alavieskasta)

~s olikin sittej jotta niinkun tuli ja valakija~ (ripeä, tulen kaltainen)

~maek klihmuaa~ (ui pohjaa myöten)

~ku s oli sellahna kliirinä niinkun kessut~ (kuivattu ja murskattu männyn kuori, 

pettujauho)

~tua ahteella meirän kossit muistaa kans kliihaalla~ (kossit, lasten nimiä,

isojoki)

~ei viaras tiäräkkääm mikä min oon ollut tanssimahav vaikk oonkin nyt tälläänen kökkerö~

(nuoruusmuistot)

~ei se passaa, että kliipeää kyllää ja puhhuu ihmisistä kaikkea pahhaa~

(vieraina pidetyt tavat)

~sen hommat rupes klikkaahan~ (menemään pieleen)

~pahallep paikalle siihen klasim pielhen, ko aurinko klimasti justhin siittä vesiputista 

silimhin~ (ullavan kieltä)

~pitää ontuak klimpata kuj jalaka vähä niukahti~ (nyrjähti)

~mehijäespesä on suur limppi, ja siinä jos kuim monta meskannuo~ (mesikennoa)

~ei järves o enee mualla jäitä kuin rannoilla vähän~

~järvi on silloj jäätynyl limpillek kun se ahtojäästä jäätyy~

~suojalumi klimppiintyy anturoohin ja suksien ala niin ettei pääse yhtänä mihinkää~

(isojoen kieltä)

~limppijää tekkee tuallasija taittumija~ (kerroksia, jäätyessään rosoon)

~ihan hukkareissu ol meijän pyhänseuvun kalareissu, ei suatu kun joitain lahnan limpuroita~

(iisalmen kieltä)

~siinä sitä om mänemistä kun sem pahasilla suksel limpuroella pimmeessä koluvaa~

(taipaleen, kylien välin)

~kui munt kerttas pääse klinkkama tuan perält oveloukka~ (kinkkaamaan, leikkejä)

~koetettihin kuinka kauvon pysty klinkkaaha~ (lapsena)

~ei soo korvaansa kallistannu ikään muiren puheille, isse se kalakattaa aina ko klinkelikello~

(paheksuen=oman vastakohtaa)

~voi klinkkunoukka ku en minä tuota asiaa havaannu ennemmin~ (omat voimasanat)

~vettäleipää sait, ko klinkkusorsan ampusit~ (vrt. pyhinä pidetyt sorsat,

haltijoiden hahmot)

~on tua meirän Miina sellaanen klinukello jotta kaikki noon ny ympäri kylää mitä täs eilee 

hövääthin~ (puhuttiin leikillä, laihian kieltä)

~tuli sellaset tolpap päihij ja väliseinien kohrallej ja völjärit ettei se pääsyl linuum menemään~

(harjahirsi, völjärit=tukipuut)

~semmosil klipareil koitettii suksii, ei ne ollu paljoo pidemmät ko kenkäm mittaset~

(lasten mäkisukset)

~juakse sä Hemmu hakemhan kotua hohtimet, pian sä sinne juasta klippaat tuasta pyärtänyä pitkin~

(vrt. hemmo, nimien a, e, i, o, u-päätteet)

~niit on toesinaan kaloja niim palijo verkosa että klipisee niin kur rakkeita satasi~

(veen pinta)

~kyllä se Meimi on sitte kova klipottamahan~ (puhumaan)

~se klipottaa niin tavattomast, siin mennee leikit ja toret samas humus~

~konnei vanhaan aikaan semmosta klippausta pruukattu ollenka~ (tukanleikkuuta,

hiukset=sielun eli elinvoiman sija)

~koeranpenik ol se nii repiny ete ollu ko jotta klipussi jälil~ (koiranpenikka,

vrt. koira=uroskoira)

~siäl on niin selkijää, ei pilvenklippuu näy~ (hattaraa)

~täältä saapi nyk ku tuohol lyöpi klipun~ (johdeaidan, joen pohjaan, lohenpyyntiä)

~ku ol lippulakki semmone oikeil lässääm painettu se ol lätsä~

(lippalakki)

~klipsaar rauroolla niitä kynsiäs vähä lyhemmiksi jotteivat ook kuh haukan kynnet~

(eläimiin vertaaminen)

~siäl on nii häjy kulukija, kintut klipsuu~ (liukkaalla tiellä, 

vrt. pitävällä polulla)

~on siinä semmonen sarraanklipu tölliv viäresä~ (peltosarat, töllit)

~siä sinä Mansu seisot puskikoh ku puujumala~ (seisot pusikossa kuin puujumala,

omat pyhäköt)

~siä verettiin kans vaan niillä lipuilla~ (heiniä, lipuilla eli purilailla)

~on täs jokkuu pien lirtti~ (pieni kala)

~säri lirttilöi~

~kyll oli sitte klissusta tassia~ (tassia eli pannukakkua)

~pihk paranta lihtunoiki ja o muuttonki hyvä plaastari~ (pihka,

lihtunoi=varpaiden kovettumat)

~klitaases Jassu hakhon puita niin äitee keittaasoo kaffit~ (vähäkyrön kieltä)

~se taas litaasi kylähä vaikka olis tarvittu kotonaki~ (kodit ja kylät,

vrt. pelkät kodit)

~misä se Santraki oikeem mahtaa kliuhtaa ja oleilla, ko pirtti on ihan kylmillänsä~

(mouhijärven kieltä)

~jalka oli vissiin livastannu niljakkaalt puult~ (livennyt)

~paljaap piänek kenkän kliffanat sillä vaan oli jalaasa, ko tullak klivasti sillol 

liukkaalla jäätiköllä meille~ (talven yllättämät)

~kyl siäl nyy pakka livastelema, ete tahr pyssy pystös~

~kyllä ne mukulat niillä vaan kovasti mennäk klivastii~ (lyhyillä suksilla)

~mul livullani se häihin käskethin ei se sinne muutoon olsi päähny~

(häihin käskeminen, kuulostaa vieraalta)

~millä livulla sää sait sen houkuteltua~ (vrt. ihmeellä)

~se ol klivunna ylös kuusel latvaaj ja meinas intoa ottoa sieltä ja latva katkes~

(karhun painon alla)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)