~välist on semssi klopei tosa, semssi jölkei~ (möhkälemäisiä pilviä)
~ei siä nevalla viä ollu ku vähä kloppia~ (muurainten raakileita)
~klopis voi ollap pualukoita~ (mättäissä)
~mitä ne lopit siinä juoksoo~ (pojanlopit)
~kloppina mä vestim puusta monep pyssyt~ (omat pyssyt)
~kyl niil välii oli aika säynääkloppeja ja haukia~
~poikasena aina silimustettiih hauvelloppia~ (pyydettiin silmukoilla)
~pist tost nua glofferot jalkaas ettes tahri kenkuja sondaa~
(kenkuja=pyhäkenkiä)
~sais sit olla silimät auki nuorell ihimisell ettei ittiänsä klohaasi~
(kolhaise, loukkaa)
~kyl ne mukula nou uurep piaksus pian klohjavak ku ne ova vähä avarakki viäl~
(mukulat, mikä heimo, mynämäki)
~koitas ny kulukia reirhun jottet klohmaa ittiäs~ (lapselle)
~älä ol klohjullas pir pelt uumillas~ (vaatteet roikkuen, pelt=vyö)
~sää olet aika klohmo kos purottelet käsistäs kaikki kappaleiks~
(kokemäen kieltä)
~mitäs sää tääl pymjäs klohna, ota valkja et sä näes ettesäs~
(perttelin kieltä)
~eteläst päi tuul klohnas yässe~
~toistensa likillä ne pakkas olohon~ (omien likellä pysytteleminen)
~kartiskaa loirittiih haavilla~ (koettiin katiskaa)
~toiset loiri lihakki~ (sopasta, tekivät vastoin tapoja)
~tuala se tenava loirii tuala vesikos~
~älkää koko päivää loiriko jäisessä veessä~
~katos joutavia, jo nuo penskat loirii tuola joessa~ (vesisanastoa)
~kylä niitä loirii tualla noir rinteellä~ (käärmeitä)
~kärme alko loirija pakkoo~
~iso maje sielä näky loirivan venhessä~
~aurinko loirii oikeen kuumasti~
~kyllä päivä sittej jo taas korkeelta loirii ko nääki heinät loppuu~
~päivä loirii ihmisev veteläksi~ (elävä olento)
~korviss oli lokut, pitkät riippuvat semmoset puikot~
(kyyneleen muotoiset korvarenkaat)
~taivaampäkärä se kloklottaa, ku se nousee ilimaan ja puottaa sieltä~
(taivaanvuohi)
~metso kloksaa~ (ääntelee, näppäilee)
~kyl munkin korvan ova joskus kloksunu~ (paukahdellut, korvataudissa)
~mul ol niin kylm, et hamppak kloksusi~
~vaan niim pehmeetä että siihem melkein kynsim paino lommee~ (korpikuusi,
pehmeät puut)
~kesä käyvvöö tulemaa, ko jäät alkaat jo lommoilla~ (muolaan kieltä)
~älä sii alvarin klomot, kyl mnää muutenki ossaan tyät tehr~
(hoputa, oma eli kiireetön työ)
~meiräm mumma oj jo niiv vanaha jotta se niin klinkkaa ja klomppaa kus se kulukoo~
(vrt. pienet lapset, elämän kaari)
~ku me joka paikas klompannu ole~ (kulkenut, oman ympäristön tunteminen)
~moon niin lompsees notta ei sunkhan mun kylähän menosta mitään tuu~
(lompsees=väsynyt, vrt. lompsia)
~on sittep päivillä niin nolovehes ja votkooksis, lompseehin menny~
(veltto ja väsynyt, yöllä valvonut)
~minä sen lapion otin korioohin, ku se oli jätetty tuonne huolimattomuuren lompseehin~
(vrt. korjata talteen, korit)
~Ulla se kokoaa vanhoja pannuja ja patoja, kaikki aitan nurkat se klomuaa~
(tavaroista pitävät)
~ko aikas valikoit ni viimätteks jäi klona kätte~ (sanonta)
~ko kovin klonaa jää klona kätteen~
~ei stä ollenkan tiär mihi ne vanttu joutusik ku mnä ole ny juur joka paikan klonanu~
~koikkua klonahutteloo~ (korppi, vrt. suojelus / apuhenkien nimet, kuoika-henget)
~ottakaa hyät ihmiset tuo sikiö pois kaapilta, sehän klonnii kaikkis sekasi~
(sikiö eli lapsi, vrt. siitä, siita, siitin, ii-sielu)
~klonkahtelemista pitää~ (korppi)
~koitetaas kuka klonkkaa pikemmin tän huaneen ympäri~ (leikkejä)
~hejjakii klonkkaa ja kletuu ko viimist päivää~
~anto sil vakul usse simmosen klonkauksen ku se siäl vakus ol~
(lapsi, heijat ja vakut, kehtojen nimiä)
~ei se tuo pilivi ollu äskön ko pieni klonkki tuola etelällä, ja ny se jo sataa
ja jyristää~ (ullavan kieltä)
~mustia lonkkia taivahalla~
~s oj joku paha ilma tulosa ko se klonkkii~ (korpin ääntelyä)
~semmosia iilenklonkkuja niitä kulkee nykki~ (pilvenlonkia, vrt. ile)
~mitä se korppi klonkkuu~ (tietää jotain)
~ku vakku klonkutetti niin kyl lapse hiljaste ol ja ol oltavaki~
(vakku eli kätkyttä)
~korppi klonkuttaa~
~sem puuro on ain niin klontillist kun kopankutuu~ (kopan eli sammakon)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
