~laskuja~

~kattos viätävää ko löi niät aika kluhmu tuli päähää~ (ulvilan kieltä)

~tuu pian kotia, äläkä kluhnaale matkalla~ 

~mihinä se niin kauva luhunaaloo~ (vrt. kuhnailee)

~mihinä soot poika kluhunaallu ku krapehet on taivahan laella ja aurinko ketas määkyy~

(seinäjoen kieltä)

~mnä olen ny jo kluhnin koko metä nii nuukaste, ete mnä vaa ymmär, et jos stä ene ränttä sielt hakki~

(kustavin kieltä)

~mitä sä kluhnustelet, kävele vikerempää~

~ko ruppe klukkama, niin kyl se lakka ko o vähä aikka henkittämäte ja lainaskele samas~

(lainaskele=nieleskelee, hikassa)

~syrän kassoo ko klukkaa~ (nikottelee, uskomus)

~korppi klukkaa mennessään~

~luikko pannee klui, klui~ (joutsen)

~luikko klukuttaa~ 

~monessa kohhin Suomea mekkin olemma klumpahneet~ (kulkeneet, omat ulkomaanmatkat)

~kylläpä on klumppuusia vahvalta nuas lippisen lehris~ (nuppuja, lippisen=ulpukan)

~se suur kivi läks kiärimä ahtelt jokke ja men et klumpsatti~ (jokien ahteet)

~klumpsat et suure laine ympäris tliiva~ (klumpsahti veteen)

~varoo ny kum meet ojan yli se porrahlauta on niin hutera jotta klumsahrat pian ojahan~

(isokyrön kieltä)

~hei poika pysys kauvvempana sen möljän reunalta taikka pian klumpsahrat siittä järvee~

(möljän=laiturin, sääksmäen kieltä)

~kuulesta sie, älästä tyhjän päitte klumpsuta sitä vettä saavista maahan~

(pyhä vesi)

~klunaali maronlakkien peräs~ (sienten, madon=kyyn)

~kurkku kulahtelee ja lunkahtelee~

~mää oli vähä nyrpjäl miälel, jalk serk et muun töytys hiuk klunkat~

(jalkavaivat)

~syrääsen nevalla niin korpit klunkkasit~

~se semmosta kummaa klunkkaamista pitää~ (korpin äänet, omien jumalten hahmoja)

~semmosta klunkkimista se korppi pitää~

~jos korppi lunkkii~ (tulee sade, vrt. obinugrilaisten lunx=haltija)

~tuommonen pikkanem pilvellunkku ja kato rietas ku se kasteli~

~sie se marsit nii hopusta että toiset tässä saavak koko ajan juosta lunkutella~

(ota huomioon toisia, teet vastoin tapoja)

~pääsköset nee hukku jo aikaa ja kurjet nee on klunkuttannu~

(lintujen häviäminen, syksyn merkkejä)

~nää joutsenet pittiit sellasta, lunkuttiit kaike yötä~

~tuli se yks kluntti jok ei mistään tiejä, tyttöhattara moittimaan~

(vanhempaansa, tapojen vastaista)

~nuaren moukehien housuja saa aivan yhtäkyntiää kluntuta~

(moukehien=nuorten poikien)

~loimukoivu on kluamullis puuta~ (poimullista)

~ol luomullisii ja niit ol mustii~ (kirjavia ja mustia, käärmeitä)

~se on semmosta klupehikkua joka om mätikkyä~ (mättäikköä)

~mennääl lupei syämään~ (muuraimia)

~oltiil lupeilla ja aikalailla niitä siä oliki~ (suolla)

~lähretääns Issoonrahkaan klupeille~ (vrt. rahkasuot)

~lupeillev viäl tullu oo~ (muuraimet, kypsiksi)

~klupi siäl pääsä~ (nuolen päässä, nuppi, tainnuttavat nuolet)

~se klupisee myöthänsäk ko haavallehti~ (pieni lapsi)

~kläpit klupovat tuola venheelä joen rannala~ (lapset, pojat)

~tuola soon väylälä kluponu kaiken päivää uistinta vetämässä~

~net otethaan, klupothaaj ja viehääm pois~ (poimitaan käsin, joet padosta)

~emmie hoksanu sitä kose klupsahti jokheen~

~plikka imi klupsutti stä vähän aikaa ja parim päivän sissään sampaap parani~

(sammas parani, sammakkoa imemällä)

~ku niit klupui tule kun tarttu vaattehin kovast~ (takiaisista)

~lupu~ (ulpukan nuppu)

~ota niitä lumpeijen lupuja~ (ulpukoiden nuppuja)

~kyllä mieki palakhena keräsin klupuja ja niihnän net näkyvät nykki tekevä~

(palkeena eli lapsena, mikä heimo)

~s om muuten ko sara, mutta sarasa on semmoset, kluvut mutta sältingisä 

eij olem minkhäällaista kukkaa~ (heinäsukujen eroista)

~siin on semmosia klupuja, niin ku herneitä siinä angeriaksessa~

(angervossa)

~kyllä nuo valokit on jo niin suurella kluvulla jotta jos on aurinkoosia ilimoja 

niin pian ne on kypsiä~ (valokit eli muuraimet)

~pieniä ko sammakol lupuja~ (nuijapäitä)

~ei mitään veittilupuakan ollu ku mee lapsena oltiin~ (veitsien myöhäisestä

alkuperästä, kaikki metallinen=vierasta alkuperää)

~klupukka~ (tylppäpäinen nuoli, vasama)

~klupukukka~ (voikukka)

~klupukukka~ (kullero / ulpukka)

~lupunen~ (nuijapää)

~sauna oli timprattu hirsistä klupunurkillen~ (oudoksuen, vrt. vanhemmat 

kota, maa ja lumisaunat)

~tul lul lun lupukkaa ekkö sä senkin klupupää nukukkaa~ (tuutulauluja)

~se on ensiksi sammakon kutu, ja sitte siitä tullee klupupäitä~

~vesi kluputtaa kivijen alla~

~niinpä tua Väinö kävelöö klususesti notta saa peliätä eikö kaaru kolomhen jatkhon~

(lapuan kieltä, h-murteiden alkuperää)

~kyllä tenavakki tyäksensä lutaa siälä ja vetäävät jaloosnansa kuraa tupahan~

~se on semmosta kluttaamista noittem mukuloitter ruakatouhuki~

~siellä rannassaha ne luttaa ja mulikoi kaiket päivät vaikkei ne uija ossakkaa~

(lapset)

~tuloo taas itkumarkinat kammates kunoot hiukses nuan klutannu~

(takkuuntanut, lapselle)

~voi mitä klutipäitä tyä kakarat oletten, kun etten huali puheest~

(askolan kieltä)

~kuis se Anna on jo niin klutsaantunu, vaikkei o kauvaa ollu naimisisa, 

niin komia ko se oli plikkana~ (väärät suhteet, vanhentavat, heikentävät,

vrt. vääriiin suhteisiin jäämiseen suunniteltu "avioliitto",

oman eli luonnonmukaisen elämän vastakohtaa)

~nuata lankoja pitääkij järjen kans pirellä, muutoon ne kluttaapuu pilalle~

(järjen kanssa tekeminen)

~mää tykkä semosest sekaverisest, ete ol juur must eik nii valkonenka~

(vrt. veri=väri)

~jos pakane vie keväste ojakonnan klutu~ (tietää kylmää kesää)

~koko rant on töynö ojakonnan kluttu, nii ettei saa kelvo roikali virutettu rannal~

(ojakonnat=puhdas luonto, voitteko palauttaa)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)