~laskuja~

~nouskaas jo poijat ylähä ja vähän vinkiää~

~olokaas kakarat siivolla tai minä tuun teitä klupuamahan~

~kons mist tavvist tulloot kluuhhooks, suuren tavvil lässiit tulleethan sit mykäks ja~

(kuuroksi ja mykäksi, suuret taudit)

~siel on kauheal laajak kostheet no se klupuaa sielä ja mennee verkhoo~

(harjus, kostheet=vähävirtaiset paikat)

~klyvit, klyvit~ (huuhkajan ääniä)

~nuo mukulat niiata klyykähyttää niin nätisti jotta~

~se otti aika kläikälee puuroa taskuunsa~ (kettu sadussa, eläinsadut)

~jopas siinä ny ovi klämmii ko sikiät rupes marsihan~ (sikiät eli lapset, kaustinen)

~ne kläntivät sielä savikakkuja~ (lapset)

~mie piin kläpih matkassa töissä vaikk em mie mithään tehettänny niile mie piim puhekkumppaninna net~ (kläpin eli pojan, lapsilla teettäminen=omaa heikkoutta)

~rantapirthiin oon taas kokkoontunu koko kylän kläppilauma ku tuomonen mölyäminen kuuluu~

~mitäs sinä kläpit, poika, niitä piänempiä~ (kiusaat)

~mettäkset siä nin kläppää~ (metsojen ääniä)

~täson tullu istutuksi yhyres klässäs jotta aivan tankkeepuu~ (jäykistyy, vrt. tankero)

~mitä siinä sillä lailla klääkkii, syöö oikeen reiruhun~ (reilusti syöminen)

~moksuk kläättäväk kaikki mitä käsilles saava~ (lapset, nuolevat, moksu=muksu)

~sii se klönkkäröitte pitkim pelttiet, vaik hää o simne jalkvaevane, mut sisu on kova~

(vanha mies, liikkumaan tottuneet)

~simmossi jumalattoma musti pilvenklöntei nousse taeval, siit voi tulla oikke aika valo~

(valo eli sade, vrt. valaa)

~siä mettiäispesäsä oli välliin tommottia suuria klöntejä~ (hunajaa, mehiläispesässä)

~se om pilevi ilemasta tullu~ (isätön lapsi)

~siäl on semtteen klönttipilveen tullu ete ain aurink paist~ (pöytyän kieltä)

~kyl tommostem kans käske talo pittä, ei ne mittä muut ku vahtava misä olis kampei~

(yöjalassa käyviä miehiä, nuoruus=lemmen aikaa)

~se ol niin nahti paikka jotta kärrin lavan reunasta lastut sinkoil kun mie siitä puottelin~

(polvijärven kieltä)

~tuo ovi meinaa ollav vähän uuvven nahti, mutta kyllä se siitä välistyy~

~kyllä tuli nahti saavi, veen pitävä~

~kyllä se on niin visu elin nahti~ (kitsas)

~metäs knakka~ (perniön metsot, montako jäljellä)

~knakkasta sie Jussa tuola kirhveelä tuota tolppaa syöemäle maahan~

(alatornion kieltä)

~kolme kertaa sormela knakkaava ovem pääle~ (vrt. taiat)

~uistin joka lyöpi lamulta se välistä knakhauttaa keskeltä kiini vaikk ei kala ole 

syömäkiiriläkhän~ (vittangin kieltä)

~tikka knakuttaa puuta~

~se knappaa ens, harvahan nalijahuttaa ja sitte pärähyttää~ (metso)

~sen kuulee kauvas ko se knapsahuttelee~ (metso soitimella)

~sajattaak knapsahuttaa se vaim poika~ (kiroilee, vrt. sadatella)

~kuulu messon knapsiminen ja knaputus~

~talavisyrännä knapsittihin hakoja oksista~ (talven sydän, vrt. sydänkuut)

~leppä on siittä vaaratonta ko se ei paukuj ja knapsu~

~se on sellaanen pari, jotta nei oo knasajamata justhin koskaan~ 

(oudoksutut riitelijät)

~se o ain niin kneekolles ja nok pystös net~ (vrt. keekoilla)

~muurkusieisie, ne on keskeä poikki, ne kneppoa niin lujaan~ (murkut, muurahaiset)

~kniippa~ (telkkä)

~kniippa~ (silkkiuikku)

~kyllä se siinä niin niipingillä oli ettem minäj joutunus sulahan jokehen~

(parkanon kieltä)

~kniipisuarssa~ (telkkä)

~kniipapartti~ (telkkä)

~kniipull ov valkea renkas pualkaulas, se om piänempi kul lauttasuorsa~

(sorsien nimiä)

~s on kniipu~ (jokin kahlaaja, viklo)

~se anta simmosen kniksaukse oikke~ (paikoilleen vedetty jäsen)

~siällä oikeen knipathij ja änkäthin oikeen kovasti~ 

(saunan hyvyydestä, hyvät väittelyt, hyväntahtoisia)

~ja se knipistää niillä saksillas hyvi helkkaristi~ (rapu)

~mukulat knisas ja tuo häjyysempi löi parempaa nenähän~

~mehto knoppaa~ (näppäilee)

~tesä mää ole istunu ja vähä knopanu yht ja toist~ (omat työt)

~ei sitä uskua taira kuinka se joutten on komia kun se oikeen pitää päätänsä knorris~

(jäykkänä, päivän linnut)

~aina se knukaa jotakin ei soo koskaaj jouteelta~ (puuhaa jotain,

omia mielenterveyden lähteitä)

~pitääs oikeen knuffata kun oot tuollaanen pääkköö~ (pääkköö eli itsepäinen)

~ei sil pienel knykyl mitään nimee ol~ (omat mäet, vieraat nimet)

~se knyylä ihdiäs siinp peilin edes niin, ett oikke harmitta~

(peilien vieraudesta)

~se knäppäilee sil viisii ja harvempaa ensi ja sit se tiuhentaa se knäppäämises~ 

(metso)

~mnä ole se knävertäny puukol konnei ollu muit kaluja~ (milläpä ennen puukkoja)

~se knee sidos piita ja syrjä yhtehe~ (veneen kolmiomainen side ja tukipuu, 

tuhtoa ja laitaa yhistävä juurakosta veistetty polvipuu)

~knääpuu tule siihem penkin päält ja taitta siit sivu, parttasse ast~

(lautaveneessä, polvipuu)

~ohjakkaisis ol niin terävi knääkei, et pist nii vietäväst~

(piikkejä ohdakkeissa)

~se flikka valkkaa kans miästä siks, ett on knääkkä sylys ja hunsvotti äijänä~

(parempaan vaihtaminen)

~talavej jäläkeen, kevääm mittahan~

~Tiltuki ku hä niit nukuliaissi hankkis ni häl ol knääsä~ (nokkosia, vesuri)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)