~laskuja~

~jokkoon tuo ihan tosissaan tällä kertoo koetakse piästä sovintoon~

(sovittelijat ja riitelijät)

~ei koittamatoin onnestas tiärä~ 

~ei koittamatonta puuta kottiin tuuva~ (sanontoja)

~paininlyönti eli koittelu~

~sattaa joka jumalampäivä~ (vrt. jumala=pilvitaivas)

~se voiman koitto oli kaiken suurempa huvitus~ (miehillä ennen)

~paneppa koittoleipä uunhin että polttaako se liikaa~

~hyvä ruveta kypsentämään, kun koituskakku tuli noin mukaane~

~kattasta onko se koitosleipä jo kystä siinä uunin suus~

~ku lie ollut tyyni ilima nii ei se aottanna vaekka oesi istulleen nukkunna nii 

sitä piti koettuuttaam männä~ (ristijärven kieltä)

~oksa vähä kohahtelee~ (metsojen nyppiessä haavanlehtiä, syksyllä)

~tuul kohahtelloo puijje latvois~

~arvasihan sen että suvi siitä tullee kum mettä niil lepposastik kohahteli 

eelisem päivän~ (suvi eli suojakeli)

~aamuhämärissä mettälinnut kohahtellee lentoon~

~joka ehto sinnet tuli mettäkset sihen ain että kohahti sihem mäntyy~

(metsojen yöpuut, tyhjillään)

~mehtä kerran kohahti ja sittet tuli aivan tyvee~

~kun tuuli kääntyy ittään, niin heti se kohahtaa vesi tuohoj jokkeen~

~jos ei leipeä pistellän nii sehän kohahtoa, siitä tulii semmosta tarantekosta~

(kohokuorista)

~minkälainen tuulen kohakka siellä tuas käö~

~on niin tyyn ettei koevun leht kohhaa eikä lepän lehti lehhaa~

~ja täsä se saro oikke semmotte hyvän kohaukse~ (satoi)

~sielä tuulla kohhauttel aika tavala~

~kyl mää sen kuuli, et sä mun korvasan jottan kohautis, mutte mää sitä erottan, mitä sä sanois~

(perniön kieltä)

~tuuli kohautti puhaltaa niät~

~rupijoa tuulemoa kohauttamoa oikei~

~ei se korvaansa kohahuta vaikka kuinka huuretahan~ (vrt. lotkauta)

~kohautas vähän niitä kekäleitä~

~kohhautethin ylös ja niin keikautethin nurin~ (sylipainissa)

~ei ok kohrak koskaan, koskaan niin kuin pitäisi~ (valittajalla,

tapojen vastaista)

~eihän sit tielät tuleeko kohla ensinkäh~ (ukkonen, iitin kielellä)

~ku ei ouk kohakkaat ne ov vinot~ (kohakkaat eli suorat)

~siin on kaksi suurta kivijä kohakkaa~

~kaksi jäläkeä kohakkain~ (oravalla)

~tuamen kukat on niin leheviä, vehmaita~ (toukokuussa)

~terrij ja mettäksem pesiä, johan niit löytie nykkiin kun joutuu kohlaks~

~ukkone tulee kohraks~ (kohdalle)

~jos se peto on karhu saattaa se hyvinki tulla kohaks~ (kohti, metsän vahvin)

~siinä ne on kohoraksuttaan kaharem puolen tietä~

~harakkako säksättää tuos kohallises närrees~

~ne ol kohallise levveet~ (sukset ennen)

~mie haassan kohallisej jutun mie en kiittele~ (toden, kehu, liioittele)

~riijeheinät ei kasva pitki maata, ne kasvaat kohaltee~ (pystyyn, keltalieot)

~mihkä kohaasa tul tehtii, siinä keitettii koko päevä~ (metsäniityllä, 

omat pyhät, ulkona vietettyjä)

~se on tästä kohappäite läntheen~ (suoraan)

~ja nousi ku piili kohappäätä ylös virtaa~ (vesipäästäinen, piili=nuoli)

~siin oli sittet tuota, lunta tulluv vahavahan niinkus sitä tuloo, kohorastansa~ 

(satanut suoraan, eikä tuulen mukana)

~leevonem puottaa ilimasta kohastaan~ (kiuru)

~ko se kerram paran ni se paran kohastee~ (yskä)

~hyviv vaalea semmone, rätisemää rupee kohastee, ku ulos peäsee~ (lapsi,

syntymän jälkeen)

~päivä paistoa kohastii~ (keskipäivällä)

~ettäpä työ oum mahtanna kohastteen noustam Musttaavvuarraan~

(jyrkät vaarat)

~ken hoastoa takanappäi, ei sano kohastie, se o salapurija~

~ne huasttaa kohastteen kaikki assiit, ne ei kierrättelek~

~ne ol vähä viistoon nuin, ne nielut sitte että ne ei kohasteen tullunna~

(konttimerran nielut)

~siäl suan lairas ol rahkanah marjoo, kohrattih nii hyvä paikka~

(rahkanaan eli paljon, vrt. rahko=kuu, lahko=kuun heimo)

~kävin tuolla suolla hilloja kattelemassa vain empä minä kohannum marikkua~

(marikot, marjakot)

~sehän oli hupevata kun kohattiin toenen toesijaan~ (hupaisaa, hulpeaa)

~em mie olek kohannus sitä~ (lepakkoa, yöllä)

~minnuu kohtasiit kaik murhiet yht aikua~ (vastainen, pelkkää huonoa

onnea)

~kylläpä sitä kova onni kohtas~

~kun on kohraattu niin siitte oksettaa~ (taiottu, henkiolentojen toimesta)

~se mua kohtas sitä~ (morsianta, jos astui paljaalle maalle)

~yhen kerram minut kans kohattiin, kum minä näi oikeen suuren käärmeen~

(omat jumalat, Maan emon eli Maan-vanhan-naisen hahmoja)

~puhumma suomia ko kohattelemma~ (suomen kieli)

~myö istuttii ihran kohratustem mu et siä minuu yhtää hoksannu~ 

(myrskylän kieltä)

~millä laila sua kohrellaa talos ja millai mua~ (puhuivat tontut toisilleen,

vrt. kodinhaltijat)

~kain nuaret toisav vanhoja kohtelis ku ne tiätäs ittekkit tulevansav vanhoiks~ 

(nuorten itsekeskeisyydestä)

~tartteekos sit toisten kapineit kohrella tol tapaa~

~oun kohellu vointin mukkaan, tuotai äitvanahoo~ (vanhaa äitiäni)

~joskus pellättiin että alako kohteleminen~ (vainajan koskemisesta)

~oli kohoreltu~ (säikähtänyttä, taikuuden kieltä)

~meilän miniä ei saa mennä viälä kyllään, eikä saa kätellä kettää, se ei o viälä koholeltu 

lapsen saannin jäläkee~ (vrt. tuonilmaisen / haltijoiden koskettama)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)