~laskuja~

~mä meni valkkia kohjentama~ (kohentamaan)

~olekkos tot pesie kohentannu~ (tulen pesä)

~uunit kohennettu huonost ko vinkaa tulloo~ (häkää)

~kohennav vain että rupiavap palahan kaikki visuhu~

~jos jääpi kovinki suuria kökähleitä niin kohenethaan sitte vaim pesäkoukula~

(kekäleitä, pellon kieltä)

~no mää kohentammaa kiireempää sitä tulta päässää saunaa~

~joha siu terveyveis alkaa hiljallee kohennaija~ (kohentumaan)

~alakaa se siitä kohentuu, kun omin apusak pihalle piäsöö~

(sairastellut)

~on ne hyvvii, yhän ne vuan kohennoot, kun kuivvaat~

(lastut kuivuessaan)

~nisutaikinnaa ei saa koskija sem pittää saaha rauhassa kohettuva muute tullee 

likilaskosta nisuva~ (nisua eli pullaa, nivalan kieltä)

~jos mehiläispessää kohhii, niin nee ruppee pistämään~

~tarttis tota pesän hiilustaa kohhii~

~kohis nys se uuni ko se jo om päässy~ (päässy eli lämmennyt)

~poik o tommonen kohilo, ei häm mittä huam~ (kohelo)

~kum monta yötä valvua, nin peäkin tulie semmoseks kohiloks~

~hyppä ja kohiloitte nii, et pane viäl konttis poik~ (jalkansa, vrt. kontata)

~pää pit kamalat kohinat~ (kovassa kuumeessa)

~voi voi sit elämää minkä kohinan se pit~ (joki uudessa väylässään, elävä olento)

~ukompilivi tullee joskus semmosella kohinalla~

~yks kohina käi~ (tulvivassa purossa)

~see oli kohinas, kom mnää tuli~ (mielissään)

~seekon tykkä, oon kohinas ja on toinenki toimesas~ (omaa elämää, tunteikasta)

~tullaal liäsim paasij ja piretään semmosek kohinat~ (lieden paaden luokse, 

pidot, juhlat)

~kyl määki siit jotta simmost kohina olen kuullu, mut ämmää tiär sit, onksiin mittän 

toturen pohjaa~ (kuusjoen kieltä)

~aivan tyhyjästä asijasta synty tuommonen kohina~

~kyl siitä akat tuas kohinan nostua kun suavat tietiäksee~ (sysmän kieltä)

~kohimpuu, saunan kiuvvast kohittiin~

~ei hätimäl saak ko kohipäit mukuli~ 

~hää o se ainanen kohipää~

~ei kohiseva koski jääry~

~ei paljo tarvinnul liikkuak kun siälä mettäk kohaji~ (metsälinnuista, nurmo)

~kais se suajaa taas, tuuli kohisee siltä~ (kääntää suojaksi)

~koskkos se tuollei kohajoa~ (koskiko)

~oli semmonev valavontapaikka että siinä oli pikkusen koskia että se kohisi talvellakin~

(valvonta, jäätymätön kohta)

~eik aij hiivaka tarvit pan, ittestäs nouse ja kohise~ (vrt. taikinanjuurta)

~mäski kastettiin kohiseval velel~ (kuumalla, ei kiehuvalla, sahdin mäskiä)

~lum jos kohisee, ei sitä peäsel lähelle~ (metsoa)

~korvat humajoat ja kohajoat~ 

~paisketti vettä sit ja se kohis ja kihis~ (kiuas, elävä olento)

~emmäk kohisevak ku hek kuuleva et nuore yht pitävä~ (ämmät, pitää yhtä)

~kuuliha miekii jo siint, mut mie luuli jot nuo ihmist vaa tyhjää kohajaat~

(kirvun kieltä)

~palijohan sitä kohistaa kaikellaista olematonta~

~lahnak kohistaa vettä~ (laskiessaan kutuansa)

~tuulla kohistaa~

~tuulempuuska tulee kum puita kohistelee~

~hammast poltta niin, et poskikin on kohistunus semseks~ (turvonnut)

~kohistus o vähä jo lasken~

~tuulen kohistus~

~se on kylm ko pohituul siält kohitta~

~jo huomenna eokot tullak kohitti saonaesile~ (lapsen syntymän jälkeen,

vrt. liian aikaisin)

~se mehtokin on iso kohjake, sillähän se istua kohjottaa~ (paikallaan)

~nuari ja priski niikko Meren emä~

~hiukset o kohjalloa~ (pörrössä)

~vanaha mehto se on hyvin kommea kohjana~

~mää oon kans aika kohjo konnen sevvertaa huamaa~

~kohjottaa niinku mehto soetimella~

~jänis istuak kohjotti käpälykset koholla~

~turkin kansa on hyvä isttuok kohjottoa kuormam peällä~

(lämpimät turkit)

~kohkaannuin siä mettäsä ettem meinannuk kotiol löytää~ (vampulan kieltä)

~ei mum pään kippi olk ko semmonen kohkar~ (sekava)

~se on kova mies kyl kohkama mut ei siit ussenka tahr tul mittä oikke valmist~

(kustavin kieltä)

~mukulat karraa kohkottaa~ (juoksee huutaen)

~huahla ja kohkura, piettiin kattila~ (tulella)

~ne vaan kohlas noij ja sitten taas veniesien~ (kopalla muikkuja nuotasta, 

asikkalan muikut)

~kohlittiin noita keltakukaj juuria ja paahrettiin niitä~ (voikukan juuria, 

kahvin korvikkeeksi)

~astiak koholittihin kylältä häitä ja hautaajaasia varten~ (vrt. vieraita

häitä ja hautajaisia)

~noirak koholi kastetta~ (keräsi, kokosi)

~noon stel laiskoja ihmisiä kunnei ne kohlik kräniä tualta mettästänsäv vaikka 

siälä on yhtenä rytönä larvaa ja oksaa~ (omat metsän antimet,

metsän antamia)

~sitä kohlei ittes joka paikas~ (kolhi lapsena)

~toi jottaij ja pistettiin kohlooj ja kyllä lakkas särkemästä~

(hampaan koloon, omat keinot)

~pikinappula pantii sinnek kohloo~ (hampaan koloon)

~siäl o semnen kupinkohl~ (kupin kohlo)

~ooppas aika kohlo, kun ek kattoj jalkoohis~

~koholo se minusta on joka, joka tekemillähä vouhottaa~

~jyrkän kohlose vuare syrjä al~ (louhikkoisen)

~suksikohlut~ (painavat sukset, vrt. leveät)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)