~laskuja~

~eihän se tukkaansa kamppaa juaksee vaa ympäri kyllää tukka kohnallaa~

(sääksmäen kieltä)

~äppäkohona~ (räsynukke)

~siivon tapaist jouluks vähä kohnasee~ (paikkoja, joulun vieton

myöhäisestä alkuperästä)

~aeka valtava joki se Oulujoki kun se kohnasoo vesi~ (jääpadon 

murtuessa, omat padot=luonnon luomia)

~niin se kyllä tullak kohnassoo~ (metsäkana, jos osaa matkia ääntä)

~nelejä karhuo om peräkkäim mennäk kohnassu~ (kuusamon karhut,

montako jäljellä)

~ne ol suurija kohnakkeita ne lehmäensienet~ (vrt. tatit)

~kohnake~ (nukke, vrt. kohna)

~mukulak kohnavak kaik paika~ (koluavat)

~mitäs sä ny kohna, ette sä jo men~ (vrt. kuhnit)

~siä mettäs kohnaa mustikoita poimimassa~ (omat työt, mieluisia)

~ei sen töistä enääh mitääh haaraa ol, konhaan jotaah siin kohnehtii~

(vanhus, kymin kieltä)

~ko vahvat lumet oli se kohni kaikki mitä häv vaal löyti~ (jänis lumessa)

~se on niin tulivihane että se hentoo kohonijak kus se oekee suuttuu~

(tuleen yhistetyt tunteet)

~kyl miä tän sin hyvyyteis koitan jollah kalel kohnittaa~ (tavalla, korvata,

kale=tapa, toteemien kieltä)

~em mää niin kohnoi ol mitä tei luulette~

~mää oon tavallisen kohno ihminen, semmonel lyhyjärkinen konnen tota muistanu~

(kohno eli lyhytmuistinen)

~kukkotetr istuvak kohnottaa~ (kukko eli uros)

~joka ainaam pantii kohot, yhtä pitkä naru siit kuin syväl haluttii laskii~

(ajoverkkoon)

~pannaa vaa koholoi paljo~ (kohoverkkoon)

~niinku se koho rupes heilumaan ni sillo arvas että nyt siin on kala~ (ongessa)

~mänpäs voan koho uppiiv vaikkei olluk kum pien kiisk~

~pittää kohuja lisätäk kuv verkko kulukee pohojasa~

~mulla oon niin pieni koho että ahven vettää sen uppia~

~joskus velettii muikkua juhannuksej jälkeen kohosta~ (pinnasta, kohonuotalla)

~sillo koho aikanha ne taisiit reäpyksijä soaha~ (muikut ja rääpykset)

~sillo ku muikku o kohos, sillo pinnas pittäät koukkuja~

~koholta ei muuta vejetäk kum mujetta~

~kohova veettii voan kerra illasta ja kerra oamusta~ (kohonuottaa)

~koho~ (koukkupyydys, hauen pyyntiin)

~tuo koho puottaa ettei jääl voi ennää männä~ (kohvajää)

~nousee kohua, semmosta kohua maasta~ (usvaa)

~uuniis ol ylävarrii liikaa ja tul kohhoo leipää~ (varrii eli lämpöä)

~suo oli muuraimista aivam punasenah niit kohoi~ (mättäitä)

~koho ku saap puhkima takanna ni siis ottaki siun selkä ja viep hyväm maan~

(iso aalto, venettä)

~jos satas, ni kalat lähtis kohomaa~

~nehän koho ennen nii että ves pärsky oekei~ (muikut, veen pinnassa)

~kohoheinä~ (nurmikihokki)

~lämpymä auverta näkkyy tuolta vähä kohhoileva~ (ohuita poutapilviä)

~siika kohhoeloo tänne tuluvasyksynä~

~jokhaan tullee pitkäsen ilma, tuo on niin kohonen tuo pohjasen taivas~

(kuohea ja pehmeä)

~eissä ol ihan kohojyrkkä vuor~ (vrt. äkkijyrkkä)

~ei see kohojää piräk kevellä~ (kävellä, kohvajää)

~useenkis sellaasta kohojäätä tuloo kuv vesi jäätyy siihen entisej jääm päällen~

~se murenoo rikki, kohojeä~ (jään tuntijat)

~kohokaarnoja on vaan noissa petäjissä~ (paksuja, kohollaan olevia,

vrt. kohoiksi käytettyjä)

~selkiä ilma kohokalale~ (kohonuotalle, pinnassa vedetylle)

~kohokalallako kävittö~

~niitä kohokkeita oli aina hetkem päässä~ (nuotassa, kohoja)

~pitäs pannaj joku kohoke että se nousis ylemmäs~ (rysä)

~pisti kohokerrieskat uunii~ (hapatetusta ohrataikinasta leivotut)

~kohokivi~ (polakoukun paino)

~siinä on korkiampi mätäs, se on ainua kohokohta siinä keväimellä tuluvan aikahan~

(niityllä, tulvaniityt)

~kohokoukkuja pantiiv vällii jotta näky missä siima tek mutkoo~ (pitkään 

siimaan, mikkelin kieltä)

~kohoskoukku~ (polakoukku)

~tempaisoo ihtesä ihan kohoks~ (lapsi kätkyessä, istumaan)

~pistellääj ja keännetään, molemmilta puolilta, ettei nousek kohokuorelle~

(rieskat)

~ei se kohokäynti oom mitään juoksua mutt ei se liijon ook kävelyäkään~

(vrt. hölkkä)

~koholaine~ (hyökyaalto)

~Paskojärvessä on koholiejukot~ (omat nimet)

~jiä ol jiännä rannoilta kohollen~ (keväällä)

~vaaksav verram maasta se piti se lanka ollak koholla~ (ansalanka)

~sitten kun ne pikkusen isoni että ne rupes vähän olleen koholla niin sittel 

laitettiin tröijyä ja paitaa~ (lapsille)

~koholhan on karvat koiralla taitaa se olla vihassa~

~sitte kohomuikkua kesäsylämmel pyydettiin~ (kesämuikut, vrt. syys)

~kohomuikku yöllä mut sittep pohjamuikku päevällä~ (vedettiin)

~muijaihmiset ruukas sellasii kohomyssyi, siipmyssyi~ (myssyjen nimiä)

~ves juoksoo kohonnaa~ (pulputen)

~siinä on kohonaru verkom päässä ja se yhistetääv vetonaruu~

(verkon osia)

~olet pannut leivät äkiään uuniin ku on nousseet nuin kohonkuorelle~

(äkiään eli kuumaan)

~uun lämpijjää kohontiaikana~ (taikinan noustessa)

~yläsyrjässä on kohonuora~ (merran ja kohon välissä)

~kuv veteä kohonuottoa soa koko tarkkaam pikkukalat pinnasta~

(liian tehokas pyydys)

~nää on kohoi, nuotankohoiks kuttutaa ja silotaa kohonyöril yläpaulaa~

(nuotan osia)

~koho-ommel, hieno-ommel~ (jalkineiden saumoja)

~siithän sen koho onkes taas tietie et kala on siel kun koho menie velen sisie 

upoksiim menie~ (hollolan l-kieli)

~kohopiirut~ (lattiavasojen päälliset korotuslankut)

~se kestää kauvan pallaa niin tuulella ko tyvenelläki~ (laho koivu, tuoheton)

~ko aikasin aamulla lährettiin niin kohopuuv valkeella kuljettiin~

(lahon koivun valossa, vrt. soihdut)

~ku maeto nousoo kohoks se o kohopiälä~ (keitettäessä)

~kohoreimi on johon korkit pannaan, pohjareimmiin ei pannak muualle kuin päihin~

(pitkän siiman nimiä)

~kohosiimaam pantiim pohjukoihen kivet nurkkii~ (painot narulenkkeihin)

~rantavessii se kohosiima heitettii~ (vrt. laskettiin)

~lenkkinärehen tyves on semmoin kohosolmu, et se saalaa sit helpost aukki~

(omat lenkit, näre=nuori kuusi)

~tälläset kun on nää kohosuat~ (rahkasammalta kasvavat)

~aurinko ko ol kohont korenna mita taivaarranna yläpuolel~

~veim piälen soroiset kohovvaa~ (ilmakuplat, pohjasta)

~siihev vuoren rintteesseen kohottiij ja se alako sitte se kummitus kuulluuk~

(vrt. jokin eläin, kivisiä paikkoja)

~satoko sumum maahav vai kohosiko se ilimaan~

~oikeil lakki kohuaa pääsä, kun nousee tukka pysttyy~ (huuhkajan kuullessa)

~kohovaa sinnem melekoset lohet~ (jokeen, hyrynsalmi)

~se meni Laottalammillej ja, sittä siitä kohosi sitä puroa myöte Lososuohon~

(saukko, oikean suomen luontoa)

~enne pantii kohhuomoa, nyt pannoa nousemoa~ (kalja, elävä kieli)

~jo siellä muikut kohhoo~ (pintaan, kesän merkkejä)

~sieltä kohhoa semmoine ukoilima, että om peästävä suojaan~

~siinä kohovvaa pihka~ (petusta, uunissa)

~tahas ku ol alustettu se kohos siin ajas ku kiukoa lämpis~

(tahas eli taikina)

~ves kohhoa kevväellä~

~kohta kai jäät lähteepi, ku rantajäät jo kohuvaapi~ (kevään merkkejä)

~luhtaem peället tuluva kohovaa aevan mehtijä myöten~ (luhtaniityt)

~sillej jo mahttaa alakkooh hamppaita kohotak~ (lapselle)

~kangas kohhoo hyvij jos tulloo selevä virijäenen~ (loimilankoihin, virilö)

~kyllä siinä usseinnit tulloo luonto kohhoamaan~ (suuttuessa)

~se on niin sinnikäs tuo imeine, siinä into kohoa~ (luonto ja into, vrt. sisu)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)