~misä kohtaal sää sen näit~ (kohdat)
~se pitää paljasta morkkaamista toista kohtaa~ (tekee vastoin tapoja)
~eihän stä tiijjäk ketä kohtaan se vahinko millonnis sattuu~
~se oli kohtaantunuk ku se kovasti itki ja oksenti~ (tautien nimiä)
~illalla pantiiv viimeset jauhot hapantaikinaaj ja tehtiin se kohtalaisem paksuksi~
(luomuleivontaa)
~sualivyän kohtalisto~ (vyötärön seutu)
~meä söim minkä söin, siu kohtalois on siin~ (kohtalo eli osa, ruuasta
puhuttaessa)
~ei pantu lihhaa lautaseel pöyvääl, pantii jokahiseel ommaa lusikkahheen se kohtalo~
(vieraat lautaset, omat lusikat)
~se tekköö ison asijan, kun ite kuhhiin tekköö ommaan kohtaloosa~ (toisille
tekemisen outoudesta, laitonta oikeassa suomessa)
~johan tuo nyt piisaa yhem päivän kohtaloks~ (sanan alkuperää)
~niille pit laulaa tutin kohtalosta~ (lapsille, tutin asemasta)
~tyytykyö jokahine ommaa kohtalohhie~ (vrt. osaansa)
~ei sillek kohtalollehem mitääv voi~ (vai voiko)
~se oli semmonen kohtalon oikku~ (oikukas olento, vrt. muuttaa mieltään)
~kohtaloha sen on sallint nii mänemiä~ (kohtaloon uskovat)
~jollet herkii rähjeemästä nii pian kohtalon siipi roapasoo~
(siivekäs olento, vrt. eläintoteemit)
~kohtaloko itekkullekkis surmasam meärännöö~ (yhteydessä elämän pituuteen)
~siinä kävi semmoinen kohtalo~ (tapaus)
~Mikkosten kohtalolleppa se taitaa Alajärvi sattua~ (talon kohdalle,
yhteydessä talon paikkaan, vrt. kodan)
~kyl se ny kohtamalt on sare ohi, luateh pual jo kajakoittee~
(selkenee, kirkastuu)
~kyllähä meijän pitää kohtamoisihi lähtijä~ (omat ajanmitat)
~se oli sitte semmonen pyärrytyskohtamus~ (pyörrytyskohtaus)
~yhles kohlass on sellai kohtamus, ettei rantaa näkynnyj ja laineht ol nii suuret~
(sisämeret)
~se jääp se luakan kohtamusta suuremp~ (rysän suukaaren kohta,
leveillä kalvoimilla kudottu)
~oven kohtamusta~
~kohtapuoleen niihem pitäs tullak kalalta~
~eiköhä se kohtapuolihi sieltä ala tuleskella~
~kohtapuoli mie luulen tiält joutuvai~ (oman tekemisen luonteesta,
kiireetöntä)
~kyllä ne kohta puolin lähtevä~ (jäät joesta)
~hä oli mokoma kohtasanane~ (puheinen, oikea puhe)
~siit on kohta silläs kymmene vuot~ (vrt. talvea)
~kohtsillien tulen, ku saan tehlyks nie päriet~ (työ kerrallaan)
~iha päevä laskiiksee kohta sillee~ (päivän lapset)
~eikhää ne jouru siält kohtsiltäh~
~se pitäis syntyvä mertuulel, ensimäine kevätkuu, ja pohjatuul viel vastata
kohtsilteä jotta tulisi lämmin kevät~ (kuiden synnyt, yhteydessä tuuliin
ja ilmoihin)
~kohtsiltiä käyvyy satamua, lähetiä kottii~
~monta kertaa otti semmoin kohtaus käsvarsist ja ohamuksist~ (ohimoista,
hieromalla helpottanut vaiva)
~siitä paranee ku hoksii että tämä on kohtaus mulla tämä tauti~
(syyn keksiminen)
~kohtauksesa pää oli kolokostik kipiä ja piti oksentahan kovin~
(kovat päänsäryt, vrt. ulkolaiset nimet)
~kohtaustauvvisa mennee toinen puoli ruumista lyhkäsemmäksi ku toinen,
tullee vilu ja tärisyttää ja haukotuttaa, tekkee pään kipijäksi ja venytyttää
ja kaskotuttaa~ (eri vaivoilla sama nimi)
~mukavan kohteljas miäs~
~toisinaham miehet oli niin kohteliaja että tekivät jäätuuralla ahavennon~
(avannon, pyykkäämistä varten)
~oikeen sitä oli lysti puhutellak kun se uli köyhällekkik kohtelijas~
~poikkee vaan sinne jos tiäs soppii, kyllä siällä hyvän kohtelun saat~
~se suar yheltä kohelta kapenee ja sit se tuas levii~ (saari)
~toisinaa ov vähäm pirkeämp että kävelee, toisinaam panee ihan yhteen kohtee~
(vanhuksen, vrt. pirteämpi)
~sitä lähtöö poes kun huonon kohtelun soapi~
~kohtkeikkuin sitä tästä jo kevvääseen peästää~ (kevät!)
~se kansa ollas semmosessa kohtikäöpäläesessä, ei liijan kuummassa eikä miejossa~
(lämpötilaa kuvailevia sanoja)
~kohtmoa~ (länsi, vrt. meri, inkeri)
~kohtmer~ (itä, meren suunnat)
~kohtipuoleen ne rupijaa purraakki puttoileen kuhap päivä heltijää täyveltä porottammaa~
(jääpuikot, haapaveen kieltä)
~souvvetaa voa kohtrantaa, sieltähä myö peästää kottii~ (kotia kohti kulkeminen)
~jos salamat käyp kohtisukaa, niin se lyäp maahan~ (kohti sukaa, suka=päivän säde,
ukkosen tuntijat)
~siit se kohtua Härskiesuare tien kohtsuorasest ja kiäntyy jyrkäs mutkas nii oikijua
ku vasempuaki~ (tien neuvomista, omat kartat=pään sisällä)
~hankavastanen tuuli, ei ihan kohtivastanen~
~ku kiertää ja vääntää ja polttaa sisustaa niin että, nii se ol ennen aina kohtoost~
(tautien oireita)
~kävvyy vilustammaa ja kivistämmää piätä äkist, se on kohtoos~
~kohtsiltai om perimmäist piiraat kypset~ (uunissa, kypsymisen tuntijat)
~om minullakii kohtu mut en o pitänt yhtä kertoa peälläi~
(kohtu=löysä vyötärölle ulottuva pusero)
~eistäim piettii hammeit ja kohtuloi, sit kapottiloi, sarahviimoi, plattoi~
(leninkejä, vaihtuvat muodit)
~kohtu~ (pikkutytön puku)
~siel äiti kohtulois laps kasvoa~
~kur rupijaa mieltä kääntelemhän niin se on sillon kääntynyl lapsi kohussa~
(synnytyksen alkaessa)
~no s oli kyllä suunnalinen mies, ja kaikessa kohtualinen~ (omia hyveitä,
suunnallinen=suuntansa tietävä)
~kohtusena ollessa ei paljasta piätä suanu näyttee kuomalle~
(lasta odottaessa, kummille, vrt. vanhemmalle sukulaiselle)
~sitte ku oli kohtune ilima ni, sittet tehtiir rutkastit töitä~
(ilmojen mukaan tekeminen)
~mie läksin torvijammaan jälkeen kohtusiillaan~ (kohtumekossa,
torvijammaan=juoksemaan)
~sehä tulee siihe kohtusuullej ja, senhä soa siitä sitte puhasta, jos ei ihtestää puhkee~
(sikiökalvo, synnytyksessä)
~sitähäm min oon kuullu kohtuuks, missä laps sikijää~
~se o se kohtuves, synnytysves se ensinnääj joka tulee~ (lapsivesi)
~jok om mua pirempi s or rojo ja jok om mua lyhempi s om pätkä, mää ooj just kohtuullinen~
(itseensä tyytyväiset, vrt. rakkaat)
~kunn ei pysytä missä enä kohtuksis~ (tehdään tapoja vastaan)
~keli ja kohtuus pitää ollak kaikes~
~täytyy oppia tiätee kohtuulen~
~se juurisaavi kuu oo aina hapan niis se kohtuuella lähtee~ (juuri,
seuraavaan taikinaan)
~kohtuvella saesis sankom puolukoeta~
~talvella saukol löytää kohtuvella~ (jäljistä ja jätöksistä)
~kohtuuvella mie sanoin, tullee se niinki sanottua~ (oma puhe)
~jos konto tullee niin sillon minä kyllä saatan kohtuvella eksyä~
(tunturiin, konto eli sumu)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
